10.4.2012

Kyllä mä en ole heikoimpien puolella

No nyt! Pitihän se nähdä tämäkin päivä, että Matti Apunen kirjoittaa Hesariin räpistä. Tai luulee kirjoittavansa, sillä todellisuudessa hän kirjoittaa pikemminkin urbaanista folkista. Yhtä kaikki Apusesta on väärin, että artisteilta ei vaadita samaa poliittista vastuuta kuin poliitikoilta.

"Poliitikkoa kuurnitaan lausuntojen välimerkeistäkin. Kun räppäri ryhtyy levyllään politikoimaan, hän saa sanoa yhteiskunnasta melkein mitä tahansa eikä joudu tilille"

Niin että mikäs se sellainen maailma on, jossa kaiken maailman räppärit saa sanoa ihan mitä huvittaa? Taiteilijat sen kun taiteilee ja retkut räkii menemään. Pahinta on, kun ne sekaantuvat politiikkaan. Eihän niillä ole edes solmioita!

Vakavasti, Matti Apunen. Miksi poliitikko kantaa poliittista vastuuta ja taiteilija taiteellista?

Kaikkea ne siellä EVAssa ehtivätkin miettiä.

Björn Wahlroos möläytti taannoin, että yrityksen ainoa yhteiskuntavastuu on olla kannattava osakkeenomistajille. Jos yhteiskunnassa giganttista valtaa käyttäviltä toimijoilta ei vaadita yhteiskuntavastuuta, miten helvetissä sitä voidaan vaatia yksittäisiltä taiteilijoilta? Olkoonkin, että ovat sitä kantaneet aika paljon komeammin kuin elinkeinoelämä ja sen edusmiehet.

Uskon ihmiseen sen verran, että tuskinpa Apunenkaan vakavissaan haluaa poliitikkoja ja taiteilijoita arvioitavan samoilla kriteereillä. Kyllä me molemmat tiedämme, mistä kiikastaa.

"[Karri] Miettinen julistaa avointa, tiukan vasemmistolaista sanomaa."

Ei niin saa tehdä.

Sitä paitsi se, että Apusen mielestä Palefacen sanoma on tiukan vasemmistolainen, kertoo kyllä enemmän Apusesta kuin Palefacen sanomasta.

No, se siitä. Apusella on hauskaa, kun hän yrittää analysoida suomirapin tilaa. Meikä voisi onnistua yhtä hyvin golfmailojen ominaisuuksien arvioimisessa. 

"Kaikkien aikojen suomalainen räppi on helppo koota samalla tavalla [kuin kliseinen euroviisubiisi]. Sen nimi olisi tietenkin Ahneus on vihan pelto. Sen ainesosat olisivat syrjäytyminen, itsekkyys, kapitalismi, luonnon tuhoutuminen, pillerit, katujen väkivalta, kaljabaarien apatia, uppoavat laivat ja kansainvälinen solidaarisuus."

Äkkivilkaisulla Apusen listasta uupuu ainakin yksi aivan olennainen aihealue: paneminen. Niin ikään kuvitteellisen kappaleen nimi kuulostaa enemmän Pasila-jaksoon tehdyltä iskelmäbiisiltä tai Lauri Tähkältä kuin räpiltä. Tuos on meidän vihan pellot, siellä se on se syyskuun kyy, hummani hei, kuka vaimoni vei, tiäkste.

Yhdessä asiassa Apunen on kuitenkin oikeassa.

"On myös selvää, että oikeistolaista räppiä ei ole eikä tule."

On sitä yritetty, ja isolla rahalla. Porvareillekin kelpaavaa "räppiä" on joka tuutti täynnä. Mutta kuten pitkän linjan rap-artisti Hannibal asiasta osuvasti totesi: eihän sellainen pophop (tai aerobic rap, kuten hän kaupallista shaibaa nimitti) ole edes kolikon toinen puoli, vaan kokonaan toinen kolikko.

Entäs sitten sellainen äärioikeistolainen räppi? No, se on sitten tällainen paradoksi. Enkä ota vastuuta linkin avaamisen aiheuttamista aivovaurioista.

Onneksi Matti Apusella ja EVAlla ei ole taiteellista vastuuta.

Np. IKT & RantaRemmi - Et oo itekkään kovin kummone (mixtape)