2.2.2012

Käännöksiä eli mitä kaketsulainen kirvesmies sanoi

Keskustelin hiljattain ystäväni Murskatyömiehen kanssa ihmisen maailmankuvan kehityksestä. Tämän keskustelun ja ennen kaikkea tähänastisen elämänkokemukseni pohjalta väitän, että itselleen rehellisen ja tiedonhaluisen ihmisen mieli heittää volttia vähintään muutaman vuoden välein. Näin kahdenkymmenen paremmalla puolella olen jo oppinut odottamaan näitä aivokuperkeikkoja.

Ensin sitä pähkii ja punnitsee vuosikausia. Keskustelee, hankkii tietoa ja järkeilee. Kokee, näkee ja tekee. Sitten juuri, kun tyytyväisenä kuvittelee löytäneensä totuuden tai ainakin oman totuutensa tämän elämän elämiseen tuleekin vastaan jotain, mikä haastaa koko kuvion. Kohta vuosikausien ajattelun hiottu lopputulos näyttääkin puutteelliselta ja yksioikoiselta, joskin senaikaisen tiedon pohjalta parhaalta mahdolliselta. Mutta on aloitettava alusta.

Kun ihminen kohtaa omaan senaikaiseen tietoonsa ja asenteisiinsa istumatonta, kutsutaan tuota tilannetta ja siitä seuraavaa tunnetta kognitiiviseksi dissonanssiksi. Jos haluaa päästä helpolla ja pysyä tyhmänä, tämä tunne kannattaa painaa taka-alalle. Jos taas haluaa haastaa itsensä ja oppia uutta, ristiriita on selvitettävä. Viisastumista ei helpota kulttuuriimme kuuluva ajatus, että kannassaan on pysyttävä on, vaikka olisi oivaltanut jotain uutta ja todennut entisissä ajatuskuvioissaan jotain korjattavaa. Usein käytetty termi "takinkääntäjä" lataa aika paljon paineita itsensäkehittäjille.

Ystäväni Murskatyömiehen kanssa tulimme kuitenkin siihen tulokseen, etteivät nämä kuperkeikat ole takinkääntöjä eivätkä häviöitä, vaan tilaisuuksia. Oman ajatus- ja arvomaailman kovasta ytimestä yleensä säilyy, mitä siinä on säilyttämisen arvoista; sitä vain koetellaan sieltä täältä. Se hioutuu, ja jonain päivänä kaiken työstämisen ja pölyn jälkeen jäljelle jää toivottavasti timanttinen ja terävä kärki. Tai sitten ydinmätä.

Viime aikojen keskustelluin "vakava" aihe toveripiirissäni lienee eurokriisi. (Sen vakavuudesta voi tosin olla montaa mieltä - ainakin mitä tulee tuon aihepiirin kiistattomaan asiantuntijaan, ystävääni rillumareiprofetta Ronkaiseen.) Keskustelimme eurokriisistä myös Murskatyömiehen ja muutaman muun kanssa. Tähän heitti Kirvesmies Kaukovainiolta: ei se vielä mitään, jos euro hajoaa, mutta mitäs me tehdään, kun raha lakkaa olemasta? Hän piti itsestään selvänä sitä, että tämä tapahtuu muodossa tai toisessa elinaikanamme.

Tarkoitti kai nykymuotoisen globaalikapitalismin romahdusta mikä tarkoittaa myös nykyisenlaisen länsimaisen etelän-siivelläeläjä-elämäntapamme loppumista kun riisto saavuttaa lakipisteensä. Oli se ollut jossain takaraivossani, mutta tiputin silti leukani lattiaan. "Ei siinä sen kummempaa, se on ihan sama kun raksalla pitää ennakoida ja miettiä, miten omat tekemiset vaikuttavat tulevaan." Tulevaisuudesta ei voi kukaan mennä sanomaan, mutta toveri Kirvesmiehen syvä ja laaja ymmärrys nykymenon kestämättömyydestä ravisteli. Vastaavanlaista näköalaisuutta olin kohdannut viimeksi ystäväni prekatutkija Peltokosken taholta. (On teitä toki muitakin, monia.)

Sitten keskustelimme paljon itsekkyydestä ja omavaraisuudesta. Koska kyseessä oli ay-liikkeen tapaaminen, keskustelimme myös ay-liikkeen tulevaisuudesta sekä globaalisti että lokaalisti. Toveri Kyseenalaistaja huomautti, että olemme ikäluokkamme vähemmistö. Enemmistöä eivät kiinnosta työläisten oikeudet tai kolmannen maailman köyhät vittujakaan. Siihen toveri Kirvesmies loihe lausumahan: ei me mitään erikoistapauksia olla, tuolla on paljon fiksumpia tyyppejä kasvamassa.

Se oli yksi niistä hetkistä, kun aivoni heittivät kuperkeikkaa.

Häpesin vähän ja huokaisin helpotuksesta.

Np. Olli PA & Funksons Alamua

3 kommenttia:

Bee kirjoitti...

"ennen kaikkea tähänastisen elämänkokemukseni pohjalta väitän, että itselleen rehellisen ja tiedonhaluisen ihmisen mieli heittää volttia vähintään muutaman vuoden välein. Näin" VIIDENKYMMENEN "paremmalla puolella olen jo oppinut odottamaan näitä aivokuperkeikkoja."

Kyllä, näin on.

Keiju kirjoitti...

Hupsista, tiputin leukani hyvän matkaa lattiaa kohden, kun näin otsikossa johdoksen nimestä "Kaketsu".

Asiaa kirjoitat jälleen, jopa omakohtaisesti suhteellisen tuttua asiaa. Mietitty siis on.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Mullahan on siis, varsin syvä ja henkilökohtainen side kyseiseen kaupunginosaan. Tosin se, että Kirvesmies on sieltä, oli silkkaa sattumaa.

Edelleen helpottavaa kuulla, että mua vanhemmat ja viisaammat ovat kelailleet samoja juttuja.