6.3.2011

Narttujen ylistys

Lukuohje: kirjoittaja ei näe maailmaa sukupuolten välisenä kamppailuna, eikä ihmisiä ensisijaisesti sukupuolensa edustajina.

Näin lähestyvän naistenpäivän kunniaksi ajattelin kertoa vähän panojuttuja.

No en (tällä kertaa), mutta hippasen ajattelin kirjoittaa naisten seksuaalisuuden kontrollista nuoren naisen näkökulmasta. Onhan noita tietysti tärkeämpiäkin aiheita, kuten valtiontalous ja leipäjonot, mutta tämäkin aihe koskettaa kuitenkin puolta ihmiskunnasta. Naisia leipäjonoissa ja naisia linnoissa, kutakin tavallaan. Lievimmillään kiusaamisen, kontrollin ja vittuilun, pahimmillaan nyrkkien, puukkojen ja kunniamurhien muodossa.

Aiheesta ovat kirjoittaneet paljon fiksummin monet muut (lisään loppuun linkkilistaa paremmalla aikaa), tämä kirjoitukseni perustuu silkalle nähdylle, kuullulle ja koetulle mutu-tiedolle. Kirjoituksellani ei siis ole mitään merkitystä. Random horon horinoita.

No niin. Ei pitäisi tulla uutisena: seksuaalinen vapaus on länsimaissakin edelleen eri tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Vilkasta seuraelämää viettävä (joskus viettämätönkin) naisihminen leimataan (myös naisten taholta) yhä lutkaksi siinä, missä mies on sonni, pukki ja pelimies. Munamies. Jonkin verran joustonvaraa annetaan yläluokkaisille naisille, jotka kalliita tuotteita kuluttamalla todistavat, etteivät ole halpoja. En muista kenenkään aikoihin paheksuneen esimerkiksi Sinkkuelämää-tähtiä. Enkä mä nyt sano, että ympäriinsä paneskelu on hyvästä ja panemattomuus pahasta. Enkä sano toisin päinkään. Sanon vaan, ettei sen mukaan pitäisi ketään arvottaa.

Naisen, ainakin keski- tai työväenluokkaisen naisen (luokattomista puhumattakaan!), halu on yhä tabu: naisen kuuluu edelleen kieltäytyen ja vastaavasti parisuhteessa käytettäväksi antautuen varjella mainettaan. Tätä sääntöä rikkovat saavat kyllä kuulla olevansa horoja ja pihtareita, elleivät onnistu olemaan tekemisissä vain kivojen ja fiksujen ihmisten kanssa. Kohtelu on sen mukaista. Nimitys riippuu siitä, kuka on jäänyt ilman. Aina ei tarvita edes sääntörikkomuksia: elämme maailmassa, jossa jo ennen ensisuudelmaansa saa kuulla olevansa huora. Siis jos on tyttö.

Kaikki tyttömäiseksi mielletty on usein aikuisten silmin hutsahtavaa. Pikkutyttöjä paheksutaan lyhyistä mekoista ja meikkikokeiluista, etteivät vain tulisi vietelleeksi setiä. Älkääkä nyt vielä möliskö brätzeistä ja muista siellä: kokonaan toinen juttu ovat yhä nuorempia koskevat ulkonäköpaineet ja se, että tyttökin voi olla monella tavalla. Tarkoitan, että yhtä typerää, kuin paheksua tyttölasta kynsilakan käytöstä, on syöttää tälle propagandaa, että vain prinsessamainen tyttömäisyys on tyttömäistä. Miksei sitten vaikka nappiverskat ja puissa kiipeily?

Vanhemmat kohtelevat edelleen tyttö- ja poikalapsia eriarvoisesti, mitä tulee seksuaalisuuden heräämiseen ah-noina-ihanaisina teiniaikoina. Naistenmies-pojista ollaan pikkasen ylpeitä siinä, missä syöjätär-vamppiteinit lukitaan ovien taa. Olen vakaasti sitä mieltä, että joidenkin vanhempien, useammin ehkä isien, tyttäriinsä kohdistama hysteerinen siveellisyydenvarjelu ei ole mitään suojelunhalua, vaan joko epävarmuutta oman seksuaalisuuden ja kasvatuksen suhteen tai silkkaa omistus- ja tirkistelynhalua. Taistelua "poikaystävän" (tai vastaavan) kanssa tytön seksuaalisuuden hallintaoikeudesta. Ikään kuin kumpikaan sitä pystyisi kontrolloimaan...

Josta juohtuikin mieleen, että lienemme myös jokainen lukeneet tarinoita siitä, kun isä törmää tyttärensä kuviin jynkkysivuilla. Sitten on tyttö nolona ja isukki pahana. En ymmärrä, miksi. Jokainen on jonkun lapsi ja jokainen on katsonut pornoa. Sitten taas porno, naisten seksuaalisuuden vapauttajana ja vangitsijana, olisi kokonaan oman bloggauksensa arvoinen juttu.

Kontrollista vielä. Sitä perustellaan tyttöjen ja naisten kohdalla usein sillä, että halutaan välttää hyväksikäyttöä. Kuka olisi huolissaan poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Ai niin, mutta siinä missä pojat haluavat aina panna kaikkea mitä liikkuu, ei tytöillä voi olla seksuaalisia tunteita, joten siinä missä poikia ei voi hyväksikäyttää, on jokainen seksuaalinen teko tytön kanssa automaattisesti tämän onnettoman hyväksikäyttö... (Tämä ei sitten ollut pedareiden, jotka myös efebofiileiksi ja hebofiileiksi itseään kutsuvat, puolustus. Eikä varsinkaan poikien dissaus. Tartteeko monta intternetsin kansainvälistä läbänderimerkkiä?)

Hyväksikäytöltä ei muuten varmasti suojaa se, että kielletään seksuaalisuuden toteuttaminen. Päinvastoin. Sen sijaan heitän villin veikkauksen, että paras suoja hyväksikäyttöä vastaan - siinä määrin kuin sellaiseen voi vaikuttaa - on hyvä itsetunto ja joku luotettava läheinen, jolle voi puhua, jos on tarvis. Miettikää sitä, vanhemmat. Miettikää, miten suhtaudutte naisiin yleensä, miten heistä puhutte. Tytöt imevät sen kaiken itseensä, minäkuviinsa. Miettikää, haluatteko tehdä heidän itsetuntonsa riippuvaisiksi toisten huuteluista. Moralisoiva suhtautuminen on usein vaikutuksiltaan verrattavissa hyväksikäyttöön.

Toinen juttu, joka suojaa tehokkaasti myös henkiseltä hyväksikäytöltä, on kulttuurinmuutos - tasa-arvoisempaan suuntaan. Tyttöjä opetetaan edelleen miellyttämään. Hymyilemään, vaikka ei hymyilytä. Pehmentelemään sanomisiaan. Toimimaan diplomaatteina ristiriitatilanteissa. Vaikenemaan omasta osaamisestaan, olemaan nauramatta kovin kovaa. Laittamaan muiden tarpeet omien edelle. Niin milloinka semmoinen tossu ja pulkka oppii sanomaan ei? Tai ylipäänsä yhtään mitään. Näin sitten voi tulla väärinkäsityksiäkin, jos ei haluta, mutta halutaan miellyttää. Kyllä, olen sitä mieltä, että tytöt on kasvatettava itsellisemmiksi.

Ja sitten se koko naiseuden paradoksi. Ristiriitaiset ja valtaisat vaatimukset ovat yksi puoli. Itse en näe tätä niin suurena ongelmana, koska täällä voi jokainen kuitenkin itse päättää, kenen vaatimuksia täyttää tai olla täyttämättä. Voihan sitä olla yhtä aikaa huora ja madonna ja mitä vielä - hienoa, jos vain on tilaa olla. Meistä on moneksi. Sen sijaan ongelmallisempaa on sulloutua vain yhteen rooliin. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa on naiset jaoteltu hoivaajiin, nussittaviin ja hyviin jätkiin. Tai jotenkin muuten, tämä oli kahdessa sekunnissa keksitty heitto. Joka tapauksessa mikä tahansa vastaava "roolitus" estää aika tehokkaasti naisia olemasta sellaisia kuin he haluaisivat olla, ja pitää kontrollin poissa heiltä itseltään.

Lopuksi haluan sanoa, ettei ihan varmasti ole helppoa pojillakaan. Ja ettei minulla ole mitään miessukupuolta vastaan - päinvastoin. Ja että sukupuoli- ja tasa-arvokäsitykseni ei ole niin yksioikoinen, mitä tästä voisi käsittää. Ja että siskojen solidaarisuudesta riippuu myös paljon (HEHEHE). Ja että Suomessa nämä asiat nyt ovat verrattain hyvin, että turhaahan tässä rutisen. Ja muuta sellaista sinänsä tosiasiaa, mitä aina kuuluu sanoa, jos aikoo kertoa jotain typeriä akkojenpuolustusjuttuja.

Ei mulla muuta.

Lopuksi haluan esittää kiitokset äidille, isoäideille ja omaani edeltäville naissukupolville noin yleensä. Ilman kamppailujanne olisin minäkin suurin piirtein koiran asemassa, ja huolenaiheetkin olis vähän totisempia. Kuten, että montako kakaraa tässä lutikoiden täyttämässä läävässä selviää talven yli hengissä ja mihinkä puuhaaraan tämänkin äpärän lykkään... Vilpitöntä rispektiä täydestä sydämestä.

Kiitos myös kaikille hyville jätkille, sukupuoleen katsomatta.

Ei kommentteja: