23.8.2010

Tämä vaarallinen kaupunki

Kansanedustaja Marja Tiura (kok) on huolissaan Tampereen turvattomuudesta. IS: "Tiura asuu itsekin ydinkeskustassa ja hän on joutunut näkemään yhtä ja toista. 'Kansa istuu portailla, kittaa kaljaa, kusee ja paskantaa. Viikonloppuna ei uskalla kulkea ovesta. Ei niille uskalla mitään sanoa', Tiura kertoo."

Että ihan portailla istuvat.

Vaikka en allekirjoitakaan linkittämäni IS:n jutun kuvausta keskustan kaduista yhtenä suurena virtsaränninä, niin myönnän: tiemmä suurin osa kansasta todella virtsaa ja ulostaa. Ja kun ilmaisia yleisövessoja ei kaupungissa liiemmin ole, niin ennen kai sitä porttikongiin kusee kuin housuihinsa. Siinä eivät paljoa sakot ja sormen heristelyt auta. Sen sijaan epäilen vahvasti, että vessat saattaisivat auttaa.

Mutta turvattomuushan oli jutun varsinainen pointti. Siispä siihen.

Seuraa subjektiivinen parikymppisen naisen näkemys-kokemus: Olen asunut Tampereella nyt neljättä vuotta. Sinä aikana on tullut liikuttua keskustassa jokaiseen mahdolliseen vuorokauden- ja vuodenaikaan, yksin ja seurassa, selvinpäin ja vähemmän selvinpäin. Myös minihmeessa ja varmaan ilmankin hametta. Kertaakaan en vielä ole tuntenut oloani turvattomaksi - ainakaan yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan kaupungin keskustassa. Ei ole ollut syytä.

Siksi olen vähän pihalla aina, kun puhutaan Tampereen keskustan turvattomuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä, mitä ja ketä minun kuuluisi siellä pelätä? Niin ymmärrän sitten pelätä, jos syytä on. Kysymys ei suinkaan ole siitä, etten osaisi pelätä. Useasti olen lyhyen elämäni aikana pelännyt, joskus jopa henkeni edestä. Mutta en vain vielä kertaakaan Tampereen keskustassa.

En toki halua vähätellä kenenkään turvattomuuden tunnetta tai sen oikeutusta. Toteanpahan vain, ettei turvattomuus kaupunkitilassa vähene ainakaan sillä, että ihmiset piiloutuvat peloissaan omiin luukkuihinsa tillistelemään ovisilmästä tuohon hirvittävään ulkomaailmaan.

Ja niinhän he tekevät, kun hysterisoidaan sillä, kuinka tuolla ulkona on niin vaarallista. Tottakai voi olla. Ja tottakai voi tapahtua mitä vain. Mutta sellaista tämä elämä nyt vain on. Tampereen keskustassa ja muuallakin.

Muttei varmaan ihan eniten Tampereen keskustassa.

Tiura tarjoaa ratkaisuksi "turvattomuuteen" Hämeenkatua edestakaisin tepastelevaa poliisipartiota. Niin kenen turvattomuuteen? Jos se on kansa (kuten Tiuran sanoin on), joka siellä portailla istuu ja kaljaa kittaa, niin eihän kansaa itseltään voi suojella? Vai pitääkö ehkä kansanedustajaa suojella kansalta? Ei kai sentään, sillä kansanedustajahan on nimenomaisesti kansan edustaja, heidän puolellaan. Eikö?

Vakavasti puhuen: jos turvattomuus on oikea ongelma, niin onhan se ratkaistava. Rohkenen kuitenkin epäillä, että toistaiseksi turhan pelon lietsonta on pirusti pahempi ongelma. Vielä vakavammin puhuen: ratkaisu turvattomuuteen on jossain ihan muualla, kuin lisääntyvässä valvonnassa.

Palataanpa vielä alun pissa-kakka-teemaan: turha rypistellä, kun on jo housussa. Vink, vink: kasvavat tuloerot jos jokin aiheuttavat ihan varmasti levottomuutta ja turvattomuutta, jolle ei pari poliisia lisää tee mitään. Eikä tee muuten parikymmentäkään. Itse ongelmalle ei tee tuhannenkaan kyttää mitään. Päinvastoin.

Tällähän tarkoitan tietenkin, että jokainen portailla istuva ja kaljaa juova henkilö on se oikein huolella syrjäytetty, joka varmaankin kohta tempaisee Juuri Sinua puukolla. (Tähän internetin kansainvälinen ironia-merkki, varmuuden vuoksi.)

Etenkin turvattomuutta tunteville naisille voin lopuksi tarjota lohduttavan tilaston suoraan vuodelta 2007: koko maassa tapetuista 47 naisesta vain kolmen tappaja meni kategoriaan "ennalta tuntematon / ei tietoa". Aika epätodennäköistä siis, että ulkona tulee tuntemattoman nyrkistä tai puukosta, ainakaan kuolemanvakavasti. Samansuuntaisia ovat raiskaustilastot. Että rohkeasti, akat, vaan kaduille: turvallista siellä on koteihin verrattuna!

1 kommentti:

joonaskorhonen kirjoitti...

Heh, tosta tulikin mieleeni eräs vanha papparainen Hämeenlinnan keskustassa perjantai-iltana. Joku kukkahattutäti kysyi siltä, että eikö tätä pelota kulkea kaupungille niin myöhään.

Papparainen heitti ässän hihastaan ja totesi: "Meikäläinen on ollu sodassa, en minä tollasia nulikoita pelkää."