17.9.2013

Toimittaja paljastaa, ei paikkaa poliitikon mokia

Nauroin ääneen kirjoitettuani otsikon.

Asian kuvittelisi olevan täysin selvä jokaiselle itseään sivistyneenä pitävälle ihmiselle. Mutta ei, olen lukenut viime vuorokauden aikana niin monta puheenvuoroa, joissa journalistin hyvyys mitataan siinä, miten hyvin hän toimii poliitikon brändityöryhmän jatkeena. Puheenvuoroja, joissa hyvä toimittaja on harmiton viestijä ja julkikuvan kiillottaja, poliitikon paras kaveri ja perseennuolija. Vallan puudeli. Sylikoira. Kiltti hauva.


Idiootti.


Vahtikoira, joka vahtii, "ettei kukaan ota valtaa tai vahingoita sitä".


Suurin osa, yllätys yllätys, oli peräisin kokoomusnuorilta. Erehdyin nimittäin Facebookissa vilkaisemaan jotain myötähävettävää keskusteluketjua, jossa kokoomuksen nuoret broilerit kävivät verbaalista veljellistä sylipainia verissäpäin.


Tämä liittyy tietysti lööppijulkkis Joh... Susanna Koskesta (broil.) kirjoitettuun kommenttijuttuun, jossa hänen töppäilyjään peitellyt toimittaja sai ammattiylpeysherätyksen ja kertoi, miten asiat todella ovat Kosken tapauksessa.


En jaksanut lukea koko Face-nahinaketjua, mutta yksi juttu pisti pikavilkaisullakin silmään. Moni, jolla ei ole alkeellisintakaan journalistista ammattitaitoa tai tietämystä, oli kovin kärkkäästi arvioimassa jutun kirjoittaneen journalistin etiikkaa. Ja millähän kiveksillä?


Erästä ystävääni lainatakseni, "lukisitte tekin joskus jotakin niin saattaisitte oppiakin joskus jotakin".


Olen koksukasvattamon kanssa samaa mieltä siitä, että juttu oli journalistis-eettisesti ongelmallinen. Perusteluni tosin ovat päinvastaiset. Siinä, kun kokoomusnuoren mielestä Eettinen Toimittaja toistaa papukaijana heidän mainostoimistonsa sloganit ja poliittisen tavoiteohjelmansa kaikkine ristiriitaisuuksineen, painaa sen lehteen kyseenalaistamatta ja kontekstoimatta ja varmaan vielä paijaa illalla uneenkin, minun mielestäni minkäänlainen toimittaja ei meikkaa asioita kauniimmaksi kuin ne ovat. Käsittääkseni JSN, journalistien valtavirta ja alan tutkimusperinne ovat pääpiirteissään samaa mieltä. (Toinen juttu sitten, uskaltavatko toimittajat toimia niin.)


Journalistin eettisten ohjeiden ensimmäinen (!) kohta kuuluu:


"1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."


Heillä on oikeus saada tietää myös, millaisilla ihmisillä yhteiskunnassa on valtaa ja miten he sitä käyttävät. Susanna Koski on tietysti mitättömän pieni vallankäyttäjä esimerkiksi Jyrki Kataiseen saati elinkeinoelämän pamppuihin verrattuna, muttei hän ole myöskään teini eikä kokematon reppana, vaikka siltä vaikuttaisikin.

Hän on useissakin paikossa vallankahvassa oleva aikuinen poliitikko, jonka tekemisiä ei missään tapauksessa kuulu ainakaan toimittajien selitellä parhain päin. Siksi en voi ymmärtää,


1. miksi Maikkarin toimittaja alkuun piilotti asian todellisen laidan, siis sen, että Koski on epäpätevä, asioihin perehtymätön ja niistä varsin vähän ymmärtävä,

2. miksi vastaavia "paljastuksia" - siis asioiden todellisen laidan kertomista, yksityiselämää penkovasta likasankojournalismistahan tämä on hyvin kaukana - ei uskalleta tehdä oikeasti merkittävistä poliitikoista,
3. ihmetykseen 1 liittyen, miksi toistettiin ja toistettiin?

"Vaikeimpien kysymyksien kohdalla yhden käden sormet eivät riittäneet toistojen laskentaan. Koskella ei yksinkertaisesti ollut vastauksia."


Tästä kritiikistäni huolimatta olen hyvin kiitollinen MTV3:n Mari Haavistolle, että hän kirjoitti kommenttijuttunsa, vaikka paljastikin siinä yrittäneensä varsin pitkälle silotella Kosken julkisuuskuvaa. Haavisto ei nimittäin, viime viikkojen jutuista päätellen, ole siinä ainoa. (Eiköhän meistä toimittajista jokainen painiskele näiden asioiden kanssa.) Siksi juttu avaa yleisölle mielenkiintoisia näkökulmia tiettyihin journalistisiin käytäntöihin.


Kuten siihen, ettei ihmisille kerrota totuutta siitä, millaiset henkilöt heihin käyttävät valtaa, miten ja millä edellytyksillä.

Ai niin. Väärinkäsitysten välttämiseksi, pidän alussa sivuttua Johanna Tukiaista huomattavasti toimeliaampana ja skarpimpana yhteiskunnallisena toimijana kuin Susanna Koskea, vaikka heissä tiettyjä yhtäläisyyksiä onkin. Tukiainen sentään oli osallinen muun muassa yhden ulkoministerin eroon, minkä voi halutessaan laskea saavutukseksi.


Olkoonkin, että tilalle sitten tulikin Alexander Stubb ja henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksei ministeri saisi ihastua strippariin. (Toinen juttu on sitten se, mitä sekin keissi kokonaisuudessaan kertoo hänen harkintakyvystään.)


Ohessa muuten näyte nuoren Ilkka Kanervan supliikkiudesta vastaavassa tilanteessa, missä Koski seivattiin toimittajan toimesta. Totuuden säästämisen jalossa taidossa oli tuolloin vielä hieman treenattavaa.


Sieg Heil, IKL!


Np. Aus-Rotten - When You Support These Fucking Bastards


PS. Nyt kun Björn Wahlroos on taas otsikoissa ja toimittajat toistelevat, miten nuori opportunistinen hankenjulli "totesi / löysi virheitä / aukkoja Marxin teorioista" (aika poika!), lukekaa Antti Ronkaisen ja Miika Kabatan muutaman vuoden takaisesta räntistä, miksi juhlittu var...Suuri Ajattelija ei ymmärrä alkeitakaan esimerkiksi työnarvoteoriasta.

Ei kommentteja: