8.5.2011

Paistaa se päivä pahoillekin

"Perkele. Mua syä täit ja mailma vihaa mutta minä painan vaan", sano Laurilan Anttoo.

Vähän samaan malliin mouhoan mäkin yleensä. En kaiketi ole kirjoittanut yhtä ainutta iloista blogitekstiä. Eikä ole ollut tarkoituskaan, koska tarkoitus on meuhkata epäoikeudenmukaisuudesta, uhota ja vittuilla. Tänään on kuitenkin kevätauringon lämpö pehmentänyt aivojani sen verran, että mieli hellänä halusin tunnustaa näin julkisesti, että kyllä mäkin olen välillä ihan onnellinen tai ainakin tyytyväinen.

Kas kun: ulkona haisee kevät. Polkupyörä on taas kunnostettu. Jääkaapissa on vielä bravuuriani soijamakaronilaatikkoa ja beibin paistamia lettuja. Mulla on hyvä romaani luvun alla. Muinaisesta kerrostaloyksiöön mahdutetusta viidakostani on vielä elossa kultaköynnös, joka sitkeästi kurottelee valoa kohti. Aurinko heijastaa kahvikupin pohjasta kuvioita seinälle. On niin lämmintä, että parvekkeen ovea voi jo pitää auki. Ulkoa kuuluvista junan äänistä tietää maailman olevan paikoillaan. Laiskottelen hyvällä omallatunnolla.

Niin, ja näin äitienpäivän kunniaksi lisättäköön listaan: mulla on ihan parhaat mutsi ja mummot. Hyvää äitienpäivää! Ei o äideillä helppoo tässä maailmassa.

Kirjoitettaessa soi: Tuomari Nurmio - Oi mutsi mutsi

Ei kommentteja: