15.12.2009

Kouluväkivallasta

Kelan tutkimusproffa Raimo Raitasalo puuttuu väkivaltakeskusteluun tämän päivän Hesarissa. Tosin juttu on mielestäni otsikoitu typerästi: "Nuorten väkivaltaa ymmärretään liian pitkälle". Paskanmarjat. Sitä ei ymmärretä ollenkaan. Ja ymmärtämisellä en tarkoita tässä päänsilittelyä, jota nyt ei varsinkaan pidä harrastaa, vaan syiden ymmärtämistä.

Yhtä kaikki, Raitasalolla oli hyviä pointteja. "Puhutaan koulukiusaamisesta, vaikka kyse on väkivallasta". Niin. Ei-aikuisiin kohdistuvaan väkivaltaan on tavattu suhtautua vähätellen. Aikuisten väkivalta lapsia ja nuoria kohtaan on kuritusta, lasten tai nuorten keskinäinen väkivalta koulukiusaamista, joka on jo sanana aivan perseestä ja tuo mieleen jonkun "äiti, mä en tahdo mennä kouluun" -ruikutuksen ja jonkinlaisen käsittämättömän kuvan uhrin vajavaisuudesta.

Toisaalta kasvuikään kuuluu tietty omien fyysisten rajojen testaus ja monen sortin painiminen, ja siinä voi koulun henkilökunnalla ynnä muilla olla vaikeutta erottaa nämä väkivallasta. Puhumattakaan siihen puuttumisen problematiikasta... Ei minulla ole tarjota mitään taikakeinoa. Kaikki lussutus ainakin yleensä vain pahentaa tilannetta. Mutta tiedoksi: jos siellä on monta yhden kimpussa tai isompi pienemmän, niin kyllä silloin kannattaisi uskaltaa edes puhua väkivallasta.

Puhun nyt oman kokemuksen pohjalta, ehkäpä sitten vastoin parempaa tietoa. Itse olin yläasteaikoina tappeluissa (joita riitti koulun muusta syystä vaihtoon asti) aina altavastaajana. Jostain syystä minä olin myös se, joka sain siitä nootit. Ehkä oli väärin pistää vastaan eikä ottaa huvikseen turpaan tai selkään. Yhdellekään opettajalle tuskin olisi tullut mieleen puhua minusta koulukiusattuna - kiusaajaksi epäiltiin muutamaan kertaan - enkä sellaiseksi itseäni mieltänytkään.

Ja tässä tullaan siihen, että voitte uskoa, että kun muita keinoja kuin väkivalta ei jää, niin siihen on turvauduttava. Tämä puoli koulu- ym. väkivallasta on juuri se, jota ei ymmärretä. Ja ne, jotka ovat kokeneet väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä joka taholta - niin voi nyt helvetti, en pahemmin sano - ovat joko käsittämättömän tyhmiä tai ylimaallisen viisaita, jos eivät vastaa siihen samalla mitalla. (No, toisilla tietysti viha kohdistuu itseen jne. mutta tämä ei olekaan tieteellinen artikkeli aiheesta.) Kannattaisi miettiä myös, että kuka on syyllinen sellaisessa tilanteessa, jossa vuosien vittuilu päättyy yhteen mojahdukseen. Henkisen väkivallan rankkuutta monesti aliarvioidaan ja keskitytään vain siihen, mitä voidaan silmin nähdä ja todistaa.

Voin vaikka lyödä vetoa siitä, että monen koulussa väkivaltaa kokeneen ensireaktio esim. koulusurmiin oli, että "siitäs saivat". Sitähän ei ääneen saa sanoa - eikä ihme sinänsä, vastenmielinen ajatus se onkin. Mutta sanonpa silti, porukka jatkaa ruususen untaan kuitenkin.

Ei kommentteja: