1.5.2011

Ratakiskoa lääppijöille

Miten ihmeessä oikein kuvittelet, että haluaisin sinun koskevan minuun? On sulla mieli ku vitusta. Mut hei, edes omissa harhamaailmoissaan elely ei oikeuta lähmimään ihmisiä.

Jos taas tiedät, etten halua, ja sinähän tiedät sen viimeistään kun sanon sen - näin: "ÄLÄ KOSKE" - miksi teet sen uudestaan? Jäikö ilmaisusta jotain epäselväksi?

Ei se ole pyyntö. Se on käsky. Ja tehotonta käskyä seuraa tehokkaampi. Se tarkoittaa: jos sinä et lopeta lääppimistä, minä nappaan sinulta nenän poskelle, koska minulla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, ja jos sinä et kunnioita koskemattomuuttani, niin en minäkään sinun.

Enkä minä ole se janari, joka huitoo tai rähisee hysteerisenä tyhjän päiten. En harrasta catfighteja, avareita enkä muutakaan drama queen -paskaa. Siitä et saa minua kiinni. Mutta katsos, homma vain menee näin: ensin sanon hyvästi, sitten sanon pahasti, sitten pamahti. Aina ei sanat riitä kertomaan.

Toisinaan pyrin tietysti poistumaan paikalta. Mutta tiedätkö mitä? Sinä olet se ongelma, sinun pitäisi poistua. Minulla on oikeus olla olemassa, missä minua huvittaa.

Minä kyllä annan mahdollisuuden perääntyä siististi, koska olen mielelläni sekä järjestämättä kohtauksia että tekemättä kärpäsistä härkäsiä. Se mahdollisuus kannattaa käyttää. Fiksu ihminen käyttää sen, ja pyytää anteeksi. Tyhmä jatkaa.

For your information:


Lääppimistä ei ole: pelkästään hanuriin tarraaminen, vaan kaikki vastentahtoinen koskettaminen.

Lääppiminen ei ole: hyvä läppä, kaverijuttu, flirttailua eikä normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.

Lääppimistä ei oikeuta: mikään. Varsinkaan se, että olen noin lähtökohtaisesti ystävällinen ihmisille. Siis todennäköisesti myös sinulle, aina siihen asti kunnes perseilet. Ystävällisyys on ihan normaalia ihmisten välisessä kanssakäymisessä, se ei ole kutsu tulla lähmimään.

Lääppiminen on: toisen ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus. Ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksista äärimmäisimpiä on raiskaus. Lääppiminen on ihan sillä samalla janalla, vaikkakin eri päässä. Se on väärin.

Sinä teet väärin. Lopeta.

PS. Tarkennus epätietoisille.

FAQ: Entä jos lääpin vahingossa? A: En usko, että se on mahdollista. Kysymyshän ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi koskettaa toisiaan vaan siitä, että koskettaminen on vastentahtoista eikä liity normaalin kanssakäymiseen. Kysymys on vain siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus päättää, kenen kanssa ja miten on fyysisessä kontaktissa. Liikaa vaadittu?

Kirjoitettaessa soi: Teflon Brothers - Jeesus Kristus (-kaan ei voi auttaa kun ihminen on sika)

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos yrittää ottaa toista ihmistä kädestä, niin onko se lääppimistä?

Emilia Kukkala kirjoitti...

Riippuu ihan henkilöistä ja tilanteesta. Ei tähän voi olla yksiselitteistä vastausta, kuten ei myöskään kysymykseen "onko halaaminen / suuteleminen / perseen puristaminen lääppimistä". Kysymys on siitä, kuka tekee, missä tilanteessa - ja ennen kaikkea haluaako toinen itselleen näin tehtävän.

Noin yleisluontoiseen kysymykseen on mahdotonta vastata, kun ei tiedä tilannetta sen takana. Kysymys kun ei oikeastaan ole itse teosta vaan siitä, että ihmisillä pitää olla oikeus valita, mitä tekevät ja kenen kanssa, kuka heihin koskee ja miten.

Itse pyrin yleensä tulkitsemaan ihmisiä parhain päin, ja olen taatusti useammin pitänyt todellista lääpimistä tahattomana väärinkäsityksenä kuin vilpitöntä sanaa tai kosketusta lääppimisenä. En todellakaan ole varma, onko tästä ollut enemmän hyötyä vai haittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ongelmahan on, että sen, onko kyseessä "lääppiminen" vai ei, tekee se, jota "lääpitään", ei se joka "lääppii". Vaikka ei hän tiedä, onko kyseessä lääppiminen vai ei. Ja tällöin se tuppaa menemään niin, että jos lääpittävä pitää lääppijää liian huonona itselleen, niin kyse on lääppimisestä. Ja tällöin kaikkein "huonoimmat" ovat ikuisesti tuomittuja lääppimään.

Sitäpaitsi mikä helvetti on vilpillistä ja mikä ei? Jos ajattelee naista seksuaalisesti, niin onko se vilpillistä?

Emilia Kukkala kirjoitti...

Mikäs ongelma se on, jos kannattaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen?

Ihan vinkkinä, jos ei ole sosiaalista pelisilmää näille, niin aina voi kysyä: haittaako sinua, jos. Onko ok, jos.

Mielestäsi ongelma on se, että jos lääpittävä ei pidä lääppijästä, lääppijä ei saa lääppiä. (Luojan kiitos yhteiskunnassamme tunnutaan ainakin toistaiseksi pidettävän kiinni tästä oikeudesta valita itse seuransa.)

Se on mielestäsi siis ihan oikeasti ongelma, että kuka tahansa ei saa kähmiä ketä tahansa? Tasan eivät mene nallekarkit. Jos ihminen ei löydä ketään, joka haluaa olla kanssaan, niin sitten on oltava yksin. Pakottaakaan kun ei voi, eikä pidä. Semmost se on, valssi kesällä.

Emilia Kukkala kirjoitti...

PS. On, vilppiä, saatanasta ja syntistä, lopeta se heti. (Käyttämäni adjektiivi taisi jättää liikaa pelivaraa väärinkäsityksille.)

Anonyymi kirjoitti...

Ok, siis hyväntahtoinen yritys tarttua toista ihmistä kädestä on lääppimistä, seksuaalista häirintää.

Onko se muuten seksuaalista häirintää, jos nainen koskettaa toista naista? Jos joka kerta, kun aikoo koskettaa toista ihmistä joutuu kirjoittamaan jonkun vitun sopimuksen, niin onko se ok? Ja suoraan sanoen idioottimainen ajatus, että jos esim. olen tunnetilassa jossa minun on vaikea saada yhtä sanaa suustani joutuisin sönkkäämään jotain vitun typerää kuten: "haittaisiko sinua jos tartttuisin sinua kädestä?"

Onko mies lähtökohtaisesti paha olento joka voi ainoastaan vuosikymmeniä kestävällä itsensäruoskimisella saada anteeksi sen, että on syntynyt huonompaan ja vilpillisempään sukupuoleen?

Terveisin Ahdistelija.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Missä minä niin olen sanonut? Olen tässä sekä kirjoituksessa, että useammassa kommentissa sanonut, ettei teko itsessään ole tai ole olematta lääppimistä, vaan se konteksti.

Ja kuten myös jo totesin, sosiaalisella pelisilmällä selviää - ja jos sitä ei ole, niin aina voi kysyä. Ei se ole hankalaa, se on ihan normaalia kanssakäymistä. Kun ei kyse ole siitä, että pitäisi koko ajan varoa joka elettään että kuinkakohan se tulkitaan, vaan siitä, että toiseen ei saa koskea jos toinen ei halua.

Ja jotta pääsisin kirjoittamaan lisää itsestäänselvyyksiä: ei, lähtökohtaisesti mies ei mielestäni ole paha vaan ihana olento.

Se, että toisille on ylipäänsä hankalaa lähestyä ihmisiä, on sitten oma ongelmansa. Ymmärrän kyllä, ettei sitä helpota ainakaan se, että päälle vielä tulee pelko siitä, että leimautuu ahdistelijaksi.

Olen tässä yrittänyt miettiä jotain peukkusääntöä, jolla näitä rajoja olisi helpompi hahmottaa. En kerta kaikkiaan keksi sellaista, joka kattaisi kaikki sosiaaliset tilanteet ja kaikenlaiset ihmiset taustoineen.

Mutta voin lohduttaa: jos olet perusfiksu kaveri ja arvostat kanssaihmisiäsi, niin hyvin todennäköisesti et joudu tilanteeseen, jossa sinua pidetään lääppijänä. Että ota vaan rohkeasti treffeillä tytsää kädestä kiinni (esimerkkisi kuulostaa jotenkin tuonkaltaiselta, tulkitsinko aivan väärin?).

Anonyymi kirjoitti...

No kummasta se nyt lopulta on kiinni, kontekstista vai lääpittävän mielihaluista?

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jos joku (ihan kuka tahansa) yrittää ottaa minua kädestä, siis jos hän tekee tämän hyväntahtoisesti, siis vaikken edes pitäisi kyseisestä ihmisestä.

Olen varmaan "perusfiksu" ja ihan kauniskin ihminen, eikä minua ole koskaan syytetty lääpinnästä. Mutta voin hyvin kuvitella istuvani vankilassa jos näyttäisin esim. Kalervo Kummolalta, vaikka siis muuten en olisi yhtään sen härskimpi tai pahantahtoisempi tai enemmän lääppivä ihminen.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Okei, mä yritän vielä.

Kaikki sellainen on ok, minkä ihminen haluaa tai sallii toisen itselleen tekevän. Mikään sellainen ei ole ok, mitä ihminen ei halua itselleen tehtävän.

Ihmisellä on oikeus päättää, 1. miten, 2. milloin ja 3. kenen kanssa on fyysisessä kontaktissa.

Siis sama teko eri ihmisen toimesta eri tilanteessa on teko eri kontekstissa.

Tämä, missä tilanteessa ja kenen taholta ihminen haluaa tai sallii itseään tavalla tai toisella koskettavan, riippuu luonnollisesti myös siitä, pitääkö ihminen tästä toisesta. Tämä käsitys muodostuu eri ihmisillä eri asioista: äly, ulkonäkö, huumorintaju, luonne jne.

Siihenhän ei ole kenelläkään nokan koputtamista, mitä kukakin toisessa arvostaa tai mistä viehättyy. Jos joku ei pidä Kalervo Kummolan näköisistä miehistä, on Kalervo Kummolan näköisten miesten tultava toimeen sen kanssa.

Ihmisellä on oikeus viehättyä mistä hyvänsä, mutta ihmisellä ei ole oikeutta toiseen ihmiseen.

Voihan sitä arvostella toisten mieltymyksiä (jos sellaiseen kokee jostain syystä olevan tarvetta), mutta ei ketään voi vaatia viehättymään toisenlaisista ihmisistä kuin he viehättyvät. Tai varsinkaan vaatia ketään antamaan tämän mielestä vastenmieliselle ihmisille oikeuden koskea tätä "reiluuden" nimissä.

Kysymys on niinkin yksinkertaisesta asiasta, että ihmissuhteet ja muu sosiaalinen elämä perustuu vapaaehtoisuuteen ja vastavuoroisuuteen.

Ja kuten jo totesin, itse ainakin olen taipuvainen tulkitsemaan ihmisten käytöstä parhain päin. Muutenkaan harvempi varmaan hysterisoi normaalia kanssakäymistä kuin sietää epänormaalia. Yleisimpiä tilanteita ainakin omien ja lähipiirin empiiristen havaintojen pohjalta ovat täysin tahalliset lääppimiset. Sellaiset, joissa "älä koske" ei mene jakeluun.

Jos et tiedä, onko ok koskea, kysy. Jos kosket ja toinen ei siitä pidäkään, pyydä anteeksi.

Tämän parempaan en enää pysty.

PS. Enpä usko, että kenelläkään on Suomessa pelkoa joutua vankilaan lääppimisestä, sen verran halvalla täällä saa raiskatakin.

Anonyymi kirjoitti...

Anna anteeksi.

Salainen ihailijatar kirjoitti...

Hei. Tiiän että oot fiksu mutta että vielä äärimmäisen kärsivällinenkin. Oot ihana. Haluan olla isona sellanen ku sinä.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Voi, mä olen in real life ihan hirveän kärsimätön!