6.5.2012

Nälkämaan kauhu

En erityisemmin pidä ennakkoluulojen, väkivallan ja takapajuisuuden yhdistämisestä mihinkään hyvään ja kauniiseen. Esimerkiksi rasismin ja sotauhon liittämisestä Suomen luontoon ja kulttuuriin. Maan- vaan en kansallistuntoisena ihmisenä otan sen henkilökohtaisena loukkauksena.

Kulttuuri ja luonto kelpaavat tietyille piireille vain sotauhon pönkittämiseen ja ihmisvihan lietsontaan. Luontoa saa raiskata ja kulttuuria halveksua ihan rauhassa joskus se tuntuu olevan jopa sotarunkkareiden velvollisuus kunhan vain Koli-postikortteja riittää. Ne, jotka eniten tuntuvat kulttuurin tuhoa pelkäävän, ymmärtävät kulttuurin päälle vähiten. Ei se elä ja kehity bunkkerissa.

Enkä voisi mitään muuta tunnuslausetta inhota enempää kuin kypäräpappikokoomuslaista "koti, uskonto ja isänmaa". Että sotketaan tähän teurastamisella kiimailuun nyt vielä jumalatkin. Jos olisin uskovainen, olisin hele-vetin vihainen herrani tai rouvani sotkemisesta ihmistenvälisiin.

Syntyjäni itä- ja pohjoissuomalaisena minua taas etoo suunnattomasti, että keskimäärin espoolaiset hyvin toimeentulevat persut, elitistikyldyristit ja muut snobikouhot nyyhkäilevät Suomi-Filmien Suomella, vaikkei sitä ole koskaan ollutkaan muualla kuin niissä filmeissä. Maaseutua on helppo romantisoida matkan päästä. Minulla ei ole siihen mitään tarvetta, koska olen asunut siellä. Olen landespesialisti ja syrjäseutujen survivor ja allerginen heinälatolässytykselle. Olen vittu tehnyt sitä heinää. Siitä on romantiikka kaukana.

Nuorten edistyksellisten lyhytnäköisyyttä puolestaan on joskus pitää suunnilleen koko kehäkolmosen ulkopuolista Suomea yhdentekevänä junttilana. No ihan täysi junttilahan tämä tietysti onkin, mutta niin on sisäpuolikin, höhöö. Viihdyn oikein hyvin molemmissa. Mutta sen verran maakuntahenkeä minusta löytyy, etten halua Savoani, Kainuutani ja Lappiani yksin taantumuksellisten keppihevoseksi luovuttaa. Pohjanmaalle ei  niin väliksi. (Puukot tuppehen, se oli läppä.)

Kaikki se, mistä Suomessa pidän – hyvät tyypit, kulttuuri, luonto – on löydettävissä myös muualta maailmasta. Samoista asioista diggaan muissakin maissa. Siksi en ymmärrä, mitä rasismilla, sotamehustelulla ja joukkopsykoosinomaisella kansallistunteella on tekemistä tässä kuviossa. Paitsi tietysti siinä määrin, missä niitä tarvitaan heikon itsetunnon pönkittämiseen. Jos tuntee olevansa ihan hyvä, ei tarvitse vihata ja pelätä muita.

Nationalismi kaikissa muodoissaan on aika kauheaa, mutta siltä osin kuin isänmaa-nimistä abstraktiota minulle on olemassa, on se rakkautta, ei vihaa.

Np. Dropkick Murphys - Worker's Song

Ei kommentteja: