10.8.2011

Hässäkkäpäivät lontoolaisittain

Pohjois-Lontoon Tottenhamissa ammuttiin 29-vuotias musta neljän lapsen isä Mark Duggan. Poliisi väitti, että mies ampui ensin, mutta eipäs sitten ampunutkaan. Tappo synnytti ensin mielenosoituksen, sitten mellakan, joka levisi pian Lontoon köyhimmille esikaupunkialueille ja kohta muihin teollisuuskaupunkeihin.

Olen hiljaksiin yrittänyt muodostaa jonkinlaisen järkevän kokonaiskuvan Lontoon viime päivien hässäköistä. Sellainen on vähän hankalaa, koska levottomuuksille on monia syitä, ja olen noin yleensä ottaen seurannut tiiviimmin vähän muita asioita kuin brittiläisen yhteiskunnan kehitt taannuttamista.

Osansa ihmisten vihaan on varmasti poliisin etnisiin vähemmistöihin kohdistamalla kyttäämisellä, syrjinnällä ja väkivallalla. Poliisi ei myöskään ole juuri koskaan joutunut vastuuseen käsiinsä kuolleista ihmisistä.

Lontoon mellakat eivät kuitenkaan ole leimallisesti minkään tietyn ihmisryhmän mellakoita. Siellä mellakoivat rinta rinnan sekä syntyperäiset että muualta tulleet. Ihmisiä yhdistää lähinnä kaksi asiaa: he ovat useimmiten nuoria ja asuvat kaupungin köyhimmillä alueilla. Yhdenlainen luokkakapina, kyllä.

Selvää tietysti on, että maata johtavat poliitikot ovat suorastaan kerjänneet mellakoita. Ei pitäisi olla yllätys kenellekään, että maassa, jossa sosiaalinen liikkuvuus on teollistuneiden yhteiskuntien jähmeintä, jonka julkisia palveluita on ajettu tarmokkaasti alas ja jonka rikkain kymmenys tienaa satakertaisesti köyhimpään verrattuna, puhkeaa jossain vaiheessa levottomuuksia.

mydavidcameron.com

Mellakoiden syistä ei ole julkisesti oltu kovin kiinnostuneita. Sen sijaan on keskitytty päivittelemään, että mitenkä se nyt näin. Ja mitenkä meillä. Ja että eihän näin voi tehdä. Väärin on, väärintekijät hirteen. Hyvät ihmiset täällä jo katuja siivoavat, kunnon ihmiset, oikeat ja normaalit ihmiset.

Eihän siinä, typeräähän vihaa on kohdistaa samassa tai vain hiukan paremmassa asemassa eläviin. Paikalliseen pienyrittäjään tai naapuriin esimerkiksi. Mutta tällaisten itsestäänselvyyksien ääneen lausuminen ei auta ymmärtämään tapahtumia. Moralisointi on helppoa, mutta aika turhaa. Vähän kuin syyttäisi rivisotilasta sodasta.

Huomautettakoon myös, että kaikenlaiset kapinat ja kansannousut harvoin toteutuvat hirveän siististi ja oikeaoppisesti. Niissä tapahtuu paljon paskaa. Vituix män, mutta mänköön. Paskaa on tapahtunut kuitenkin koko ajan kaikessa hiljaisuudessa niille ihmisille, jotka lopulta näyttivät saaneensa tarpeekseen. Tämän hiljaisen väkivallan tekijät harvoin teilataan julkisesti ja vedetään oikeuteen.

Kyllä kai sen jokainen ilmankin ymmärtää, että väkivalta ja "tavan ihmisten" kotien ja puotien tuhoaminen on väärin ja perseestä. Ei sitä tarvitse joka paikassa toitottaa.

Sen sijaan harva ymmärtää - tai suostuu ymmärtämään - miksi sellaiseen sekasortoiseen tilanteeseen päädytään. Itseni ei kylläkään ole lainkaan hankalaa kuvitella tilannetta, jossa on ihan vitun sama, poltanko auton vai ryöstänkö kaupan. Ja tästä juuri on kysymys. "Miksi" on aina tärkeämpi - tai ainakin kehittävämpi - kysymys kuin "mitä".

Jos on kokenut rakenteellista väkivaltaa ja syrjintää koko ikänsä, lailliset mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään on viety jo syntymässä ja kontrollin verkko ympärillä vain kiristyy, niin mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä? Mitä sinä tekisit? Yrittäisit olla vielä kunnollisempi kansalainen, päättäjille mieluinen - vain että rikkaat edelleen rikastuisivat, köyhät köyhtyisivät ja sinä olisit edelleen se halveksittu luuseri, no matter how hard you try?

Mellakoitsijoita on syytetty nihilismistä ja poliittisesta näköalattomuudesta. Heillä ei tiemmä ole vaatimuksia. Höpö höpö. Tokihan on, ja ne ovat ihan jokaisen nähtävissä, joka vain viitsii katsoa maan yhteiskunnallista "kehitystä". Ei kukaan syyttä rähise - eivät ainakaan kymmenet tuhannet.

Sitä paitsi, niinköhän tuota itsekään oikein umpivittuuntuneena tekisi ensin listan poliittisista vaatimuksista ja mediastrategian, ennen kuin lähtisi polttamaan autoja? No, ehkä, mutta Lontoossa eivät rähisekään tiedotusopin ja sosiaalipolitiikan opiskelijat. Tai ehkä hekin, mutta sitten on mediastrategia jäänyt heiltäkin pyhän vihan puuskassa tekemättä. (Totta puhuen, ovathan Lontoossa rähisseet opiskelijatkin, lukukausimaksujen korotuksia vastaan. Varmasti heitä rähisee siellä nytkin. Männävuonna on rähissyt myös ay-väki.)

Tai voihan se olla, ettei mellakoitsijoilla ole vaatimuksia - enää. Että nyt on kärsitty niin kauan, ettei paljoa kiinnosta mikään loiventelu. Voihan se olla niinkin. Sitten ei muuta, kuin että deal with it. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - varsinkin kun taakse on Thatcherin ajoista lähtien jätetty yhtä sun toista.

Sitten on vielä muuan tärkeä asia, jota turvattua elämää eläneet eivät tule koskaan ymmärtämään: päähänpotkitut preferoivat hetkellisen vallantunteen kauaksi ohi siitä, että saisivat vaikkapa pienen korotuksen sosiaalitukiinsa. He asettavat riemumielin turvallisuutensa ja tulevaisuutensa (joita ei muutenkaan ollut) uhatuiksi, jos saavat hetken kokea olevansa oman elämänsä herroja, kykeneviä ja voimakkaita. Olkoon se sitten mellakkapoliisin heittelyä kivillä, kaupan ryöstö tai ihan jotain muuta.

Alternetin mainiossa kirjoituksessa todetaan: "People riot because they have spent their whole lives being told that they are good for nothing, and they realise that together they can do anything – literally, anything at all."

Tässä on koko homman ydin, sen mitä minä maailmasta ymmärrän. Ihmiset haluavat olla olemassa, kyetä muuttamaan asioita, näkyä muille ihmisille. Ennen kaikkea kyetä vaikuttamaan omaan elämäänsä. Se on näppärimmällekin yksilölle hankalaa, jos elämän valttikortit on vedetty vessanpöntöstä jo ennen syntymää.

Niin, se nihilismi. Siitä syyttäminen tällaisessa yhteiskunnassa on vähän hassua. Ihmisen, jolla ei ole osoitettu olevan mitään arvoa, pitäisi sitten toiminnassaan ilmentää joitain korkeampia moraalisia arvoja? Kerrassaan höpsöä on myös väittää protestoijien olevan "yhteiskunnan ulkopuolella" (siis missä?) ja sen säännöistä piittaamattomia. Hehän ovat sisäistäneet täydellisesti yhteiskunnan ja ajan hengen!

He ovat mitä kirkkain kuva tämänhetkisen brittiläisen yhteiskunnan tilasta ja eetoksesta. "Jokainen on vastuusta itsestään ja kaikki keinot ovat sallittuja", yhteiskunta viestittää. Sitten kun tyypit vastaavat, että "niin, niinpä tosiaan", niin muu yhteiskunta paskantaa housuihinsa. Ristiriitaista?

Yhtä typerää on syyttää mellakoijia ahneudesta materiaan. "Vain tavaralla ja merkillä on merkitystä, niillä pärjää", yhteiskunta opettaa. Mellakoitsijat hankkivat käypää valuuttaa ja sosiaalista arvonnousua. Toimivat siis yhteiskunnan oman logiikan mukaisesti, järkevästi. Yhteiskunta paheksuu.

Kun yritykset, valtiot ja pankit käyttäytyvät vastuuttomasti, se on järkevää ja kannattavaa liiketoimintaa, johon yksilöiden on vain sopeuduttava. Eikä vain sopeuduttava, vaan tehtävä kaikkensa tuota toimintaa edistääkseen. Kun yksilöt käyttäytyvät vastuuttomasti, se on moraalitonta ja paheksuttavaa.

mydavidcameron.com

Mitäköhän paheksujat sitten oikein olettivat? Että mellakoitsijat perustavat ensimmäisenä porkkanamaan ja kodittomien kissojen suojakodin?

Ehkäpä he perustavatkin, mutta eivät vielä. Yhdenlaisen syyn mellakoille antaa NBC-telkkariin kommentoinut, mellakkaan osallistunut nuori jäbä. Pätkä löytyy myös Alternetin jo mainostamastani kirjoituksesta.

"'Yes,' said the young man. 'You wouldn't be talking to me now if we didn't riot, would you? -- Two months ago we marched to Scotland Yard, more than 2,000 of us, all blacks, and it was peaceful and calm and you know what? Not a word in the press."

Eli vapaasti suomennettuna: rauhanomaiset mielenosoituksemme eivät kiinnostaneet ketään vittujakaan. Käsi ylös, kuka seuraa tai ottaa osaa mielenosoituksiin liittyen esimerkiksi tuloerojen kasvuun Suomessa? Ketä kiinnostaa? No, onhan meitä muutamia, ja huonoina uutispäivinä meistä myös kirjoitellaan. (Tai jos demoista saa tissiliivikuvia.)

Onhan näitä syitä esitetty muitakin. Analyysien tiukinta kärkeä ovat edustaneet muun muassa brittiläisten konservatiivipoliitikkojen (ja suomalaisen keltaisen lehdistön) "ne nyt vaan haluaa riehua" ja "ne nyt vaan haluaa ryöstää".

Nuorisokulttuuriläppään en viitsi nyt lähteä ollenkaan. Kuten en myöskään oikeistolaisten provoamiseen, että mellakat ovat seurausta siitä, kun pilalle passatuilta pennuilta otetaan kaikki pois.

Ärsyttävä mielikuva toki, mutta aivan väärässä yhteydessä. Sellaisia vaikutuksia voisimme nähdä sosialisoimalla ihan oikeasti rikkaiden pentujen (vanhempien) omaisuuden.

Kiinnostaisi kyllä ippasen.

Kirjoitettaessa soi: The Clash - London's Burning

Ei kommentteja: