11.3.2013

"Mutta miltä se näyttää mediassa?"

Ihan tolkullisina pitämieni ihmisten välisissä keskusteluissakin törmään tämän tästä argumenttiin: asiaa A ei voi hoitaa toimivalla tavalla B, "koska se ei näytä hyvältä mediassa". Siispä tärkeä asia A on jätettävä hoitamatta tai hoidettava se tavalla C eli päin vittua.

Toki mediapeli on vanhaa kuin aika, mutta huoli siitä, miltä mikäkin näyttää mediassa, tuntuu saavuttaneen käsittämättömät mittasuhteet. Jengi näkee painajaisia siitä, että niiden mielipiteiden hienoimpia nyansseja ei ole tavoitettu tai - mikä vielä pahempaa - joku saa median kautta sen kuvan, että ne ylipäänsä olisivat jotain mieltä tai - mikä kaikkein pahinta - vastustaisivat jotakin.

Mielenosoituksia ei voi järjestää, kun se ei näytä hyvältä mediassa. Itseään ei saa puolustaa, kun sekään ei näytä hyvältä mediassa. Äärioikeistoa ei saa tuomita, ettei tulisi itse ääri-leimatuksi mediassa.

Kun joku voi saada väärän kuvan sieltä mediasta. Snif.

Asioista tulee täysin toissijaista, kun kitistään vain siitä, miltä mikäkin näyttää mediassa. Ihan se ja sama, miten asiat ovat todellisuudessa.

Media pelkää yleisöä ja yleisö mediaa ja kaikki jotain Ukko Ylijumalaa, joka tulee ja iskee salaman päähän, jos ollaan eri mieltä sen kanssa siitä, mikä on järkevää ja näyttää hyvälle. Madellaan eri foorumeiden ja nettigallupien edessä ja toivotaan, että osataan olla tarpeeksi kiltisti. Ettei vain ole kenelläkään mitään sanomista mihinkään. (Ja aina on silti. Ettehän te oikeasti mene tuohon halpaan?)

Huvittavinta on, että argumenttia käyttävät myös toimittajat. Heillä kun ei luonnollisesti ole minkäänlaista valtaa siihen, miltä asiat mediassa näyttävät.

"Media" ylipäänsä näyttäytyy kuvatunlaisessa ajatellussa jonain monoliittina, joka ruiskuttaa vanhan kunnon S-R-mallin mukaisesti mielipiteitä tahdottomien ihmisten aivoihin. "Media" on jotain, joka toimii omalakisesti jopa sen toimijoista, kuten mediatyöläisistä, riippumatta. "Media" on jotakuinkin jotain "mitä kaikki muut ihmiset sitten ajattelevat". Ja koska kaikki muut ajattelevat, niin eihän siinä jää muuta vaihtoehtoa kuin olla niiden kaikkien puupäiden kanssa samaa mieltä.

Vähän kyllä kiinnostaa, missä ne muut sitten piileskelevät, joiden ajattelukyvystä ollaan aina niin huolissaan.

Jokainen "mitä muutkin sitten median vuoksi ajattelevat" -huolehtijahan toki osaa ajatella itse sen verran, ettei sorru olemaan jotain mieltä vain siksi, mitä muut mahdollisesti voisivat ajatella? Tai mitä joku jossain osassa mediaa on mahdollisesti voinut mölistä? Eikä ainakaan alennu muuttamaan toimintaansa joka inahduksen mukaisesti.

Mistä lähtien ihan tolkulliset ihmiset ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitä kaikki muut ajattelevat ja miltä tämäkin nyt jollekin tuntemattomalle näyttää? Eikö olisi jotenkin... Tyylikkäämpää päättää ihan itse, mitä ajattelee välittämättä siitä, mitä olettaa muiden ajattelevan? Ja jotenkin ryhdikkäämpää sitten toimia sen mukaisesti.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että aikuinen ihminen osaisi ihan itse päättää, mitä mieltä on jostain asiaintilasta tai aktiosta. Että hän kohtaisi juttuja ihan elävässä elämässäkin eikä vain mediassa. Ja että hän olisi kykeneväinen tätä monoliittia ja suurta saatanaa (sarkasmi, älkää mestatko) jotensakin kriittisesti tarkastelemaan.

Niin tuli vain mieleeni. Mutta silkkaa hulluuttahan se sellainen.

Että jos vaikkapa henkilö Y olisi huolissaan siitä, että jokin aktiviteetti näytetään mediassa väärin, hän kohdistaisi kritiikin mediaan - tarkasti ja analyyttisesti - eikä toimijaan, jonka toimintaa uskoo väärin kuvattavan.

Olisihan nimittäin ihan helvetillinen tilanne sellainen, jossa asioita ei tehtäisi vain mediaa varten ja sen pelossa.

Saatanan hannarit.

Np. Ohio Players - Players Balling (Player's Doin' Their Own Thing)

Ei kommentteja: