7.4.2011

Mikä Tuksussa ärsyttää?

Sofi Oksanen puolusti hiljattain valtakunnan ykkösblondi Johanna Tukiaista arvosteluryöpyltä todeten, että tyyppihän on aika harmiton. Olen Oksasen kanssa tismalleen samaa mieltä, enkä täten voi käsittää, mikä Tuksussa ärsyttää.

Ihmisethän ärsyyntyvät julkkiksista pääasiassa kahdesta syystä: he joko ovat kateellisia ärsytyksen kohteelle tai kokevat tämän uhkaavan omia arvojaan tai jotain edustamaansa asiaa. Minulla on aika hyvä mielikuvitus, mutta en keksi, millä tavoin Tuksu konkreettisesti uhkaisi - saati mitä - arvoja tai asioita. Silkka typeryyskin voi ärsyttää, mutta ehkä ennemmin kuitenkin huvittaa, ja toisekseen viisas ihminen ei julmistu typerälle niin, että spämmää tälle tappouhkauksia netissä.

Selvennän. Saatan itse snadisti ärsyyntyä Timo T.A. Mikkosen tai Loka Laitisen horinoista, mutta vaikutus jää kuitenkin aika vaatimattomaksi, koska en ota kumpaakaan heistä hirveän vakavasti. Loppujen lopuksi teksteillään on minulle lähinnä huumoriarvoa. Samalla tavoin en ymmärrä, että jos Tuksu jollekulle edustaakin brassailua, pinnallisuutta ja egoismia, suuttuuko tämä joku Tukiaisen tyttärelle tosissaan, koska kokee "vaatimattomien ja syvällisten" arvojensa olevan uhattuina? Kovinpa on syvällisyys heikossa, jos yhdestä Tuksusta järkkyy, etten sanoisi.

Koska olemme Suomessa, joku julli voi tietysti oikeasti olla kateellinenkin lööppijulkisuudesta, mutta en usko tämän selittävän koko likasankoefektiä. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: Tuksu tekee kipeää parodiaa vihaajan ihanteista tai jopa vihaajasta itsestään. Glamuuuuriin tuksahtanut peruslissu hermostuu, kun joku toteuttaa hänen vaivalla rakentamaansa kuvaa naisellisuudesta tai seksikkyydestä väärin - vetämällä sen överiksi. Sama voi käydä jannuillekin: heidät on ikään kuin huijattu pitämään isolla rahalla rakennettua naiseutta ainoana ja oikeana naiseutena, ja sitten kun joku vie sen askeleen pidemmälle - ehkä vain muutaman sentin - he huomaavat tulleensa huijatuiksi. Se olikin yhtä maalia, silikoonia ja tekoripseä koko homma. Niin vituttaahan se.

Toinen (se ikävämpi) vaihtoehto on, että tässä maassa vain on niin helvetisti kanavoimatonta naisvihaa, että sitä on pakko purkaa sopivaan kohteeseen. Ja sopiva kohdehan on perinteisen huora-madonna jaon ensinmainittua muistuttava - olkoonkin, että Tuksu on vaikuttanut mielipiteiltään sekä seksin että ihmissuhteiden suhteen lähinnä konservatiiviselta. Sikäli en horottelua kohdallaan ymmärrä. Joskaan en ymmärrä muutenkaan.

Kyllähän Tuksulla on tilillään myös väkivalta- ja viinasekoiluja. Mutta hei, niinhän oli Matti Nykäselläkin - ja vielä aika vitusti enemmän? Kaiken järjen mukaan Suomen kansan pitäisi rakastaa tätä naispuolista Nykästä, vieläpä kun sitä niin kovin haukutaankin siellä meeediassa. Onko ero sitten siinä, että Nykäsellä on tilillään paitsi vaimonhakkausta, myös merkittäviä urheilusaavutuksia? No, ihan merkityksettömänä saavutuksena en pitäisi myöskään potkujen järjestämistä ilmeisen tampiolle ulkoministeri Ilkka Kanervalle. Se oli sentään naisen teko!

En mä mikään Tuksu-fani ole (enpä). Mutta ihmettelen, miksi harmiton strippari on suomalaisten ykkösinhokki. Salaa tosin toivon ja luulen, että kyseessä on vuosisadan kusetus. Sellainen, jossa Tuksu esittää idaribimboa ja tekee sillä paitsi tiliä, myös parodiaa kaikesta edustamastaan.

Joka tapauksessa, silmät kiiluen linkkejä klikkaileva ja sitten moralistisesti määkivä yleisö on pitänyt mimmin pinnalla jo vuosikausia. Tuksu-yleisö 1-0.

P.S. Tulipa Sofi Oksasesta vielä mieleeni... Hänestä eräs toveri totesi osuvasti jotensakin näin, että "kun Oksanen sanoo suomalaisten miesten olevan väkivaltaisia, niin suomalaiset miehet sanovat, että vitun valehteleva virolaishoro, sietäisi saada turpaansa".

Kirjoitettaessa soi: Livstid - Nikkedukke

4 kommenttia:

Katariina kirjoitti...

Superhyviä pointteja! Oon miettinyt että yks vois olla se että Tuksu jotenkin ruumiillistaa aika monen naisen pahinta pelkoa: sitä että yrittää kamalasti olla viehättävä ja täyttää kaikki naisellisen naisen vaatimukset ja tietämättään onkin naurettava (erityisesti miesten silmissä). Tuksun inhoaminen voi silloin olla yksi keino tehdä eroa itsensä ja sen pelon välille, vakuuttaa itselleen että minä ainakaan en ole noin ällöttävä/läski/ylimeikattu/tyhmä. Kun Tuksuhan nimenomaan tekee kaiken mitä naisellisen naisen kuuluu mutta jollakin tavalla väärin ja yli.

Tähän liittyy tietysti myös luokkajutut (työväenluokkaisen naisen liiallisuus ja keskiluokkaisuudessa epäonnistumisen pelko jne). Niistä ollaan Laurin kaa jopa kirjoitettu artikkeliviritys, joskin meidän teksti on nyt jumiutunut johonkin eikä ehkä ikinä näe päivänvaloa :D

Emilia Kukkala kirjoitti...

Nimenomaan! Tuksu tuntuu olevan ihmisille jotenkin sellainen peili, josta näkyykin - kauhistus sentään - oma kuva. Monessakin asiassa.

Sitten ihan sekin, että ei vaadi ihan hirveästi sanoa esimerkiksi, että "meikkaan tyylikkäämin kuin Tuksu". Tuksun rinnalla voi siis kuka tahansa päteä - oli siihen oikeasti aihetta tai ei. Julkisuuskuva on sellainen.

Tällehän Tuksu itsekin irvailee jossain uudessa Seiska-videossaan (häämatkaltaan jossa on yksin, lolz) tyyliin, että "varmaan ootte kaikki mun haukkujat itse tosi laihoja ja seksikkäitä".

Kaiken kaikkiaan nainen on mun mielestäni mainio komedienne, jolla nyt on ainakin - jos ei muuta - niin pokkaa.

Nuo mainitsemasi luokkajutut liittyvät hommaan tottakai myös. Olis kiva nähdä teidän artikkeli vielä päivänvalossakin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Itseasiassa "Tuksu" henkilönä ei ärsytä minua lainkaan, kuten ei myöskään valtakunnan entinen ykkösrapajulkkis-pariskunta Tapola & Nykänen. Enimmillään heidän toilailunsa herättävät myötähäpeää, jos sitäkään.

Enemmänkin on kyse siitä, että näiden henkilöiden ympärillä pyörivä mediasirkus jatkuu vuodesta toiseen; tyhmempi voisi luulla että tässä maassa on parempaakin reportoitavaa kuin jonkun onnettoman kännisekoilut.

Ilmeisesti tuollainen roskajournalismi ihan aikuisten oikeasti kiinnostaa joitain lukijoita, ja siten tekee keltaisesta journalismista kannattavaa. Vai lieneekö kyse ns. noidankehästä?

-- Mies79

Emilia Kukkala kirjoitti...

Mukava kuulla teidänkin ääntä, jotka osaatte erottaa ilmiön keskipisteen ilmiön tekijöistä... Se juuri on kiinnostavaa, että mikä tässä jengiä kiinnostaa. Katariinalla oli tossa edellä joitain veikkauksia, joita pidän ihan uskottavina vaihtoehtoina. Mitä se voisi sitten olla miehisestä näkökulmasta, no ehkä jotain sellaista, että kyllä se oma muija nyt sentään Tuksun voittaa? Tai että ei me nyt sentään ihan Matti ja Mervi olla, vaikka vähän kännissä sitä hivauttelenkin?