23.8.2010

Life in plastic, it's fantastic!

Joku kenties provosoitui tiedosta, että moni nuori nainen käyttää järjettömiä rahasummia ulkokuoreensa. Satoja ja tuhansia euroja kuukaudessa ripsien- ja hiustenpidennyksiin, rakennekynsiin, merkkivaatteisiin ja -laukkuihin, tiesi Aamulehti kertoa.

Toivottavasti kukaan ei sentään elä niin tynnyrissä, että olisi yllättynyt. Koostuuhan koko ihmiskuvastomme, mitä kollektiivisesti ihailemme, pelkistä botox-muovi-geeli-liima-virityksistä. Tottakai ihmiset haluavat tulla ihailluksi, eivätkä varmasti nuoret tytöt vähiten. Etten ehkä kuitenkaan ensimmäiseksi heitä syyttäisi turhamaisuudesta tai tyhmyydestä kun miettii, millaisen sekopäisyyden keskellä tässä eletään. Sitä paitsi, jos sanot nuorelle tytölle: "muoviviritelmä Y on helvetin hyvännäköinen" ja perään "mutta sinä olet hyvä juuri noin" - arvaa, uskooko hän?

Miestenlehtiä muistetaan aina parjata, mutta salakavalinta on naistenlehtien propaganda: naisen täytyy viettää X aikaa päivässä hoitaen käsiään ("Kätesi ovat käyntikorttisi!"), X aikaa hoitaen jalkojaan, X aikaa nyppien kulmiaan, X aikaa muita karvojaan, X aikaa kuntosalilla, X aikaa body pumpissa ja X aikaa lutraten itseruskettavia, kunnes hitaampikin lissu uskoo, että on täysin kelvoton ihmisenä, ellei tee kaikkea edellämainittua ja vielä paljon enemmänkin. Vähemmästäkin syntyy ulkonäöstään neuroosin kehittäviä pakko-olla-sitä-ja-tätä-ennen-kuin-olen-mitään-ihmisvirityksiä. Sama koskee nykyisin poikia siinä missä tyttöjäkin.

Ja mikäs siinä, jos siitä nauttii. Tokihan jokainen saa työntää rahansa - tai vanhempien rahat, jos sattuu rikkaasta perheestä olemaan - mihin haluaa. En koe sen olevan itseltäni pois. Itse asiassa, tuohon AL:n haastateltavien arvokonservatismiin - mies on perheen pää ja miehen on elätettävä perhe - yhdistettynä aivan päin vastoin...

Onhan nimittäin helvetin hyvä, että muovitukkaiset muijat noukkivat ne äijät (tai äijät muijat, muijat muijat ja äijät äijät, whatever) parempaan talteen, jotka suostuvat elättämään ne vain siksi, että niillä on muovitukka. Itsehän en niin saapasta äijää kelpuuttaisi, jolle riittää palkinnoksi elättämisestä muijan muovitukka. Enkä niin konservatiivista tai huonoitsetuntoista, joka haluaa elättinaisen. Että hyvä vain, kun noukkivat toisensa kuljeksimasta muitten riesoina. Antaa kaikkien muovitukkien kukkia!

Mutta siltä varalta, että blogia sattuisi lukemaan joku itseäni nuorempi, joka uskoo edelleen, että tarvitsee ihan välttämättä muovitukan. No: ota se tukka tai ole ottamatta. Pääasia, että nautit itsestäsi ja olostasi vartalossasi. Se on sinun, ota se omaksesi! Paineet olla tietynlainen ovat järjettömät, se on varmasti vaikeaa. Yritä silti haistattaa paskat kriteereille, jotka ovat luoneet ne, jotka rahastavat epävarmuudellasi. Voin luvata, ettet tule pettymään!

Keskity ennemmin siihen, miltä kroppasi tuntuu, miten viihdyt siinä ja mihin voit sitä käyttää kuin siihen, miltä se jonkun muun silmin näyttää. Sillä kummallista kyllä - viimeisin huolenaihe yleensä poistuu, kun aiemmin mainitut ovat hanskassa. Yritän vain sanoa: katso peiliin, katso oikein antaumuksella, mutta katso rakastaaksesi, älkää kritisoidaksesi. Nauti. Nauttiva ihminen on kaunis ihminen. Itseään vimmaisesti trimmaava neurootikko yleensä ei.

Tähän yhteyteen vielä sananen hedonismista, joka oli linkittämässäni jutussa ymmärretty mielestäni täysin väärin. Eiväthän nämä mimmit ymmärrä hedonismista mitään. Ei hedonismi, joka tulee kreikankielisestä nautintoa tarkoittavasta sanasta, liity siihen ruumiillisuuteen, joka on markkinamiesten standardoima. Se liittyy siihen ruumiseen, joka on sen kantajan nautittavissa. Tietenkään nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta harmittavan usein ne sekoitetaan.

Itse asiassa nämä "hedonismit" (joista ensinmainittu muistuttaa ilmenemismuodoissaan enemmän perikristillistä ruumiillisuuden kieltämistä ja sen rääkkäämisen ylistämistä kuin minkään sortin hedonismia) ovat toisilleen täysin vastakkaisia. Toinen tähtää nautintoon, onnellisuuteen ja mielihyvään. Toinen tekee kaikkensa, että se olisi vain pirunmoisella rahasummalla harvojen ja valittujen saavutettavissa. Ja tässä on villakoiran ydin. Kyllä ulkonäöstä ja vartaloista saa ja kuuluukin nauttia, mutta nautinnon rahastuskoneiston kautta kierrättäminen on paitsi turhaa, myös typerää.

Ei minulla ole kerta kaikkiaan mitään rakennekynsiä, tekoripsiä eikä silikonitissejä vastaan. Olen vain tyytyväinen niin kauan, kun minua ei niitä pakoteta ottamaan. (Tai herra tiedä, ehkä joku päivä haluankin ottaa. Ja sitten otan. Mistä sen tietää.)

Mutta sanonpahan vaan, että helppo lieka koko hässäkkä. Turhan helppo. Minun käyttäytymistäni ohjaillaksenne saatte keksiä astetta ovelamman ja aika monta astetta houkuttelevamman keinon.

Ei kommentteja: