19.8.2009

Enemmän aikaa ja tarpeeksi rahaa

Väitän, että otsikon kaltainen ajatus on miltei jokaisen suomalaisen toiveita-listan kärkikaartia. Siksi Taloussanomissa esitellyt Rederan tutkimustulokset eivät yllättäneet. Kaikki eivät sittenkään halua pikkupomoiksi tai uhrata koko elämäänsä työlle. Oliko se tosiaan yllätys?

"Myös ihmisten sitoutuminen työhön ja yrityksen tavoitteisiin on laskenut." Kas kummaa. Ensin on piiskattu itsestään vuosien ajan kaikki irti odottaen jotain ihmeellistä vapahdusta tai palkintoa työelämässä, ja sitten saadaan joukolla kenkää.

"Jopa 89 prosenttia tutkimukseen vastanneista kokee työelämän vaativampana kuin ennen. 96 prosenttia on sitä mieltä, että työssä pitää saada entistä enemmän aikaan vähemmässä ajassa ja pienemmillä resursseilla kuin ennen."

Nämä ovat aika yksiselitteisiä lukuja. Hyvin monet ihmiset ovat työssään väsyneitä, kaikkensa antaneita, äärirajoilla. Milloinkahan homma leviää käsiin? Jossain ne rajat tulevat vastaan kovimmallakin raatajalla.

Tässä on vielä se ristiriita, että työn määrä jakautuu varsin epätasaisesti. Samaan aikaan kun porukkaa potkitaan pihalle niin ne, joilla duunia on, on sitä yltähypäten. Kumpikaan porukka tuskin on pidemmän päälle erityisen onnellinen tästä tilanteesta.

Tilanteeseen on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu: duuniviikosta 30-tuntinen (tai muu työajan lyhennys), niin saadaan työllisyysluvut nousuun ja ihmisille enemmän aikaa olla keskenään, touhuta kodeissaan, olla ja ajatella. Veikkaan, että tällainen hyvinvoinnin lisääntyminen kertaantuisi monella tapaa ja toisi huikeat säästöt esimerkiksi niillä sektoreilla, joilla nyt torjutaan lääke- ja asiantuntija-armeijoin erilaisia henkilökohtaisia ja sosiaalisia ongelmia.

Laista 8-tuntisesta työpäivästä on kohta jo sata vuotta, olisiko seuraavan uudistuksen aika? Varsinkin, kun taitaa se kahdeksan tuntiakin olla monelle 1800-luvun lopun tyyliin kellonympäri-duunipäviä tekevälle jo utopiaa.

Siitä rahasta vielä. Se, että tutkimuksessa raha oli määritelty vähimmän tärkeäksi asiaksi, tuskin tarkoittaa sitä, ettei rahasta pitäisi ja saisi puhua. Mistäpä muusta politiikassa puhuttaisiin. Itse tulkitsen tutkimustuloksen niin, että porukka ajattelee rahaa olevan tarpeeksi, kun sillä pärjää. Huomionarvoista tässä on, että hyvin moni ei pärjää - ei vaikka tekisi niska limassa duunia. Se ei voi olla oikein.

Lupaan palata asiaan.

5 kommenttia:

Jape kirjoitti...

"Tilanteeseen on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu: duuniviikosta 30-tuntinen"

Sinänsä varmaan ihan asiallinen ratkaisu, mutta puuttellinen mm. seuraavista syistä:

Jos duuniviikko on 30-tuntinen, 40-tuntisen sijaan, on liksa myös 30-tuntinen. Vain tehdystä työstä maksetaan. Se pitäisi ymmärtää ja sisäistää.
No ny,t jos liksa on 30-tuntinen, pitäisikö vuokrat, ruuanhinta jne. muuttaa 30-tuntista työtätekevälle sopivaksi? Pitäisi, koska 30-tuntinen ei enään saa sitä rahaa jolla maksaa kokoajan kohoavia vuokria ja ruoahintaa. Tässä onkin se vaikea paikka ratkaistavaksi. Onko Emilialla tähän ratkaisuehdotusia?

Emilia Kukkala kirjoitti...

Hyvä ja sangen olennainen kysymys, jonka arvelinkin tässä tulevan esille.

Kun työnantaja ei voi enää leikkiä työttömien armeijalla, ts. tehdystä työstä on pakko maksaa isompi palkka kun ei enää voida riemuita, että "porukka vaikka maksais et pääsis töihin", niin liksa asettunee kohdalleen. Asiat eivät tietenkään ole ihan näin yksioikoisia, mutta työn hinta ei ole mikään vakio (eikä varsikaan ns. vapaassa globaalissa markkinataloudessa aina "oikealla" tasolla). Tehdystä työstä palkka - ilman muuta - ongelmahan on se, että sitä ei meinaa saada.

Tähän liittyen muuten ihmetyttää kaikki itkeminen työvoimapulasta. Kyllä tekijöitä löytyy kun asiallisesti maksetaan - miksi markkinatalouden periaatteet eivät päde näin päin? Siksi, että on vielä olemassa jonkinlainen sosiaalihuolto ja toiset pääsevät liiton rahoille? Ja olisihan hienoa, kun näin ei olisi pienimmässäkään määrin...

Emilia Kukkala kirjoitti...

Selvennän nyt vielä sen verran, että yhdessä riittävän sosiaaliturvan kanssa työntekijän ei ole pakko suostua tekemään työtä polkuhintaan, kuten nyt tapahtuu (vaikka muka työvoimapulasta joillain aloilla itketäänkin). Kyse on järkevästä työn ja vapaa-ajan suhteesta ja työn jakamisesta tasaisesti kaikille siihen kykeneville. Pohjimmainen kysymys on siitä, onko ihmisen tarkoitus raataa laput silmillä työnantajan pussiin ja toisten samalla vain räveksiä kattoon, vai voisiko se olla jotain muuta. Ts. onko ihmisellä oikeus saada työstään kohtalainen korvaus - ja sehän on vain järjestelykysymys - ja sisällyttää elämäänsä muutakin kuin työn tai sen puutteen miettiminen.

Jape kirjoitti...

En tiedä missä sinä, Emilia, olet nähnyt työnantajien leikkivän työttömien armeijalla? Minä en ole moista nähnyt. Olen itse pienyrittäjä ja työllistän "vain" itseni. Hyvä kun edes itselle löytyy työtä vaihtelevasti, mutta ei minullekaan kukaan mitään palkkatasoa takaa. Se on juurikin kiinni siitä mitä asiakas on valmis suorituksistani maksamaan ja toisaalt asiitä kuinka ripeästi ja laadukkaasti saan työni suoritettua. Jos vaikka töitä oiiskin enemmän, olisi kynnys vieraan palkaamiseen todella korkealla: Silloin pääosa omasta ajastani menisi sen varmistamiseen että tuolle vieraalle on tuottavaa laskutuskelpoista työtä.

Vain tuottavasta työstä voi maksaa, mielestäni. Se miten tuottavuus mitataan, vaihtelee aloittain.

Emilia: "Tähän liittyen muuten ihmetyttää kaikki itkeminen työvoimapulasta."

Tätä minäkin ihmettelen kovasti ja sitä että huudetaan että tarvitaan maahanmuuttajia näin ja näin paljon että tulisi työt tehtyä. Täällä on oikeasti vielä edellisen laman jäljilta 200.000 työtöntä, jotka on piilotettu erilaisille kursseille ja/tai sitten syötetty ennen aikaiselle eläkkeelle. Nämä siis viralisten työttömyys lukujen päälle. Ja nyt on lyhyessä ajassa kait jutut työttömäksi/lomautetuksi kait 60.000 ihmistä. Joten työttömien määrä lienee tällä hetkellä noin 400.000 eikä noin 130.000 kuten viralliset "tilastot" väittää.

Hoidettaisiin nyt ensiksi suomalaisille töitä ennen kuin haalitaan tänne muita.


Emilia: "Kyllä tekijöitä löytyy kun asiallisesti maksetaan - miksi markkinatalouden periaatteet eivät päde näin päin?"

Ongelma on, että suomessa kouluttaudutaan sankoin joukoin aloille joilla ei ole mitään tärkevää työtä tarjolla. Miksi kaikenmaailman humanisteja on niin paljon? Mitä he osaavat tehdä? Ei juuri mitään. Kaikille ei voi olla tarjolla kivaa ja siistiä toimistotyötä jossa voi liikkua työpisteeltä toiselle mappi kainalossa ja juoruilla päivät pitkät. Miksi amis ei kiinnosta, ei ole kauaakaan, kun esim. putkimiehistä(naisista) ja LVI-alan osaajista oli huutava pula (nyt on tietty hiukan eri aika käsillä juuri nyt, mutta tulevaisuudessa näitä taas tarvitaan). Itseänikin harmittaa kun hommasin toisen inssitutkinnon tietotekniika-alalta, kun siellä on muutenkin insinöörejä niin, että päät yhteen kolisee. Olisi pitänyt hakeutua vaikkapa juurikin LVI-puolelle.

Emilia: "Siksi, että on vielä olemassa jonkinlainen sosiaalihuolto ja toiset pääsevät liiton rahoille? "

Niin kenellä on sosiaalihuolto/turva ja "liiton rahat" turvanaan? Ei ainakaan noin 200.000 pienyrittäjällä. Kaikki "turva" tökköö aina yrittäjä statukseen. Tämä on jo tasa-arvo-ongelma, mutta kuka tätä huomioi? Ei kukaan. Lähtökohta tuntu olevan että yrittjä kuitenkin huijaa jotenkin aina. Yrittäjä voi toki hankkia työttömyysturvan, mutta se ei ole ansiosidonainen ja pienikin työttömyysturva maksaa moninkertaisesti siihen nähden mitä ns. duunari maksaa ansiosidonnaisesta turvastaan. Lisäksi yrittäjän pitää kuuluua omaan työttömyyskassaansa 2 vuotta ennen turvan saantia, ettei vain huijaisi ja käyttäisi väärin järjestelmää...
Duunari pääsee kassan jäseneksi heti.

Emilia: "yhdessä riittävän sosiaaliturvan kanssa työntekijän ei ole pakko suostua tekemään työtä polkuhintaan, kuten nyt tapahtuu"

Näin voi olla. Kerron taas vain esimerkin omalta kohdaltani: On tehtävä melkein mitä vaan työtä eteen tulee, ei voi valikoida, eikä voi hinnoitellakaan itseään ulos. On näet kiinteitä kuluja sekä yrityksellä että itsellä, luonnollisesti. Ne juoksee kokoajan ja on maksettava, oli työtä tai ei. Ja sosiaaliturvaa kun ei ole, niin tosiaan, asiaks "määrää" mikä on sopiva hinta. Aina voi neuvotela mutta jos yrittää saada liian tiukkaan "oikeaa" hintaa, voi asiakas sanoa että hän hakee työn suorittajan muualta.

Jape kirjoitti...

Emilia: "Pohjimmainen kysymys on siitä, onko ihmisen tarkoitus raataa laput silmillä työnantajan pussiin ja toisten samalla vain räveksiä kattoon, vai voisiko se olla jotain muuta."

Sinulla on aatteesi mukainen retoriikka, mutta minä en ole nähnyt työssään raatajia. Pikemminkin isommissa työpaikoissa on luimuja ja lusmuja jotka vätystelee ja kuluttaa niitä työnantajien resursseja rahan muodossa ja muuten. Aina näiden takia sitten muut joutuu kärsimään ja tekemään käytännössä näidenkin luumujen työt.

Emilia: "onko ihmisellä oikeus saada työstään kohtalainen korvaus - ja sehän on vain järjestelykysymys - ja sisällyttää elämäänsä muutakin kuin työn tai sen puutteen miettiminen."

Erittäin hyvä ja asiallinen kysymys jota olen itse pohtinut tässä pienyrittäjänä toimiessani. Miksi minulla ei ole koskaan lomaa? Kun muut menee kesälomille jään itse töihin tekemään eri toimenpiteitä jotta saan rahat kasaan kiinteisiin kuluihin. Lisäksi on usein niin, että työ tuntuvat lisääntyvän juuri kesäksi. Kun muut menee lomille niin he antavat töitä, jotka olisi oltava valmiina juuri, kun he palaavat lomilta ja voivat sitten jatkaa omia projektejaan eteenpäin.