8.3.2012

Helileijaa, muusasiirappia

Naistenpäivä tuntuu joka vuosi hieman vaivaannuttavalta. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi ajatella siitä. "Missäs meidän miesten päivä" -kysymykseen olen onneksi jo keksinyt vastauksen: entisen Neuvostoliiton maissa. Niissä vietettiin kuulemma miestenpäivääkin. Mitäs muuten. Ruusuja voin pölliä ostaa itse ja suklaata en syö. Toki en pistä muistamista lainkaan pahakseni, jos en sitä odotakaan.

"Ihanaa kun olette meille ihania naisia" -muusasiirappi tuntuu kuitenkin vieraannuttavalta. Se sisältää ajatuksen, että nainen on ihana vain olemalla jotain jollekin. Ei voi vain sanoa "olet ihana", vaan "olet ihana, koska täytät tarpeeni". Sitä paitsi koko nainen-sana on niin arvoladattu ja ylikuormitettu, että on hankala identifioituakin sellaiseksi.

Vaikka olenhan minä nainen. Sanoisin jopa, ihana nainen. En vain - anteeksi nyt vain - koe edustavani jotain "naiset" -ryhmää. En koe - siskot minut kivittäkööt - sielunsisaruutta naisten kanssa vain, koska he ovat naisia. En halua, että minut ajatellaan ensisijaisesti naiseuden (=jotain kivaa extraa miesten päivään) edustajana, vaan minuna. Olen nainen, mutta olen enemmän.

No vittu. Tiedän jo, mitä siellä ajatellaan: älä ämmä tyhjää ruikuta, ole kiitollinen, saat sentään äänestää.

Kiitos, kiitos.

Ihanko todella saan? Hieno juttu.

Suurella kiitollisuudella tätä ylhäältä armosta annettua lahjaa (ironiaa, toim. huom.) muistellen unohdan kaikki muut vääryydet. En vahingossakaan puhu naisvaltaisista matalapalkka-aloista, madonna-huora-stereotypioista, kolmannen luokan naisista kuten paperittomista ja sukupuolidikotomiaan sopimattomista, vanhemmuuden kustannusten ja vastuiden epätasaisesta jakautumisesta.

Enkä varsinkaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta, en varsinkaan seksuaalisesta, koska naisetkin lyövät ja häiritsevät. (No sehän lohduttaa.) Olen niin saatanan kiitollinen, että pursuu korvista ulos!

Kiitos, kiitos. Kiitos nyt vielä kerran.

Ja anteeksi myös. Jos nyt en kumminkaan osaa olla tarpeeksi kiitollinen.

Vakavasti. Mitä virkaa naistenpäivällä sitten nykyisin on? No johan sen sanoi John Lennon, eivätkä asiat globaalisti katsoen ole juuri muuttuneet: "Woman is the nigger of the world (...)Woman is the slave of the slaves."

Naistenpäivä sai alkunsa 1857, kun tekstiilityöntekijänaiset protestoivat New Yorkissa epäinhimillisiä työoloja vastaan. Eikä epäinhimillisyys siihen loppunut. Jos et usko, aloita tästä. Jatka tästä. Naisia myydään ja naitetaan lapsina, naiset kuolevat synnytyksiin, naiset tekevät duunit, naiset hoitavat lapset, naiset eivät pääse kouluun, naisia piestään, naisia käytetään hyväksi. Naiset eivät omista, naiset eivät päätä. Edes itsestään.

Jos haluat edes kuvitella tekeväsi jotain, allekirjoita vetoomus jemeniläisten naisten puolesta tästä. Jemenissä vituttaa olla muija enemmän kuin Suomessa. Tai ihmisoikeustaistelija Norma Cruzin puolesta tästä. Cruz saa tappouhkauksia, koska tekee työtä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Yritetäänpäs sitten olla positiivisia. Onhan se nyt hienoa olla nainen, koska...

Aina paitsi urheillessa on kivaa, että on tissit, koska tissit ovat kivoja. Voi lakata kynnet ilman, että juntit "haukkuvat" homoksi.

Siinäpä ne sitten olivatkin.

Seuraavien Edith Södergranin lainien myötä toivotan kaikesta huolimatta kaikille hyvää naistenpäivää. Muistetaan lämmöllä niitä rautaisia mimmejä ja mummoja, jotka eivät ole tyytyneet, vaan vaatineet. Ennen kaikkea: ei tyydytä itse vain muistelemaan.

En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...

Edith Södergran
 
Kohtaamisia (WSOY 1982, suomennos Pentti Saaritsa)

"Mä oon tällanen, tsiigaa nyt vähä, tätä mä teen vapaa-aikanani, helileijaa, siinä sulle!" - Jaakko Parantainen

Np. 2Pac - Keep Ya Head Up

Ei kommentteja: