12.8.2009

Lapsi ei ole ihminen?

Lasten pahoinpitely on Suomessa kriminalisoitu jo jokunen vuosi ennen syntymääni, mutta asenteet pohjautuvat yhä kolmattakymmentä vuotta tuonkin jälkeen raamatulliseen "joka kuritta kasvaa" -propagandaan. Siksi henkilökohtaisesti niin sanotusti vistottavat kaikki lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa puolustelevat kommentit, joita asian uutisoinnin tiimoilta aina esiintyy.

Ei lasten pahoinpitelyn yleisyys ja oikeuslaitoksen siihen puuttumattomuus ole mikään uutinen. Eikä myöskään se, että monet muuten fiksut kasvattajat siihen joskus turvautuvat. Mutta se kuitenkin on, että aikuiset pitävät sitä kohtalaisen laajalti (?) pätevänä kasvatuskeinona. Mikä helvetti siinä on, että "pienempiä ei kiusata" -periaate ei päde lasten, noiden kaikista avuttomimpien ja riippumattomimpien, kohdalla? Kyllä nyrkkihommat pitäisi osata rajoittaa edes suhteellisen tasavertaisten aikuisten kesken tapahtuviksi. Mutta miettikääpä, mikä kohu olisi syntynyt tällaisessa tapuksessa? Jos aikuinen ihminen (esim. avio- tai avomies naista tai nainen miestä) olisi mäiskinyt toista koiranremmillä? Kuinka moni sitä ilkeäisi puolustella? Miksi sitten lapsen ollessa kyseessä?

"Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta", by Pelle. Väkivaltaa nähneissä ja kokeneissa on aina niitä, joilla on tarve puolustella sitä (mahdollisia syitä en lähde tässä erittelemään), mutta löytyy paljon myös niitä, jotka eivät tyystin tyrmää väitettä, että väkivalta synnyttää väkivaltaa ja uskovat siihen, ettei vanhemman oikeuteen automaattisesti kuulu tehdä hänestä biologisesti peräisin olevalle yksilölle, mitä huvittaa. Tarvinneeko mainita, että kuulun jälkimmäisiin. Kun sanat loppuvat, niin nyrkit puhuvat. En suinkaan väitä, etteikö väkivaltaista kasvatusta kokeneista voisi kasvaa ihan fiksuja ja mukavia ihmisiä. Ihmismieli on mukautuvainen. Sen sijaan väitän, ettei kukaan lapsena väkivaltaa kokenut ole suoranaisesti tuosta itseensä kohdistuneesta epäoikeudenmukaisesta ja kypsymättömästä voimankäytöstä juurikaan hyötynyt. Monelle se on aiheuttanut paljon haittaakin. Monelle ihan helvetin paljon.

Maalaisjärjestä... Rimpuilevan, raivokohtauksen saaneen lapsen saa ottaa väkisin syliin ja viedä sieltä marketista muualle huutamaan. Mutta omaa turhautumistaan ei saa purkaa siihen kakaraan - ei varsinkaan fyysisessä muodossa. Ja jos näin käy, ei sitä silti tarvitse hyväksyä. Inhimillisiä ovat vanhemmatkin, mutta erehtyminen ei kategorisesti oikeuta väkivaltaa.

Ollaan pienimpien puolella.

Ei kommentteja: