26.10.2012

Vähän enemmän kuin äänioikeus

Lupasin itselleni, etten kirjoita vaaleista tai mihinkään niihin liittyvästä sanaakaan, koska on tässä nyt vähän muitakin juttuja, eikä uskoni nykyisenlaiseen puoluepolitiikkaan vaikuttamisen väylänä ja demokratian toteuttajana ole ihan järjettömän korkealla.

Eräs lehti kuitenkin lähestyi kysymällä äänestämisestäni, joten jouduin asiaa jälleen aktiivisesti ajattelemaan. Koska tuosta jotain ajatteluntapaista sisältäneestä prosessista saa ihan siedettävän blogauksen, pyörrän päätökseni. Ja myös koska "sormet oli ristissä väärinpäin, toinen käsi Raamatulla, siinäkin risti väärinpäin".

Argumentteja äänestämistä vastaan

Paras peruste äänestämättömyydelle on tämä, internetpersoona Veera Hidas-Elinan muotoilema: "...parhaassa tapauksessa se johtaa maltilliseen vallankumoukseen, ja demokratiavajetta on täytettävä uusilla vaikuttamisen muodoilla."

Ja tottahan on, että uurnille yllyttävät aina eniten ne, keillä on eniten hävittävää. Se, että nukkuvien puolue (melkein 40 prosenttia suomalaisista ja tamperelaisista nuorista viime kunnallisvaaleissa yli 60 prosenttia) radikalisoituisi, on eliitin pahin painajainen.

Toistaiseksi olen kuitenkin äänestänyt kaikissa vaaleissa (kerran jopa itseäni), koskapa olen ajatellut, ettei yksi vaikuttamistapa ole pois jostain toisesta eikä antamaton ääneni näy missään sen enempää kuin annettukaan. Epäloogisesti siis vahvistan nykyisiä valtarakenteita äänestämällä - sentään kuvitellen vaikuttavani valtasuhteisiin.

Muita omasta näkökulmastani relevantteja, tosin ensimmäiseen liittyviä, syitä jättää äänestämättä olisivat: ei ole sopivaa ehdokasta ja jos onkin, ääni menee puolueelle, eikä ole sopivaa puoluetta ja jos onkin, sen vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Itse tiedän kyllä useita perkeleen teräviä ehdokkaita (jotka osoittavat tämän muun muassa tekemällä hapokkaita vaalivideoita), mutta tuo loppu vähän pygii. Vaalitavasta johtuen olen kuitenkin aina pyrkinyt äänestämään ensisijaisesti puoluetta.

Argumentteja äänestämisen puolesta, part 1

Edes jokseenkin tolkullisia argumentteja äänestämisen puolesta tässä ei kannata toistaa. Niistä on ilma jo muutenkin sakeanaan.

Sen sijaan typerin mahdollinen argumentti äänestämisen puolesta on se, että se olisi "velvollisuus". Nimittäin jos kysytään, miksi jokin on velvollisuus, vastaukseksi ei käy, että se on velvollisuus. Sitä paitsi se ei edes ole. Jos äänestäminen olisi niin sanottu kansalaisvelvollisuus, sen rikkomisesta saisi rangaistuksen. Vaan eipä saa.

Äänioikeutta ei annettu, se otettiin

Kansalaisoikeus äänestäminen kyllä on. Suomalaiset saivat tuon oikeuden vuonna 1906. Tai saivat ketkä saivat: kunnallisveroa maksamattomilta äänioikeus poistettiin hyvin pian, kommunisteilta se 30- ja 40-luvuilla evättiin, vangit saivat sen vasta 70-luvulla.

On myös aika fuulaa väittää, että äänioikeus kansalaisille annettiin. Ei sellaisia oikeuksia noin vain anneta, ne taistellaan. Käydään hirveää vääntöä ja pidetään mekkalaa.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli työväenliikkeen vaatimus, jota porvaristo ankarasti vastusti. Työväenliike vaati äänioikeutta suurlakon yhteydessä ja useissa mielenosoituksissa jo ennen sitä. Ilman tätä liikehdintää äänioikeus olisi jäänyt haaveeksi.

Oletteko koskaan tulleet sitä ajatelleeksi, te demottajien velliperseiset vakiohaukkujat?

Hupaisaa muuten, että kun Suomea naisten äänioikeuden mallimaana - mitä se toki historiallisessa katsannossa onkin - mainostetaan, niin kunnian siitä ottavat itselleen myös oikeistolaiset, vaikka aatteellisista esi-isistään liberaaleimmatkin olisivat olleet valmiit antamaan äänioikeuden vain porvarisnaisille.

Mainittakoon, ettei äänioikeutta ollut viime vuosisadan alussa kaikilla työläismiehilläkään. Äänioikeus oli siis myös luokka-, ei suinkaan vain sukupuolikysymys.

Demokratia ja "demokratia"

Äänioikeus hienona historiallisena saavutuksena ei vielä ole mikään syy äänestää. Jos työväestö 1900-luvun alussa olisi keskittynyt ihastelemaan menneitä saavutuksia, olisi äänioikeus jäänyt saavuttamatta. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli utopia. Se oli tavoite, jolle moni vanhassa vallassa roikkuja ja oman asemansa puolesta pelkäävä vaivautuneesti nauroi.

Mikä on se tavoite, jota valtaapitävät pelkäävät ja jolle heidän hännystelijänsä nauravat nyt?

Maailma on reilussa sadassa vuodessa muuttunut valtavasti, mutta järjestelmä ei niin mihinkään. Vallalla on käsitys, jonka mukaan nykyisenlainen parlamentarismi on yhtä kuin demokratia, vaikka todellisuudessa se on aika kaukana siitä. Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Kenen mielestä valta on tällä hetkellä kansalla?

Ongelma on paitsi se, ettei valta ole kansalla, myös se, ettei valta ole enää edes poliitikoilla. Sen valumisen koko poliittisen systeemin ulkopuolelle ovat kyllä mahdollistaneet poliitikot.

Argumentteja äänestämisen puolesta, part 2

Velvollisuusargumentin kanssa yhtäläistä typeryyttä edustaa "jos ei äänestä, ei ole oikeutta valittaa" -argumentti. Kukas sen valitusoikeuden tulee viemään ja millä oikeudella? Tervetuloa koittamaan vain!

Tai, jos luen paskasti muotoiltua epäargumenttia suotuisammin, "...ei ole suotavaa valittaa". Ai että jos ette leiki meidän säännöillämme, niin sitten ette saa leikkiä ollenkaan? Ei se niinkään mene.

Täten päädyn samaan lopputulemaan kuin eräs toinen blogisti samaa problematiikkaa ansiokkaasti käsittelevässä kirjoituksessaan: ainoa järkevä syy äänestää on, että äänestämättä jättäminen on ääni porvarille.

Miten niin? No koska rikkaat ja vallakkaat äänestävät, köyhät ja vallattomat jättävät äänestämättä. Ja sehän tässä huolestuttaa, että kuinka meidän perseaukisten käy.

Kaikki pyörii kapitalismin ehdoilla

Mutta eikö äänestämättömyyskin ole kannanotto ja kerro jostain? Jos köyhät eivät äänestä, eikö tästä voida päätellä, etteivät he katso äänestämisestä olevan mitään hyötyä? Köyhiä, pienituloisia, palkansaajia jne. on kuitenkin suomalaisissakin enemmän kuin rikkaita. Miksi he eivät usko äänensä kuuluvan järjestelmässä, vaikka heitä olisi enemmistö?

Itsestäänselvin vastaus on "koska se ei kuulu". Heidän asiaansa ei aja kukaan.

Seuraava, joskin edelliseen tiiviisti liittyvä, mieleen tuleva vastaus on, "koska suomalaiset kuvittelevat olevansa yhtä suurta keskiluokkaa". Se on kuitenkin aivan oman blogauksensa aihe. Itsehän pidän keskiluokkaa pelkkänä suurena kusetuksena.

"Vaalit mukailevat politiikassa niitä valtasuhteita, jotka talousjärjestelmä tuottaa", kirjoittaa eräs kolmas blogisti parlamentarismin ja demokratian suhteesta historiallisessa, tarkkanäköisessä ja seikkaperäisessä blogauksessaan.

Näin ollen paikan kunnanvaltuustossa tai eduskunnassa voi käytännöllisesti katsoen ostaa, ovathan vaalit mielikuvamainontaa ja mainonta kysyy helvetisti pätäkkää. Ja niiltäkin osin kuin kyse ei ole suoraan rahasta, pelataan vallitsevien valtasuhteiden ehdoilla - myös mielikuvissa.

Lopputulema - vitunko väliä

"Ei voida sanoa, että äänestämättä jättäminen automaattisesti tukisi jotain muuta parempaa järjestelmää", Ilpo Puhakka ("eräs toinen blogisti") kuitenkin kirjoittaa aiemmin linkkaamassani blogauksessa. Tähän kiteytyy mielestäni kaikki olennainen asiasta - myös kääntäen.

Nimittäin, ettei sillä oikeasti ole suurtakaan väliä, äänestätkö vai etkö. Sillä taas on, mitä teet tai et tee sen lisäksi. Äänioikeuskin oli kansalaisaktivismin tulos.

Ja kansalaisaktivismilla tai tekemisellä en tässä tarkoita pelkästään jotain (jos ollenkaan mitään) järjestötoimintaa, vaan kaikkea olemista, ajattelua ja elämistä. (Tämäkin olisi oman bloginsa aihe: miten "vaikuttaminen" on muka jotain kaikesta muusta elämästä irrallista.) Se kun on aika rajoitettua tässäkin "vapaassa maassa": monet esimerkiksi sitoutuvat työsopimuksessaan olemaan lausumatta mitään negatiivista työpaikastaan - myös vapaa-ajallaan.

Kuulostaa totalitaristiselta, valtion paikalla vain on työnantaja.

Kun piraattinuori vankilassa kävi (no huh huh)

Ai niin ja. Muuan piraattinuori hiljan kannusti äänestämään vedoten siihen, että "alaston eristyssellivankikin äänestää". On tietysti pelkästään oikein, että Suomessa äänioikeus on myös laitoksiin suljetuilla. Nähdäkseni perustelu vain on vähän ontuva - samalla perusteella äänestäjä kun joutuisi tekemään joitamia muitakin asioita.

Siitä tosin olen jyrkästi samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että vankien ja muiden laitosasukkaiden oikeus äänestää on koskematon. Tai pitäisi olla, koska äänioikeutta heillä ei ole vielä kaikissa itseään sivistyneiksi kutsuvissa länsimaissakaan. Asiasta ei pitäisi joutua edes keskustelemaan, mutta joutuupa vain kuitenkin.

Yhdysvalloissa puolestaan yritetään vaikeuttaa nuorten, köyhien ja eri etnisten ryhmien äänestämistä.

Np. Vähäiset äänet - Uli Uli

PS. Kun nyt vankilajuttuihin mentiin... Setä Putin on kuulemma äitynyt kehumaan Pussy Riotille langetettua tuomiota näin: "...naiset saivat ansionsa mukaan, koska he uhkasivat Venäjän moraalista arvopohjaa." Kuulostaako tutulta? Ihan vaan kuin olisin joskus kuullut jotain aivan tolkutonta paskaa perusteltavan niin, että milloin-mikäkin uhkaa "Suomen moraalista arvopohjaa". Voi tietysti olla, että olen vain nähnyt pahaa unta.

PPS. 28.10.2012: Niin se oli Aamulehti, joka kyseli. Vastaus ei tosin (tänään ilmestyneeseen) juttuun asti päätynyt: "Äänestämättä jättäminen on ääni porvarille ja tunnen monia skarppeja vasemman laidan hyökkääjiä. Äänestäminen tai äänestämättömyys eivät ole kummoisiakaan poliittisia tekoja. Molemmat tapahtuvat nykyisen järjestelmän ehdoilla."

Ei kommentteja: