Pantterin puremia

Ei se laatu, vaan se määrä

2011-12-14T21:59:00.003+02:00

Nimittäin nykyisen yhteiskunnallisen keskustelun. Erityisesti moderoimattomissa kommenttiketjuissa netissä. Aivan erityisesti eräällä hyvin tiukasti moderoidulla keskustelupalstalla. Blogissani. Blogissasi. Kaikkialla, beibi! Näin se menee:

Teesi: Lain on oltava sama kaikille riippumatta esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta.

Antiteesi: Pakoputki öhö öhö saanko naida lampaani höhöhö apua pyllyajatuksia kaksi mutteria öhöhö.

Teesi: Ihmisiä ei saa kohdella eriarvoisesti esimerkiksi heidän syntyperänsä perusteella.

Antiteesi: Hyysärikukkahattumokuttajakurahuora!

Teesi: Nykyinen kriisi johtuu uusliberaalin talouspolitiikan toimimattomuudesta.

Antiteesi: Äbäläwäbälä mihin mä jäin, kreikkalaiset ne siellä vain lehdoissa oliiveja syövät! Minut syö susi täällä.

Teesi: Syrjintään ja yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen pitää puuttua.

Antiteesi: Miksi vihaat rikkaita, valkoisia, miehiä, heteroita ja kristittyjä?

Teesi: Ihmiset ovat aina liikkuneet, liikkuvat ja tulevat liikkumaan maiden välillä.

Antiteesi: Vasemmistoutopia!

Teesi: Ihmiset...

Antiteesi: Lakkaa nyt vittu puhumasta niistä ihmisistä!

Ja niin edelleen. Vaan utopiastapa käysi mieleeni. Sehän tarkoittaa sananmukaisesti paikkaa, jota ei ole. Paikkaa, johon kuitenkin halutaan. Utopia on siis tavoitetila. Joskin jotkut tarkoittavat sillä mahdotonta. He, jotka eivät koskaan ole unelmoineet eivätkä mitään tavoitelleet.

Toisten utopiat ovat myös toisenlaisia kuin toisten.

Muutamien harvojen - mutta sitäkin äänekkäämpien - ihmisten utopia on tällä hetkellä tämä: Suomessa asuu vain vaaleaihoisia ihmisiä, oikeistonationalismi on ainoa hyväksytty aate, muilla tavoilla ajattelevia rangaistaan "maanpetturuudesta", isänmaallisuus on synonyymi ahdasmielisyydelle, naiset ovat kotona nyrkin ja hellan välissä (tai missä tahansa muualla kuin opiskelemassa, hyvissä töissä tai johtoasemissa), miehet eivät saa itkeä, vähemmistöihin kuuluvien on elettävä kaapissa, minihameisen saa raiskata, "kevytkenkäiset" naiset kivitetään, rikoksista tuomitaan vain jos tekijä on vääränvärinen, kenelläkään ei ole oikeutta sosiaaliturvaan vaan valtio pistää pakkotöihin, syrjähtäneet upotetaan suohon, radiossa soi huono iskelmä ja paska hevi, järvet ja metsät paskataan oikein viimesen päälle huolella, lehdet eivät saa rekrytoida vasemmistolaisia tai vihreitä toimittajia, työtaisteluoikeudesta luovutaan, joukkoliikenne lopetetaan (ostakoon jokainen itse volkswageninsa), vartijoiden määrää ja oikeuksia sekä valvontakameroita lisätään, intistä tulee kolmivuotinen, asekauppaa käydään niin maan perkeleesti, kouluissa on pelkkää Suur-Suomi-propagandaa ja virrenveisuuta, liikuntatunneilla pelkkää hiihtoa ja pesäpalloa, yhteiskunnallinen tutkimus yliopistoissa kielletään, kaikki paitsi kanonisoitu taide ja kulttuuri kielletään ja hävitetään, mistään asioista ei koskaan puhuta tosissaan ja suoraan, ketään ei koskaan auteta ja tähän kaikkeen sopeutumaton jengi suljetaan kuka milläkin tekosyyllä vankiloihin ja mielisairaaloihin, vaikka mieli tekisi ampua ne siihen paikkaan.

Mitä tulee omaan utopiaani, se on jokseenkin päinvastainen.

Vaan käypä näistä keskustelua. Okei, myönnän. Olen sillä tavalla rajoittunut, etten kykene ottamaan vakavasti argumentteja "en lukenut tekstiä saati olisi kyennyt paneutumaan sen sisältöön, mutta olet ihan tyhmä ja inhottava kommarilortto" tai "taitaa Emilia kannattaa sharia-lakia ja rakastaa Pohjois-Koreaa".

Kun minä olin pieni, Pekka Siitoin oli vitsi. Hyvä vitsi olikin. Nyt täällä rääpii päätään tuhat pekkasiitointa ja vaatii, että heidän "ajatuksensa" pitää ottaa vakavasti.

Venaas. Yritän vielä.

Np. DXXXA & HZZZT - Pihvi homma

Mitä jos juhlittaisiin rauhaa

2011-12-10T07:54:00.005+02:00

Kolumnini Kansan Uutisten Viikkolehdessä

Asioista niiden oikeilla nimillä

2011-11-14T12:11:00.001+02:00

Kolumnini Kansan Uutisten Viikkolehdessä

Suomalainen köyhyys

2011-10-17T13:35:00.001+03:00

Kolumnini Kansan Uutisten Viikkolehdessä

Tällaisessa maailmassa tyttäresi kasvaa

2011-10-12T12:21:00.004+03:00

"Nämä horot ovat yhteiskunnan alinta saastaa."

Kommentti on suomalaisen aikuisen miehen kommentti 14-vuotiaasta tytöstä. Aamulehti oli poiminut sen juttuunsa, joka käsitteli nuorten kokemaa seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä. Surkeinta ei ole itse kommentti, vaan sen edustaman arvomaailman laajuus.

Siitä on miltei kymmenen vuotta, kun olin itse samanikäinen, mutta tutunkuuloinen kommentti tempasi heti tuon ikäkauden tunnelmiin. En edelleenkään ole täysin immuuni sovinismille, mutta muistin hetkessä, miten musertavalta se tuntui teinitytöstä.

Kerron, miltä maailma näytti ja tuntui 14-vuotiaasta tytöstä. Muistan sen kyllä. Siirtyminen sukupuolittuneeseen maailmaan vapaasti omana itsenään kasvaneen lapsen maailmasta oli kuin yhteisö olisi kiljunut: tästä lähtien arvosi määrittyy vain ja ainoastaan sen mukaan, kuinka paljon miessukupuoli kollektiivisesti sinuun himojansa kohdistaa ja missä määrin kykenet heidän tarpeisiinsa vastaamaan. Siltikin – ja ristiriitaisesti myös siksi – olet aina miestä huonompi. Pelkkä väline ja epäihminen.

Se oli kuin nuijalla päähän. Kenellä tahansa juntilla, jolla oli munat, tuntui yhtäkkiä olevan valta määritellä ihmisarvoni – ja useimmiten tämä joku määritteli sen jonnekin tiskirätin tai kissanpaskan jälkeen.

Jos itsetunto ei ole rautaa – mitä se ei ihan hirveän monella teini-ikäisellä ole – on moisesta tekemistä selvitä täyspäiseksi aikuiseksi. (Tähän joku vääräleuka sanoisi, että niinpä näköjään.) Parhaimmillaan tässä ovat tietysti vanhemmat tai joku muu avuksi. Pahimmillaan he ovat vahingoksi. Isiensä huorina hakkaamia tyttöjä on Suomi täynnä.

Olin kuullut olevani huora, jo ennen kuin olin edes pussannut ketään. 14-vuotiaana olin kuullut olevani huora varmasti satoja kertoja. Kehittyvään vartaloon liittyvistä kommenteista oli tullut arkipäivää. Samana päivänä sai kuulla olevansa läski ja lauta, perseensä liian suuri ja liian pieni, sama juttu tissien kanssa. Käsiksi käymisestä puhumattakaan. Että sellainen työpaikka on teinille yläaste.

Lähellä sijaitsevalla lomakeskuksella oli ehkä osuutensa siihen, että minultakin yritettiin ostaa seksiä. Parikin kertaa vanhat, varakkaat ja mahakkaat pysähtelivät autoineen ja kuskeineen kyselemään hintaa ulkoilevalta kakaralta. Odotin, että avasivat ikkunan ja räkäisin naamalle.

Ja nämä olivat vasta fyysisyyteen liittyviä ongelmia. Yhtäkkiä myös ajatuksistani, mielenkiinnon kohteistani, työnteostani ja tunteistani oli tullut naurettavia, koska ulkoisista tunnusmerkeistä päätellen olin tulossa joksikin, mitä sanotaan naiseksi. Siinä ei ole ihan hirveän helppo kasvaa arvostamaan tätä jotain, mitä sanotaan naiseksi.

Tiedän. Ei tämä ole vielä mitään. Länsimaisella naisella on asiat hyvin. On äänioikeutta ja ehkäisyä. Huntua ei pakoteta päälle, jos kohta pois pakotetaankin. Historiallisesti ja globaalisti ajatellen olen kaikesta huolimatta maailman onnekkaimpia ihmisiä.

Mutta jotta tunnistaisimme naisten alistamisen ylipäänsä ja kykenisimme tekemään sille yhtään mitään yhtään missään, meidän on tunnistettava se myös lähellämme. Ei Suomi ole mikään misogyniavapaa vyöhyke. Raippatuomioiden jakelu ja huorittelu ovat saman janan eri päissä, saman ilmiön astevaihtelua.

Siksikin on naurettavan läpinäkyvää, että feminismin vihaajat ovat miltei poikkeuksetta samoja, jotka ovat tekopyhästi huolissaan naisten huonosta asemassa ääri-islamistisissa valtioissa. Oksettavaa keppihevostelua. Rikkaa on aina hauskempi kaivaa veljen silmästä kuin malkaa omasta – varsinkin, jos siitä saa hyvän lyömäaseen.

Rasismi ja sovinismi ovat erottamattomat kaksoset. Molemmat pohjautuvat ajatukseen, että toiset ihmiset ovat vähemmän arvokkaita kuin toiset. En pidä mustavalkoisesta ajattelusta, mutta yhdestä asiasta olen yhä varmempi: maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka tunnustavat kaikki ihmiset samanarvoisiksi ja niitä, jotka eivät.

Olen äärettömän iloinen ja onnellinen siitä, että myös niin monet miehet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ikään, yhteiskuntaluokkaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, ovat olleet feministejä. Toiset eivät välttämättä ole sanoneet sitä ääneen, mutta osoittaneet sen suhtautumisellaan. Nuo rohkeat, sivistyneet, älykkäät ja sydämelliset miehet ovat osaltaan pitäneet huolta siitä, että kaikesta huolimatta rakastan miehiä, enkä ole menettänyt toivoani ihmiskunnan suhteen muutenkaan.

Joskin olen sitä mieltä, että feministiksi tunnustautuminen on lähinnä tosiasioiden tunnustamista. Emmehän irvaile sitäkään, jos valkoiset taistelevat rasismia vastaan ja vapaat ihmiset orjuutta. Yhtäläinen kummajainen on feministiksi tunnustautuva mies.

Np. Conscious Youths - Hustle

Jussi Halla-aho on teinipissis

2011-09-14T23:07:00.019+03:00

Läbäl. Ei ees kännis, mut läbäl. Yhyy, kukaan ei ymmärrä. Olen väärinymmärretty nero. En tarkoittanut sanoa suoraan sitä, mitä tarkoitin. Antakaa pliis anteeksi, mä parannan tapani.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja kuulostaa samalta kuin meikä 14-vuotiaana. Sillä erotuksella, että jo 14-vuotiaana (yltiöpäisestä shokeeraushalustani huolimatta) arvostin kansanvallan aika isosti sotilasjuntan yli.

Ja ymmärsin ironian päälle.

Jussi Halla-aho siis vaati Facebook-kirjoituksessaan sotilasjunttaa Kreikkaan tukahduttamaan maan - vähintäänkin aiheellisia - mielenosoituksia. Mies harmitteli, että tyhmä-pyhmä demokratia estää tämän.

Mielenkiintoinen kommentti demokraattisesti valitulta kansanedustajalta.

Samalla hän osoitti (jälleen kerran) typeryytensä implikoidessaan, että euroopanlaajuinen pankki-, talous- ja systeemikriisi saadaan hallintaan tavallista kansaa pamputtamalla. No, ei mitään uutta eiralaisilta.

Mutta miltähän mahtaa tuntua perussuomalaista äänestäneestä, mahdollisesti lakkoon parhaillaan valmistautuvasta, suomalaisesta duunarista nyt? Näin puolueensa eiralaisedustajan vaadittua tankkeja kansanvaltaa tukahduttamaan. Viime juntan aikana ihan normi kreikkalaista raijattiin tuhansittain kidutuskeskuksiin milloin mistäkin tekaistusta syystä.

No, sitten perus-Soini ovelasti suuttui, Hallikselta pääsi pissa housuun ja suusta tuttu litania: tyylilajini, väärinymmärretty, vahinko.

Hommalaiset itkivät jo foorumillaan ja joka kommenttiketjussa sydäntäsärkevästi jengin ironian puutetta, kun moisten kommenttien jälkeen ei Prinsessaa taputeltukaan päähän. Aivan selvä median salaliitto!

Hyvät niiskuneidit: miksi minun pitäisi hyväksyä kansanedustaja, joka sylkee kansanvaltaa päin naamaa? Miksi kenenkään pitäisi?

Mitä tulee ironia-korttiin, niin koko ironia-sana on perseraiskattu. (Pahoittelen raffia ilmausta, mutta mikään muu ei kuvaa sanan härskiä väärinkäyttöä yhtä osuvasti.) Nykyisin se nimittäin tuntuu tarkoittavan kaikkea muuta kuin nerokasta ivailua. Tällaiset hyytelöselkärankaiset kuten Halla-aho tarkoittavat sillä, etteivät todellakaan aio ottaa vastuuta sanomisistaan, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää, koska heissä ei ole miestä siihen.

Perushommalaisten kielenkäytössä ironia tarkoittaa jotakuinkin: muut eivät ole samaa mieltä kanssamme ja se tuntuu meistä ikävältä, muttemme valitettavasti osaa argumentoida tämän paremmin.

Ironia on kiva pikku sana, jolla siitä mitään ymmärtämättömät kirjoitus- ja huumorintajuttomat nettipellet kuittaavat typeryytensä. Voi ironia-parkaa.

Yksinkertaisimmillaan ironian voisi selittää niin, että sanoja tarkoittaa muuta kuin sanoo. Mutta miksi minun pitäisi uskoa, että väkivaltaa ihannoiva rasisti ja elitisti Halla-aho tarkoittaisi tällä sanomallaan päinvastaista:

"Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla."

Jussi, tee se! Näytä niille! Suomen kansa odottaa!

En varmaankaan ole ainoa suomalainen, joka olisi mieluusti nähnyt sivari-Halliksen tekemässä Kreikkaan sotilasvallankaappausta. Sitten, kun se olisikin mennyt munilleen, niin hän olisi voinut yrittää sössöttää vihaisille kreikkalaisille kreikaksi, et hei, se oli läppä ja täysin irrotettu asiayhteydestään...

Halla-ahosta puhuttaessa päänsisäinen jukeboksini alkaa muuten aina soittaa muuan hyvinkääläissyntyisen punkorkesterin eräästä edesmenneestä "valtakunnanjohtajasta" kertovaa kappaletta. Valtakunnanjohtajan nimi tietysti tuppaa korvautumaan korvissani hallintovaliokunnan puheenjohtajan nimellä.

Jussi Halla-aho on rasisti
Jussi Halla-aho on pelkuri
Jussi Halla-aho on pullahiiri

Sitten lauletaan sellaista, mistä voisin saada kunnianloukkaussyytteen, jos sen tähän kirjoittaisin (Suomen prinsessa on herkkä mies). Edellämainitut lainithan ovat vain täysiä totuuksia, ilman ironian häivääkään lausuttuna, myös asiayhteydestään irrotettuna.

Eikä niitä voi ymmärtää väärin, edes pahantahtoisesti.

Mutta pysytäänpäs asiassa. Minulla olisi yksi kysymys väärinymmärretylle Jussi Halla-aholle. Seivailuyrityksessään hän nimittäin sanoo näin:

"Tarkoitus oli, omassa tyylilajissani, huomauttaa, että demokratiassa on vaikea toteuttaa ikäviä ja kansan vastustamia päätöksiä, vaikka ne olisivat välttämättömiä."

Hyvä hallintovaliokunnan puheenjohtaja, mitä ovat nämä välttämättömät päätökset? Jos jossain ilmaisette, mitä ne ovat, tuleeko niistäkin sitten ironiaa?

Timo Soinilta puolestani haluaisin kysyä, onko puoluessanne ihan okei olla fasisti, kunhan ei vain sano sitä ääneen?

No, eivät nämä persuedustajat loista aatteillaan sen enempää kuin ulosannillaan; ei heitä yleisemminkään tunnu tuo demokratia tai muu kansa-diibadaaba hirveästi kiinnostavan. Saati historia. Jussi Niinistö kertoi poistavansa varmistimen kuullessaan sanan parlamentarismi.

Mielenkiintoinen näkemys parlamentin jäseneltä.

Pikku-Jusanderi yritti seivailla sanomalla, ettei hän tiennyt lausahduksensa historiallisista yhteyksistä. Vähän noloa historioitsijalle.

Mitä tästä kaikesta opimme? Ironiaa tai värikkäitä ja ronskeja ilmaisuja ei kannata käyttää, jos ei osaa.

Ja sori nyt vaan, pojat, te ette osaa.

Np. Smurffit - Smurffijengi

Tuhmat hoitsut

2011-09-10T18:14:00.002+03:00

Kolumnini Kansan Uutisten Viikkolehdessä

Laiska opiskelija ja muita legendoja

2011-08-29T12:21:00.022+03:00

Homma menee näin.

Koulussa kerrotaan, että kun olette hyviä oppilaita, pääsette hyvään toisen asteen oppilaitokseen ja näin turvaatte tulevaisuutenne. Lukiossa kerrotaan, että kun nyt vain löydätte omat kiinnostuksen kohteenne, kirjoitatte hyvin ja pääsette yliopistoon, niin siitä se taivas aukeaa: ensi alkuun vuositolkulla villiä ja vapaata opiskelijaelämää, sitten kun joskus on valmistuttu, taattu toimeentulo unelma-ammatista.

Siinähän kirjoitatte, luette, pänttäätte ja älyänne kehitätte.

Jossain vaiheessa sitä yliopiston luennolla nuokkuessaan tajuaa, ettei se ihan niin mennyt. Mutta että ihan hauska läppä. Ensin sitä huomaa, että akateeminen vapaus on pelkkä legenda ja vitsi. Itseään saa sivistää opintoaikojen ja vanhempien varallisuuden - ei suinkaan oman kiinnostuksen - rajoissa. Eli ei turhia (=tutkintoon kuulumattomia) kursseja, käytännössä valmiit lukujärjestykset ja tiukempi läsnäolovalvonta kuin aiemmissa oppilaitoksissa kuunaan. Tätä on yliopisto nykyisin.

Muistelen kaiholla luokattoman lukion vapaamuotoista opiskelua, vapaamielistä rehtoria (jolla oli aina aikaa keskustelulle ja joka kannusti filosofoimaan) ja läpi sormien katsottuja poissaoloja.

Niin. Sitten, kun omat pikku töistä jääneet säästöt on viimeistään ensimmäisen vuoden aikana kulutettu loppuun, sitä viimeistään huomaa, että eihän tällä tuella perkele eläkään. Burnoutittomuus-orientoitunut opiskelija nostaa opintolainaa, velattomuus-orientoitunut opiskelija tekee opiskelun ohessa hanttihommia (onhan toki helppoa sovittaa työaikataulut läsnäolopakko-kurssien kanssa yhteen, vai miten se meni).

Ehdottomasti muuten ei kannata mennä liian hyväpalkkaiseen työhön tai työskennellä liikaa, koska voi joutua maksamaan opintorahoja takaisin Kelalle 30 prosentin korolla. (Tulorajat, tuo opiskelija-duunarin nerokas kuritusjärjestelmä.) Ja niitä näin käytettyjä tukikuukausia ei siitä huolimatta saa käyttöönsä. Tiedetään tilanteita, joissa tulonsa kerran vituiksi laskenut opiskelija velkaannutta itsensä nostamalla opintolainaa maksaakseen opintorahansa takaisin. Mitäs meni tekemään liikaa töitä.

No, jossain vaiheessa sitä huomaa miettivänsä, että miksi ihmeessä edes opiskelee. Opiskelee velaksi, kun voisi elää leveämmin - velatta - jopa työmarkkinatuella ja asumislisällä (töistä nyt puhumattakaan). Tai sosiaalituilla. Ja tätä en sano sillä, että nämäkään tuet suuria olisivat, enkä varsinkaan kateellisena. Opiskelu nyt kuitenkin kerryttää aineetonta pääomaa, jos se aineellista viekin.

Mutta rehellinen ihminen joutuu kysymään itseltään aika usein, että miksi.

No vittuillakseni tietenkin. Vittuillakseni opiskelin, aion jatkossakin todeta muuan keihäslegendaa mukaillen (hän tosin vittuillakseen vilkutti). Vittuillakseni, kun ei ole vielä duunarin kakaroilta kielletykään. Vittuillakseni, kun opiskelemaan pääsy on ainakin vielä toistaiseksi enemmän kiinni ällistä kuin varallisuudesta. Vittuillakseni - kun en parempaakaan syytä ole vielä keksinyt.

Ai niin. Olihan se mieletön tiedonjano. Ja uteliaisuus ja halu kehittää omaa ajattelua. Kaikki ne asiat, mitkä aikoinaan pakottivat pyrkimään tähän pisteeseen.

Mutta mitäs niistä enää. Näinä aikoina. Tärkeintä on, että korkeakouluista tuotetaan putkikatseisia, kaikesta kriittisyydestä riisuttuja työntekijöitä sopivasti elinkeinoelämän tarpeisiin. Ja äkkiä.

Ja sitten ihan vain taustatiedoksi niille, jotka luulevat tekevänsä tekstini tyhjäksi aina yhtä vahvalla argumentilla "nuori elämää kokematon pullamössöneiti ei tiedä mistään mitään". Että tehkää perässä.

Kävin lukion kahteen vuoteen puoliksi siksi, että oli niin kiire "maailmalle", puoliksi siksi, että piti ehtiä tehdä vähän rahaa säästöön opiskelua varten. Ison duunariperheen kakaraa ei nääs lähetetä opiskelemaan kymppitonnin pesämunan kanssa. Kirjoitin älliä ja sinä kolmantena vuonna olin erinäisissä töissä toisella puolen Suomea (kotipaikkakunnalta ei töitä löytynyt) noin 1300 euron kuukausipalkalla. Säästin siitä opiskelurahaa ja luin pääsykokeisiin. Hain kolmeen yliopistoon, pääsin kaikkiin, menin yhteen. Tein töitä. Ja opintopisteitä ropisi ihan vitusti.

Kunnes koin burnoutin. Parikymppisenä.

On se sitten hienoa.

Tehokkuus.

Vaan kun vähempi ei tahdo enää riittää. En minä ollut himopänttääjä tai perfektionisti. Oikeastaan päinvastoin. Yritin vain tehdä asiat suunnilleen sitä tahtia kuin kuuluisi, niissä taloudellisissa puitteissa, mihin olen pakotettu. Ja sain huomata, että opintoputkessa varaa ei jää sairastumisille, burnouteille, sivupoluille eikä harhaliikkeille. Puhumattakaan, että voisi välillä olla muutamaa kuukautta pidempään työelämässä saati tehdä jotain niin utopistista kuin vaikkapa perustaa perhettä.

Jos koulutuspolitiikasta päättävät ja yliopistouudistuksen suunnittelijat saisivat päättää, niin kukaan ei etsisi itseään, ei sivistyisi laaja-alaisesti eikä ainakaan oppisi kriittistä ajattelua.

Sellainen nimittäin 1. ottaa aikaa, 2. vaatii syvällistä ajatustyötä. Kumpikaan ei ole tällä hetkellä hirveän suuressa huudossa koulutuspolitiikkamme suunnasta päätellen. Ai niin, ja 3. on vaarallista valtaapitäville.

Lopuksi on vielä todettava, että ainakin Tampereen yliopistolla on myös vitusti hienoja tyyppejä, opettajia ja opetussisältöjä. Tutkijoita ja tutkimusta. Ongelmana ovat enemmänkin ulkopäin (elinkeinoelämästä ja sen etuja ajavilta poliitikoilta) tulevat paineet kuin joku yliopistolaitoksen sisäinen mädännäisyys.

Että turhaan vielä luulitte eroon päässeenne.

Sitä paitsi, opiskelen kuitenkin unelma-ammattiini, olen saanut tehdä alani töitä jo vuosia ja uskon myös työllistymiseeni valmistumisen jälkeen. Harvalla opiskelijalla on näinkään hyvä tilanne. Lisäksi olen nuori, terve, innokas, uhmakas ja vastuussa vain itsestäni.

Siitä huolimatta mielestäni olisi kohtuullista, että 1. yliopiston annettaisiin palvella alkuperäistä tarkoitustaan mahdollistamalla oikea oppiminen, 2.1. opintotuki olisi sellainen, että sillä tulisi jotenkuten toimeen, 2.2. lainaa ei pakotettaisi ottamaan tai 2.3. opintoaikoja ei olisi rajattu, jolloin töissä saisi ja ehtisi käydä miten paljon lystää.

Toinen juttu on sitten, mitä tämä opiskelijoiden halpatyöreservi tekee työmarkkinoille. Ja onko sen koommin yhteiskunnan kuin yksilönkään kannalta järkevää tai hyödyllistä tuputtaa ihmisille puhelimessa sukkakerhon jäsenyyttä.

460 eurolla kuukaudessa on vähän vaikea tulla toimeen.

Kirjoitettaessa soi: Haistelijat - Alasti Pyynikillä

Hässäkkäpäivät lontoolaisittain

2011-08-10T22:52:00.010+03:00

Pohjois-Lontoon Tottenhamissa ammuttiin 29-vuotias musta neljän lapsen isä Mark Duggan. Poliisi väitti, että mies ampui ensin, mutta eipäs sitten ampunutkaan. Tappo synnytti ensin mielenosoituksen, sitten mellakan, joka levisi pian Lontoon köyhimmille esikaupunkialueille ja kohta muihin teollisuuskaupunkeihin.

Olen hiljaksiin yrittänyt muodostaa jonkinlaisen järkevän kokonaiskuvan Lontoon viime päivien hässäköistä. Sellainen on vähän hankalaa, koska levottomuuksille on monia syitä, ja olen noin yleensä ottaen seurannut tiiviimmin vähän muita asioita kuin brittiläisen yhteiskunnan ~~kehitt~~ taannuttamista.

Osansa ihmisten vihaan on varmasti poliisin etnisiin vähemmistöihin kohdistamalla kyttäämisellä, syrjinnällä ja väkivallalla. Poliisi ei myöskään ole juuri koskaan joutunut vastuuseen käsiinsä kuolleista ihmisistä.

Lontoon mellakat eivät kuitenkaan ole leimallisesti minkään tietyn ihmisryhmän mellakoita. Siellä mellakoivat rinta rinnan sekä syntyperäiset että muualta tulleet. Ihmisiä yhdistää lähinnä kaksi asiaa: he ovat useimmiten nuoria ja asuvat kaupungin köyhimmillä alueilla. Yhdenlainen luokkakapina, kyllä.

Selvää tietysti on, että maata johtavat poliitikot ovat suorastaan kerjänneet mellakoita. Ei pitäisi olla yllätys kenellekään, että maassa, jossa sosiaalinen liikkuvuus on teollistuneiden yhteiskuntien jähmeintä, jonka julkisia palveluita on ajettu tarmokkaasti alas ja jonka rikkain kymmenys tienaa satakertaisesti köyhimpään verrattuna, puhkeaa jossain vaiheessa levottomuuksia.

mydavidcameron.com

Mellakoiden syistä ei ole julkisesti oltu kovin kiinnostuneita. Sen sijaan on keskitytty päivittelemään, että mitenkä se nyt näin. Ja mitenkä meillä. Ja että eihän näin voi tehdä. Väärin on, väärintekijät hirteen. Hyvät ihmiset täällä jo katuja siivoavat, kunnon ihmiset, oikeat ja normaalit ihmiset.

Eihän siinä, typeräähän vihaa on kohdistaa samassa tai vain hiukan paremmassa asemassa eläviin. Paikalliseen pienyrittäjään tai naapuriin esimerkiksi. Mutta tällaisten itsestäänselvyyksien ääneen lausuminen ei auta ymmärtämään tapahtumia. Moralisointi on helppoa, mutta aika turhaa. Vähän kuin syyttäisi rivisotilasta sodasta.

Huomautettakoon myös, että kaikenlaiset kapinat ja kansannousut harvoin toteutuvat hirveän siististi ja oikeaoppisesti. Niissä tapahtuu paljon paskaa. Vituix män, mutta mänköön. Paskaa on tapahtunut kuitenkin koko ajan kaikessa hiljaisuudessa niille ihmisille, jotka lopulta näyttivät saaneensa tarpeekseen. Tämän hiljaisen väkivallan tekijät harvoin teilataan julkisesti ja vedetään oikeuteen.

Kyllä kai sen jokainen ilmankin ymmärtää, että väkivalta ja "tavan ihmisten" kotien ja puotien tuhoaminen on väärin ja perseestä. Ei sitä tarvitse joka paikassa toitottaa.

Sen sijaan harva ymmärtää - tai suostuu ymmärtämään - miksi sellaiseen sekasortoiseen tilanteeseen päädytään. Itseni ei kylläkään ole lainkaan hankalaa kuvitella tilannetta, jossa on ihan vitun sama, poltanko auton vai ryöstänkö kaupan. Ja tästä juuri on kysymys. "Miksi" on aina tärkeämpi - tai ainakin kehittävämpi - kysymys kuin "mitä".

Jos on kokenut rakenteellista väkivaltaa ja syrjintää koko ikänsä, lailliset mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään on viety jo syntymässä ja kontrollin verkko ympärillä vain kiristyy, niin mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä? Mitä sinä tekisit? Yrittäisit olla vielä kunnollisempi kansalainen, päättäjille mieluinen - vain että rikkaat edelleen rikastuisivat, köyhät köyhtyisivät ja sinä olisit edelleen se halveksittu luuseri, no matter how hard you try?

Mellakoitsijoita on syytetty nihilismistä ja poliittisesta näköalattomuudesta. Heillä ei tiemmä ole vaatimuksia. Höpö höpö. Tokihan on, ja ne ovat ihan jokaisen nähtävissä, joka vain viitsii katsoa maan yhteiskunnallista "kehitystä". Ei kukaan syyttä rähise - eivät ainakaan kymmenet tuhannet.

Sitä paitsi, niinköhän tuota itsekään oikein umpivittuuntuneena tekisi ensin listan poliittisista vaatimuksista ja mediastrategian, ennen kuin lähtisi polttamaan autoja? No, ehkä, mutta Lontoossa eivät rähisekään tiedotusopin ja sosiaalipolitiikan opiskelijat. Tai ehkä hekin, mutta sitten on mediastrategia jäänyt heiltäkin pyhän vihan puuskassa tekemättä. (Totta puhuen, ovathan Lontoossa rähisseet opiskelijatkin, lukukausimaksujen korotuksia vastaan. Varmasti heitä rähisee siellä nytkin. Männävuonna on rähissyt myös ay-väki.)

Tai voihan se olla, ettei mellakoitsijoilla ole vaatimuksia - enää. Että nyt on kärsitty niin kauan, ettei paljoa kiinnosta mikään loiventelu. Voihan se olla niinkin. Sitten ei muuta, kuin että deal with it. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - varsinkin kun taakse on Thatcherin ajoista lähtien jätetty yhtä sun toista.

Sitten on vielä muuan tärkeä asia, jota turvattua elämää eläneet eivät tule koskaan ymmärtämään: päähänpotkitut preferoivat hetkellisen vallantunteen kauaksi ohi siitä, että saisivat vaikkapa pienen korotuksen sosiaalitukiinsa. He asettavat riemumielin turvallisuutensa ja tulevaisuutensa (joita ei muutenkaan ollut) uhatuiksi, jos saavat hetken kokea olevansa oman elämänsä herroja, kykeneviä ja voimakkaita. Olkoon se sitten mellakkapoliisin heittelyä kivillä, kaupan ryöstö tai ihan jotain muuta.

Alternetin mainiossa kirjoituksessa todetaan: "People riot because they have spent their whole lives being told that they are good for nothing, and they realise that together they can do anything – literally, anything at all."

Tässä on koko homman ydin, sen mitä minä maailmasta ymmärrän. Ihmiset haluavat olla olemassa, kyetä muuttamaan asioita, näkyä muille ihmisille. Ennen kaikkea kyetä vaikuttamaan omaan elämäänsä. Se on näppärimmällekin yksilölle hankalaa, jos elämän valttikortit on vedetty vessanpöntöstä jo ennen syntymää.

Niin, se nihilismi. Siitä syyttäminen tällaisessa yhteiskunnassa on vähän hassua. Ihmisen, jolla ei ole osoitettu olevan mitään arvoa, pitäisi sitten toiminnassaan ilmentää joitain korkeampia moraalisia arvoja? Kerrassaan höpsöä on myös väittää protestoijien olevan "yhteiskunnan ulkopuolella" (siis missä?) ja sen säännöistä piittaamattomia. Hehän ovat sisäistäneet täydellisesti yhteiskunnan ja ajan hengen!

He ovat mitä kirkkain kuva tämänhetkisen brittiläisen yhteiskunnan tilasta ja eetoksesta. "Jokainen on vastuusta itsestään ja kaikki keinot ovat sallittuja", yhteiskunta viestittää. Sitten kun tyypit vastaavat, että "niin, niinpä tosiaan", niin muu yhteiskunta paskantaa housuihinsa. Ristiriitaista?

Yhtä typerää on syyttää mellakoijia ahneudesta materiaan. "Vain tavaralla ja merkillä on merkitystä, niillä pärjää", yhteiskunta opettaa. Mellakoitsijat hankkivat käypää valuuttaa ja sosiaalista arvonnousua. Toimivat siis yhteiskunnan oman logiikan mukaisesti, järkevästi. Yhteiskunta paheksuu.

Kun yritykset, valtiot ja pankit käyttäytyvät vastuuttomasti, se on järkevää ja kannattavaa liiketoimintaa, johon yksilöiden on vain sopeuduttava. Eikä vain sopeuduttava, vaan tehtävä kaikkensa tuota toimintaa edistääkseen. Kun yksilöt käyttäytyvät vastuuttomasti, se on moraalitonta ja paheksuttavaa.

mydavidcameron.com

Mitäköhän paheksujat sitten oikein olettivat? Että mellakoitsijat perustavat ensimmäisenä porkkanamaan ja kodittomien kissojen suojakodin?

Ehkäpä he perustavatkin, mutta eivät vielä. Yhdenlaisen syyn mellakoille antaa NBC-telkkariin kommentoinut, mellakkaan osallistunut nuori jäbä. Pätkä löytyy myös Alternetin jo mainostamastani kirjoituksesta.

"'Yes,' said the young man. 'You wouldn't be talking to me now if we didn't riot, would you? -- Two months ago we marched to Scotland Yard, more than 2,000 of us, all blacks, and it was peaceful and calm and you know what? Not a word in the press."

Eli vapaasti suomennettuna: rauhanomaiset mielenosoituksemme eivät kiinnostaneet ketään vittujakaan. Käsi ylös, kuka seuraa tai ottaa osaa mielenosoituksiin liittyen esimerkiksi tuloerojen kasvuun Suomessa? Ketä kiinnostaa? No, onhan meitä muutamia, ja huonoina uutispäivinä meistä myös kirjoitellaan. (Tai jos demoista saa tissiliivikuvia.)

Onhan näitä syitä esitetty muitakin. Analyysien tiukinta kärkeä ovat edustaneet muun muassa brittiläisten konservatiivipoliitikkojen (ja suomalaisen keltaisen lehdistön) "ne nyt vaan haluaa riehua" ja "ne nyt vaan haluaa ryöstää".

Nuorisokulttuuriläppään en viitsi nyt lähteä ollenkaan. Kuten en myöskään oikeistolaisten provoamiseen, että mellakat ovat seurausta siitä, kun pilalle passatuilta pennuilta otetaan kaikki pois.

Ärsyttävä mielikuva toki, mutta aivan väärässä yhteydessä. Sellaisia vaikutuksia voisimme nähdä sosialisoimalla ihan oikeasti rikkaiden pentujen (vanhempien) omaisuuden.

Kiinnostaisi kyllä ippasen.

Kirjoitettaessa soi: The Clash - London's Burning

Totuudellinen toimittaja ja muita vitsauksia

2011-08-04T20:59:00.010+03:00

Valtakunnan virallinen loukkaantuja ja ~~rass~~ erään hallintovaliokunnan puheenjohtaja on loukkaantunut jälleen - ja jälleen kerran toimittajien alhaiselle ammattikunnalle. Viimeksi syynä oli se, että kuvaaja oli laittanut poliitikon kuvan lehteen. Että homma pysyisi tasapuolisena, nyt sapiskaa sai kirjoittava toimittaja, kun oli tohtinut kysyä herralta poliitikolta kommenttia häntä koskevaan aiheeseen. Miehen perustelut kieltäytyä olivat vähintäänkin mielenkiintoiset:

"En viitsi sen kummemmin puhua, koska teillä on ikävä tapa painaa nämä keskustelut sellaisenaan lehteen ja se on hiukan ärsyttävä tapa." Onhan se, todella! Taistelussa oikeudenmukaisemman maailman puolesta suosittelen otettavaksi käyttöön myös seuraavia laineja:

- En viitsi asioida kaupassanne, sillä teillä on ikävä tapa pyytää maksu ostoksista ja se on hiukan ärsyttävä tapa.

- En viitsi tuoda lapsia hoitoonne, sillä teillä on ikävä tapa pitää heitä silmällä koko päivän, ja se on hiukan ärsyttävä tapa.

- En viitsi pyytää teitä vaihtamaan autoni starttia, sillä teillä on ikävä tapa siinä yhteydessä irrottaa vanha ja se on hiukan ärsyttävä tapa.

- En viitsi tulla murtuneen käteni kanssa sinne, sillä teillä on ikävä tapa laittaa sellaiseen kipsi ja se on hiukan ärsyttävä tapa.

- En viitsi tulla katsomaan näytelmäänne, sillä teillä on ikävä tapa tekeytyä lavalla joksikin muuksi kuin olette ja se on hiukan ärsyttävä tapa.

- En viitsi pyytää teiltä palvelusta liittyen mieheni kuolemaan, sillä teillä on ikävä tapa haudata nämä ruumiit ja se on hiukan ärsyttävä tapa.

Kirjoitettaessa soi: Aavikko - 3000 dollaria

Vihapuhe on hölmö sana

2011-07-31T15:37:00.006+03:00

Vihapuhe. Tulin allergiseksi sanalle viimeistään nyt, kun sitä Norjan tragedian jälkimainingeissa käytettiin enemmän kuin liikaa. Käytin itsekin. Se ei tosin tarkoita, että pitäisin sitä kovin käyttökelpoisena.

En oikeastaan lainkaan. Koko käsite on käsittämättömän typerä. Se ikään kuin sisältää ajatuksen kaiken aggressiivisen puheen rikollisuudesta. Ongelmaksi määritellään jo itse käsitteessä viha, joka ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteisen negatiivinen tunne. Epäoikeudenmukaisuus saa ihmisen vihaiseksi, viha saa ihmisen puolustamaan oikeuksiaan. Vihapuhe kuulostaa jo sananana siltä, että halutaan kieltää vihaisena oleminen. Oksettavaa hymistelyä.

Toinen ongelma on se, että vihapuhe-puhe kääntää katseet pelkkään puheeseen, julkituotuihin ajatuksiin; ei siihen, miksi joku ajattelee niin, ei itse ideologiaan kaikenlaisen rasistisen paskan suoltamisen takana. Aika naiivia kuvitella, että mikään ongelma häviäisi yhtään minkäänlaisen puheen ylhäältä käsin kieltämisellä. Onhan sanoilla toki voimaa - enemmän kuin aina muistammekaan - muttei sentään niin maagista.

Nythän nimittäin näyttää siltä, että tämä yksi sana tuntuu selittävän kaiken maailman pahuuden. Että jos ihmiset vain eivät herjaisi ja uhkailisi, niin tämä maailma olisi parempi paikka. No ehkä niin, mutta tuskinpa kuitenkaan. Tiedätte sanonnan turhasta rypistelystä? Nämä puhekieltojen vaatimiset ovat sitä sarjaa. Pelkkää kosmetiikkaa ja ongelmien "ratkaisua" sieltä loppupäästä.

Ja sitten se kolmas. Nimittäin puheen kieltäminen. Koko ajatus on älytön. Mediat voivat pitää tiettyä tasoa yllä, keskustelupalstat halutessaan omanlaistaan, mutta kuvitelma siitä, että nettiaikakaudella olisi mahdollista siivota kaikki ikävät viestit näkyvistä, on - hävettää kirjoittaakin tällaisia itsestäänselvyyksiä - naurettava. Pitääkö sanoa vielä sekin, että vaatimus keskustelupalstan pitäjän vastuusta on ihan yhtä naurettava?

Kyllä minustakin olisi kivaa, jos netti ei olisi täynnä rasistista ja sovinistista paskaa. Mutta aikamoisen iskun saisin saada päähäni, että kuvittelisin sen häviävän kieltämällä. Toisekseen en ymmärrä, mihin kieltoa tarvitaan: eihän kaikkea mielen mutaa ole pakko julkaista nytkään? Tämä tiedoksi myös dadaistisia kommentteja suoltaville sananvapausitkijöille sekä medioille ja blogisteille, jotka eivät näitä kommentteja uskalla olla julkaisematta.

On ihan oikein, että henkilöönkäyvä uhkailu ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen ovat tuomittavia rikoksia (sananvapauttahan säätelevät vielä myös mm. kunnianloukkaus- ja naurettava jumalanpilkka-pykälä). Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki typeryys ja alhaisuus ole rikollista. Niin ikävää tai vituttavaa kuin se olisikin. Ongelma ylipäänsä on lähestyä aihetta pelkästään lakien ja kieltojen kautta sen sijaan, että käskisi sen typeryyksiä laukovan janarin pitää päänsä kiinni. Puolustaisi toisia ihmisiä ihan noin oikeassa elämässä. Tai edes välttäisi itse olemasta samanlainen.

Koko vihapuhe-puhe on karannut aivan käsistä, koska sitä ei ole määritelty mitenkään (plus että se on typerä käsite, kuten jo alkujaan esitin). Olemme tilanteessa, jossa ministeri saa selitellä fudiskatsomossa huutelua ja muuan (vihanliet)sonnalla poliittisen uransa alkuun päässyt hallintovaliokunnan puheenjohtaja syyttää vanhempaa valtiomiestä samasta - kun tämä on edes hillitysti rohjennut arvostella noviisipoliitikon puolueen puheenjohtajaa. Olemme siis tilanteessa, jossa fudiskatsomossa ei saa huutaa ja valtakunnan virallinen prinsessa tihrustaa jälleen marttyyri-itkuaan ihan tyhjän päiten.

Ja tällä tiellä (tai pikemminkin loputtomassa suossa) jos jatkamme, kiekaisee kohta joku moralisti, että väkivaltaa tai aggressioita käsittelevä tai hyödyntävä taide pitää kieltää. Mitä minä sitten luen, katson ja kuuntelen, kysyn vaan? Saati kirjoitan.

Siispä ehdotan. Puhutaan ideologioista puheen taustalla, ei puheesta. Puhutaan syistä, eikä vain kauhistella seurauksia. Jos puhutaan vihasta, puhutaan siitä, kehen se kohdistuu ja kenen toimesta - ei vihasta yleisesti. Varsinainen ongelma ei ole vihapuhe, vaikka se sitä kohteilleen tietysti onkin. Ensisijaisesti se on kuitenkin havaittavissa oleva seuraus, jolla ei voi selittää mitään. Ja miksi ihmeessä tyytyisimme rasistisen puheen kitkemiseen, kun voisimme tuhota koko lahon ajatuskyhäelmän sen taustalla, itse alkusyyn?

Selvennän vielä: tietenkin myös rasistinen puhe on rasismia, en hyväksy sitä enkä pidä siitä. Itse asiassa vihaan sitä, tai pikemminkin sitä suunnatonta typeryyttä sen takana. Mutta se ei ihan varmasti häviä vaatimalla lisää puheen kieltäviä lakeja.

Jos taas halutaan välttämättä puhua puheesta, puhutaan vaikkapa rasistis-nationalistisesta uuskielestä, ei siitä, miten ei oo kivaa jos ihmiset on niinku vihasia.

Tällä paikalla oli vihainen loppukaneetti.

Kirjoitettaessa soi: Shitter Limited - Rakkaani

Tyhmä nainen raiskasi itsensä

2011-07-18T21:27:00.004+03:00

Kun sivistysvaltiossamme on taas kyllästymiseen asti keskusteltu siitä, mitä raiskatun olisi pitänyt tehdä välttääkseen raiskauksen, saanen minäkin esittää omat toimintaohjeeni:

Naiset eivät saa liikkua ulkona kello 18 jälkeen.
Naiset eivät saa liikkua humalassa lainkaan.
Naiset eivät saa liikkua vähissä vaatteissa.
Naiset eivät saa tutustua uusiin ihmisiin.
Naiset eivät saa.

Huraa!

Kuulostaa hyvältä! Kyllä ennen oli hyvin.

Paitsi, että näillä ohjeilla estettäisiin (ehkä, olettaen etteivät kiellot suorasti tai epäsuorasti lisäisi raiskauksia) vain murto-osa raiskauksista. Suurin osa naisista kun raiskataan kodin seinien sisäpuolella. Miksei kukaan esitä ohjeita näiden raiskausten estämiseksi?

No tuota, mitäs vittu luulisitte. Siksi, ettei niissä loukata naisen itsemääräämisoikeuden, koskemattomuuden ja ihmisarvon lisäksi tämän kumppanin "omistusoikeutta". Mitään raiskausongelmaa ei siis ole niin kauan, kun kukaan vieras ei "pilaa tavaraa", koske "toisen omaan".

Moni mieltää edelleen raiskauksen raiskaukseksi vain, jos se loukkaa naisen mahdollista kumppania (ne käyttää meidän naisia luvatta!) tai tapahtuu erityisen väkivaltaisesti tai jos siitä saadaan keppihevonen omalle rasismille.

Sen mehustelun rinnalla on naisen ihmisarvo sivuseikka. Ne tapaukset eivät jää yhteen tai kahteen, kun suureen ääneen raiskaajieen kastroimista vaatineet ovat itse syyllistyneet samaan. Sillä eihän sitä lasketa, jos se on oma muija tai kännissä tai tyhmä tai ruma tai ilkeä tai mä olen suomalainen tai kännissä tai se ansaitsi sen tai jotain?

Sivistysvaltio Suomessa raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta vuonna 1994. Asenteet näyttävät muuttuvan lakejakin hitaammin. (Aiheeseen erittäin läheisesti liittyen: lievät pahoinpitelyt lähisuhteissa tulivat virallisen syytteen alaisiksi vasta kuluvana vuonna!)

Nainen on edelleen - myös väkivallan uhriksi joutuessaan - lähtökohtaisesti kiero tai vittumainen lunttu, joka itse aiheutti häneen kohdistuvan väkivallan tai ansaitsi sen.

Nyt fiksut ihmiset huomauttavat, että muutkin kuin naiset kohtaavat seksuaalista väkivaltaa (ja väkivaltaa). Totta. Miksei sitten miehiä varoitella kulkemasta paidatta, olemaan humaltumatta tai juttelematta tuntemattomille?

Mutta varoitellaanhan miehiä olemaan soittamatta suutaan snägärijonossa. Vai varoitellaanko, en minä tiedä. Minun maailmassani on väärin ja perseestä myös pahoinpidellä ihmisiä mäkkärin kulmalla.

Mutta monet rinnastavat nämä kaksi asiaa toisiinsa. Että pitää ymmärtää, että jos aukoo naamaansa väärälle tyypille, voi saada nenuun. No ihan totta niin, olipas hele-vetin hyvä että kerroitte. Kerrotteko vielä senkin, miten tämä liittyy raiskauksiin? Että raiskausta edeltää naisen vittuilu? Mitä häh?

No, nyt mä vittuilen (saa tulla raiskaamaan!). Eihän se nyt kenellekään ole epäselvää, että jos juo pään täyteen tai lähtee tuntemattoman matkaan, on myös raiskauksen uhka suurempi kuin kiltisti kotona istuessa.

Vai onko? Ei sillä loppujen lopuksi ole juuri merkitystä. Naisia raiskataan niin kauan kuin naisia on olemassa, ihan sama missä ovat ja missä kunnossa. Aika lohduton ajatus, eikö?

Toinen vaihtoehto on lakata syyllistämästä uhreja, asennekasvattaa jengiä ja rätkäistä tarpeeksi kovat rangaistukset seksuaalirikoksista.

Ja vaikka kovemmat rangaistukset eivät vähentäisi raiskauksia, olisi rangaistusten koventaminen kuitenkin selkeä signaali siitä, että tässä yhteiskunnassa raiskaus on väärin ja tuomittava teko. Se helpottaisi raiskatun taakkaa aika lailla.

Todennäköisesti se myös lisäisi raiskausilmoitusten määrää, sillä harva viitsii käydä - usein syyllistävää, mutta liki kaikissa tapauksissa hidasta, rankkaa ja nöyryyttävää - oikeusprosessia läpi vain kuullakseen, että tekijä saa sakot tai ehdollista. Tai että itse on valehteleva lehmä. Sellaisen jälkeen olo voi tuntua pikemminkin moninkertaisesti raiskatulta kuin helpottuneelta.

Raiskaus on väärin ja tuomittava teko kaikissa tilanteissa. Sen vääryyttä ei poista eikä lievennä mikään uhriin tai tämän käyttäytymiseen liittyvä asia. Ei kukaan voi kerjätä raiskaamaan itseään. Se on paradoksi. (Pidetään sitten ne fantasiat erillään tästä keskustelusta, jooko. Aikuiset ihmiset erottavat kyllä toisistaan seksin ja väkivallan.)

Naisilta kontrolloidumpaa käytöstä vaativat antavat rivien välissä myös ymmärtää, että elämänhallinnan menettäneen tai sitten ihan vain muuten huolettoman tai "villin" naisen raiskaus on jotenkin enemmän okei kuin kiltin naapurintytön tai siveän frouvan. Siis toisilla on enemmän ihmisarvoa kuin toisilla, niinkö?

Jutun pihvi on tietysti se, että akat on saatava ruotuun. Eivät juoksentele tuolla kylillä simoissaan ja säädyttömissä vaatteissa. Saatikka lempimässä kenen kanssa sattuu! Sellaiset hommat on parempi jättää miehille.

"Itseaiheutettu raiskaus" termiä järkevänä pitävien unelmamaailmassa on kotona kilttejä naisia raiskattavana ja kylillä tuhmia naisia raiskattavana. Noin niin kuin vaihtelun vuoksi. Kaikki on hyvin ja moraalista, kunhan eivät pääse kategoriat sekoittumaan. Aivan kuten wanhoina hywinä aikoina.

Olisi yksi kysymys. Jos kerran puhutaan raiskauksista, voitaisiinko puhua siitä, miten niitä voidaan parhaiten estää tai miten raiskauksen uhreja voidaan parhaiten auttaa? Tällä hetkellä koko raiskauskeskustelu keskittyy sen ympärille, mitä naiset saavat ja eivät saa tehdä. Sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä raiskausten estämisen kanssa.

Sitä paitsi, kaikkien ei-miespuolisten vapautta olla, elää ja liikkua siinä kuin miestenkin ei pidetä näissä keskusteluissa hirveän tärkeänä asiana. Olisi toinenkin kysymys. Pitäisikö ulkomaalaisille kenties vaatia ulkonaliikkumiskieltoja, koska ulkona voi joutua rasistisen rikoksen uhriksi?

Ja kiitos kysymästä, sinä nokkela lukija: lukitsen kyllä autoni ja asuntoni, mutten aio lukita itseäni kumpaankaan.

Kirjoitettaessa soi: Anti Cimex - Raped Ass

Typerät massat ja täydellinen itse

2011-07-10T14:46:00.013+03:00

"Hyvä yhteiskunta / ihmissuhde / elämä / mikä tahansa muu asiaintila ei ole mahdollinen, koska ihmiset ovat sellaisia."

Ovat mitä? Vääränlaisia. Kuka on? No NE MUUT. Aina joku muu. Että kyllähän minä, mutta kun ne muut.

Melko tuttu perustelu kenelle tahansa. Luulenpa sitä kaikella todennäköisyydellä itsekin joskus käyttäneeni. Noloa.

Kuitenkin ihmisen vaikutusvalta omaan elämäänsä ja omassa elämänpiirissään on mieletön. Sen tietävät ne, joilla on ollut kunnia olla tekemissä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on tekemisen meininkiä. Ainakaan itse en, tällaisia ihmisiä tunnettuani, ilkeä kuluttaa energiaani pelkkään kyyniseen vinkumiseen muiden (aina muiden!) typeryydestä. Tai ainakin yritän välttää sitä.

"Ihmiset ovat sitä, tätä tai tuota" on paskin mahdollinen perustelu yhtään millekään - koska se tulee ihmisen suusta. Eivät ne ihmiset ole tuolla jossain, ei itseään voi erkaannuttaa ihmiskunnasta. Ei kukaan itse tai oma lähipiiri ole vähemmän "ihmiset" kuin ihmiset jossain muualla.

Ihmisten typeryydestä valittavat ovat alistuneet massojen diktatuuriin. Se tarkoittaa pessimistisiä oletuksia ja arvailuja siitä, millaisia ihmiset keskimäärin ovat. Ja arvaajan mukaan aina arvaajaa tavalla tai toisella huonompia, tietysti. Siksi arvaajan on ihan turhaa yrittää tai olla mitään muuta.

Hei, kitisijä! Lakkaa, vittu, huolehtimasta niistä muista ja keskity omaan elämääsi. Vain sen kautta voit vaikuttaa muihinkin asioihin; se on ainoa, mihin sinulla on todellista valtaa.

Eikä aina siihenkään. Sattumalla on sijansa, valinnoilla on sijansa ja joskus ne ovat vääriä, elämän syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia noin ylipäänsä. Ihan loppuviimein ainoa, mihin ihminen voi vaikuttaa jokaisessa elämänsä tilanteessa, on oma suhtautuminen.

Ja siinäpä se onkin, avain sekä äksöniin että mielenrauhaan.

En usko, että kukaan, joka on käyttänyt hirveästi aikaa sen pohtimiseen, mitä "kaikki muut" mahtaisivat tehdä, haluta tai ajatella jossain tietyssä tilanteessa, on saanut aikaan mitään mullistavaa tai elänyt kovin onnellista elämää.

Siispä väitän, että jotakuinkin typerintä, mitä ihminen voi tehdä, on alistaa itsensä hämärille oletuksille massojen olemuksesta ja toimia niiden mukaan. Ruikuttaa itse rakentamassaan tyrmässä.

Kirjoitettaessa soi: Matka maailman ympäri 80 päivässä -tunnari

Konservatiivi-suomi-sanakirja

2011-07-08T00:08:00.004+03:00

"Se ei ole luonnollista."
20 vuotta sitten ei tehty näin. Ainakaan meidän suvussa. Ainakaan julkisesti.

"Aivan luonnotonta."
Jotain mistä en pidä tai mitä en ymmärrä.

"Luonto on tarkoittanut..."
Keksimäni mielikuvitusolento on tarkoittanut.

"Todella perverssiä."
Ciihottaa covasti!

"Mihin tämä maailma on menossa?"
Aika kuluu, asiat muuttuu, apu-va!

"Lapsen etu."
Lapsen yksvitunhailee ja helpompaa vanhemmille.

"Lapsi tarvitsee..."
Minä tarvitsen. Kulissit.

"Toimenpiteestä X seuraa maailmanloppu Y."
Hukkasin loogisen päättelykyvyn.

"Eikö niille mikään riitä?"
Miksi kaikkien pitäisi saada samat oikeudet kuin minulla?

"Nämä tällaiset pitäisi kieltää lailla."
Omat mieltymykseni sattuvat olemaan hieman erilaiset ja olen rajoittunut natsi.

"Mutta jumala loi..."
Loi lai laa.

Kirjoitettaessa soi: DJ Kridlokk - Röökii & Rötöksii

Ei me tytöt tämmösistä tykätä

2011-07-01T01:20:00.006+03:00

Ruotsalaisessa päiväkodissa ei tungeta lapsia lokeroihin, uutisoi Hesari muutama päivä sitten. Lapset äkkiä laatikoihin, älähtivät patavanhoilliset junttisuomalaiset. (Laatikoissa lukee: ainoa oikea pikkupoika, ainoa oikea pikkutyttö.)

Väitetään, ettei Hesarin kommenttiosastoja pitäisi lukea, eikä minkään muunkaan lehden, ja siinä on perää. Nytkin silmäni ovat vuotaneet verta läppärini näppäimistölle niin, että sillä kirjoittaminen on pian mahdotonta. Pidän siis kiirettä. Ja kirjoitan siksi, että silmien ja korvien sulkeminen typeriltä keskusteluilta voi olla paitsi itsensä säästämistä, myös ei-mihinkään-johtavaa eskapismia epätäydellisestä todellisuudesta. Eikä ainakaan muuta mitään.

Ensin on ihan pakko todeta, että mikä vitun asiantuntija on uutisen "blogisti"? Hei, määkin olen. No, ainakin olen asiantuntija siinä, miten uuvuttavaa, ahdistavaa ja usein loukkaavaakin on elää täysin mielivaltaisten sukupuoliroolien maailmassa - kun ei mahdu niihin. Ja tämä, vaikka olen (jotain sinne päin kuin) heteronainen! Millaista lie vähemmistöihin kuuluvilla, en uskalla edes kuvitella.

Ei nyt mennä pohjamutia myöten. Otetaan pari kevyttä esimerkkiä. Tuon tuostakin esimerkiksi olen "jätkä" tai "äijä" - minkä ymmärrän toki tarkoitetun toverilliseksi kohteliaisuudeksi ja sellaisena sen myös otan - mutta mikä samalla kertoo kuitenkin kulttuurimme tiukoista käyttäytymiskoodeista. Tyyliin "kun nainen tekee näin, naisesta tulee mies". Ja minä olen kuitenkin Nainen isolla N:llä.

Aikoinaan koulussa vitutti, kun tytöillä oli aerobiccia ja pojilla korista. Ja kaikkia painavia tavaroita esimerkiksi liikuntatunneilla määrättiin kantamaan pojat. Ihan sama minkälainen narukäsi, kunhan oli poika. Itse sain katsella vierestä, vaikka olin tottunut rankkaan fyysiseen työhön jo kakarasta asti ja olisin kannellut mielelläni milloin mitäkin tolppia ja penkkejä. Mutta ei, et sä voi kantaa penkkiä, kun sulla on pillu.

No, sittemmin olen taas päässyt kantamaan yhtä jos toistakin. Ja kuten jo totesin: nämä eivät ole traumoja, vaan kevyitä esimerkkejä. Tämä ei ole päiväkirja. Kokonaisuudessaan tämä snadisti henkilökohtainen briiffaus ehkä kuitenkin vähän avaa tuohtumustani asian suhteen. Ymmärrän, että kaikilla ei välttämättä ole yhtä hankalaa (kuten ei sopeutujilla koskaan, mutta tylsää heillä varmasti on).

Takaisin Hesarin juttuun ja kommentteihin. Ensi alkuun kysymys höyryäjille. Mitä luulette, kumpi aiheuttaa enemmän kärsimystä: valveutuneiden vanhempien "pakkomielle hävittää sukupuoliroolit" vai muksujen kasvattaminen aina vain noiden luonnottomien, kulttuuristen, alistavien, rajoittavien ja yksilöä tuhoavien roolien mukaan?

On käsittämätöntä, että kaupoissa on edelleen pinkki leluhylly tytöille ja tumma pojille. On käsittämätöntä, että pikkutyttöjen ulkonäköä tai vaatteita kommentoidaan siinä, missä poikien taitoja tai rohkeutta. Ongelma ei siis ole sanoa pikkutytölle "onpa sulla kiva mekko" - paitsi jos se on ainoa sanottava. Tai entä jos se pikkupoika haluaisi joskus kuulla, että onpas sulla hieno lippis? Tai mekko.

On nähdäkseni varsin julmaa, että lapset pakotetaan aikusten varsin ahtaaseen ja mielikuvituksettomaan, kaksijakoiseen sukupuoliroolitukseen - vain, koska se on jollain kierolla tavalla söpöä. Tai sitten vain helppoa. Erityisesti helppoa (kaikille muille, paitsi lapselle).

En tarkoita, ettei poikia saisi pukea siniseen tai tyttöjä punaiseen. Tai etteivät pojat saisi tykätä autoista tai tytöt nukeista. En, en, en. Tarkoitan, että: nämä eivät saa olla oletuksia. Kaikkien pitää saada pitää kaikesta.

Uutisen jenkkipsykologi Jay Belsky, mistä luulet tietäväsi, että nimenomaisesti vain pojat tykkäävät jotenkin "luonnostaan" leikkiä kepeillä? Mistä helvetistä tulee huolesi, että keppileikit tai muut "poikamaiset" leikit kielletään? Eikö huolenaiheena ole ennemmin: miksi tytöt eivät saa leikkiä kepeillä? Miksi on nimenomaan poikamaista leikkiä kepeillä? Miten se, että tytötkin saavat leikkiä kepeillä, vie poikien miehisyyden? Pitääkö pikkupoikien olla miehisiä? Oletko ihan kujalla? Kuulutko teekutsuliikkeeseen?

Ja te luonnollisuuteen vetoajat: onpa ihan helvetin luonnollinen tämä nykyinen elämäntapamme kaikin puolin. Uskotteko myös ihan tosissanne, että männä pauttiarallaa 10 000 viime vuotta naisten alistamista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimistä eivät ole jättäneet minkäänlaisia merkkejä kulttuuriseen kuvaamme sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta?

Esimerkiksi käsitykseen "miehen" tai "naisen" rooleista. Ettekö todellakaan erota biologiaa kulttuurista? On fakta, että nainen synnyttää, mutta onko fakta, että nainen on luonnostaan hoivaavampi? Tai kiinnostunut ruuanlaitosta? Huonompi kuski? Empaattisempi?

Sukupuolineutraalius ei ole sukupuolettomuutta. Se tarkoittaa päinvastoin oikeutta olla aidosti oma sukupuolensa, mikä tai mitä ikinä se onkaan. Se on enemmän vapautta ja vähemmän rajoituksia. Enemmän luonnollisuutta ja vähemmän yhteiskunnan kontrollia.

Lopuksi henkilökohtaisena kantanani totean: vitusti keppejä ja kiviä kaikille lapsille! Kaikille lapsille yhtäläisesti myös vauvanukkeja ja autoratoja tai whatever, käpylehmiä. Poikalapsille oikeus olla herkkiä ja haavoittuvia, tyttölapsille oikeus olla rajuja ja fiksuja! Lapsille oikeus olla lapsi, ei pikkumies(TM) tai pikkunainen(TM) - siis sellainen, millaiseksi mainostajat, seksuaalisuuden ja sukupuolen moneuden vihaajat, historian orjuuttava painolasti ja kiihkouskikset nämä ovat määritelleet.

Kirjoitettaessa soi: Hannibal & Joku Roti Mafia - Tyhmä saa olla

Te ette mahda meille mitään

2011-06-05T14:10:00.002+03:00

Guns'n'Newsin kolumnini.

Kirjoitettaessa soi: Heikki Kuula & Heinis - Taivas on täynnä

Tampereen Puhdistus

2011-05-11T13:33:00.009+03:00

Tampereen kasvot eivät kuulemma siedä yhtään finniä. Niin sanoo Jorma Pokkinen Aamulehdessä. Hän vaatii pontevasti Tampereen kasvojen puhdistamista noista märkäpaiseista, joita siis ovat ne ihmiset, jotka inhottavat häntä.

"Pormestari Timo P. Nieminen herätteli tamperelaisia huomaamaan, ettei kaupungissa kaikki ole hyvin. On räyhäjuomista, huutelua, kerjäämistä, ihmisten pelottelua, nujakointia, hallitsematonta virtsan vapauttelua", pajattaa Pokkinen.

Jessus sentään. Onhan tuolla, lintusia taivaalla ja maassa mönkiäisiä. Tuuli tuulee, jos on tuullakseen. Joskus paistaa aurinko ja joskus sataa. Ongelmallista, perin ongelmallista kaikki tämä moninaisuus. Jälleen kerran ihmettelen, mitä ja miksi sedät pelkäävät ulkosalla niin kovin. Onko siellä joku joskus huutanut jotain ikävää?

"Ei ole kenelläkään kivaa", jatkaa Pokkinen. Väärin! Meillä on. Tai on aina siihen asti, kunnes joku kaupungin johtohenkilöistä alkaa suunnitella, miten siivota finni-ihmiset - siis meidät - katukuvasta.

"Syyntakeeton elämä näkyy ja tuoksuu", sanoo Pokkinen. Totta. Nimittäin kaupungin johdossa. Jos siellä ei tajuta sitä syy-seuraus-suhdetta, mikä on esimerkiksi yleisten vessojen määrän ja kadulle kuseskelun välillä, niin en voi auttaa. Sama roskisten määrän ja roskaamisen välillä.

Sinänsähän on muuten ihan hirveää, että elämä näkyy tai tuoksuu.

Mitä rakkaissa puistoissamme sitten saisi olla? "Iloiset ihmiset, piknik-korit, nuorisoryhmät ja oikeanlaatuinen hauska kuuluvat sinne", kirjoittaja toteaa. No, epäilemättä niin. Entäs surulliset tai vittuuntuneet ihmiset? Tai ne, jotka eivät noista porvarillisen hillityistä piknik-päiväretkeilijöistä käy? Enkä tarkoita tällä vain viinanjuontia, johon vetoamalla on liian helppo siivota omaan maailmankuvaan istumattomat ihmiset pois kaupunkikuvasta. Tarkoitan itseäni ja meitä muita.

Pokkisen kirjoituksen pointti on, että pormestari on nyt ollut liian lepsu. Että tämän pitäisi pikimmiten pistää kaupunkinsa kuriin ja palkata sille järjestyksenvalvojia ja "opaspalveluhenkilöitä". Jälkimmäiset ilmeisesti ovat jotain, jotka opastavat aikuisia ihmisiä olemaan kaupunkitilassa siten, kuin Pokkinen ja pormestari haluavat heidän olevan. Pitämään siis oikeanlaatuista hauskaa.

Oikeanlaista hauskaa ei ilmeisesti ole esimerkiksi vapun seutuun Nekalassa järjestetty Vapaa Nekala -tapahtuma. Tuntuu, että puhdistusintoilijat yrittävät ottaa siitä keppihevosen ratsastettavakseen. Luulisi kaupunginkin olevan tyytyväinen, kun jengi järjestää omasta pienestä pussistaan kulttuurihässäkkää, ei kulu kenenkään verorahat eikä maksa vaivaa. Mutta ei, ilmaisen ja kaikille avoimen musiikkitapahtuman järjestäjiä kiitetään rikostutkinnalla: jos se nyt vaikka sitten olisi rikos, että puistoon on kokoontunut paljon ihmisiä aurinkoisena päivänä.

Sivumennen sanoen: olin tapahtumassa alusta loppuun, eikä minua häirinnyt mikään muu kuin osallistujia kuvaava virkavalta. Meininki oli hyvä ja rento. Bajamajat ja roskikset sinne olisi kyllä voinut hommata, mutta tapahtuman suosio oli ilmeisesti järjestäjille yllätys. Yleisöryntäykseen nähden meno oli yllättävän siistiä ja ymmärtääkseni puisto vielä siivottiin järjestäjien toimesta seuraavana aamuna. Mutta vessat ja roskikset kuntoon sitten ensi kertaan, joka toivottavasti tulee viimeistään ensi kesänä.

Noin muutoin ei voi kun esittää suuren kiitoksen järjestäjille. Hienoa, miten porukka jaksaa tehdä juttuja vastustuksesta huolimatta. Näyttää, mikä on Meidän Nekala! Hävettää dissaajien puolesta.

Tämän koko "puhdistetaan kaupunkimme kasvot saastaihmisistä" -skeidan ja Pokkisen kaupungin oman suojeluskunnan haikailun takana on tietenkin nollatoleranssi-sekoilu. Siis kesäksi suunniteltu puistokaljoittelukielto, jota kokeiltiin joskus vuosia sitten ja jota ei jostain syystä kokeiltu enää uudestaan. Kieltointoilijat eivät tunnu muistavan, että poliisilla on jo nyt valtuudet puuttua häiritsevään käyttäytymiseen. Kaikki lisävaltuudet tästä eteenpäin koskevat siis aivan jotain muuta kuin häiritsevää käyttäytymistä.

Edellisen juttulinkin kuva muuten ei tue valittua lähestymistapaa kovinkaan hyvin. Kuvatekstissä väitetään ihmisten sotkevan. Kuvasta käy ilmi, että he ovat yrittäneet tuoda roskat roskikseen, joka on täynnä. Tämä kertoo kaiken olennaisen Tampereen Puhdistuksesta.

PS. Montako puhelua vaatii selvittää, onko kaupungilla mahdollisuutta kohdentaa esim. lisävessoja tai -roskiksia alueelle, jossa esim. jonkin tapahtuman vuoksi on lisärasitusta? - Alkuun kuusi, eikä se selviä vielä sittenkään. Heitetään nyt kuitenkin villi veikkaus, että tuskinpa kaupunkiamme kiinnostaa tukea omaehtoista toimintaa sen vertaa. Ja jos armaan Tampereemme johtoa oikeasti siisteys kiinnostaisi, niin se hommaisi lisää roskiksia eikä kieltoja, siivoajia eikä vartijoita.

Kirjoitettaessa soi: Dima-One - Kettinki ja kaulapanta

Paistaa se päivä pahoillekin

2011-05-08T17:43:00.008+03:00

"Perkele. Mua syä täit ja mailma vihaa mutta minä painan vaan", sano Laurilan Anttoo.

Vähän samaan malliin mouhoan mäkin yleensä. En kaiketi ole kirjoittanut yhtä ainutta iloista blogitekstiä. Eikä ole ollut tarkoituskaan, koska tarkoitus on meuhkata epäoikeudenmukaisuudesta, uhota ja vittuilla. Tänään on kuitenkin kevätauringon lämpö pehmentänyt aivojani sen verran, että mieli hellänä halusin tunnustaa näin julkisesti, että kyllä mäkin olen välillä ihan onnellinen tai ainakin tyytyväinen.

Kas kun: ulkona haisee kevät. Polkupyörä on taas kunnostettu. Jääkaapissa on vielä bravuuriani soijamakaronilaatikkoa ja beibin paistamia lettuja. Mulla on hyvä romaani luvun alla. Muinaisesta kerrostaloyksiöön mahdutetusta viidakostani on vielä elossa kultaköynnös, joka sitkeästi kurottelee valoa kohti. Aurinko heijastaa kahvikupin pohjasta kuvioita seinälle. On niin lämmintä, että parvekkeen ovea voi jo pitää auki. Ulkoa kuuluvista junan äänistä tietää maailman olevan paikoillaan. Laiskottelen hyvällä omallatunnolla.

Niin, ja näin äitienpäivän kunniaksi lisättäköön listaan: mulla on ihan parhaat mutsi ja mummot. Hyvää äitienpäivää! Ei o äideillä helppoo tässä maailmassa.

Kirjoitettaessa soi: Tuomari Nurmio - Oi mutsi mutsi

Ratakiskoa lääppijöille

2011-05-01T22:25:00.026+03:00

Miten ihmeessä oikein kuvittelet, että haluaisin sinun koskevan minuun? On sulla mieli ku vitusta. Mut hei, edes omissa harhamaailmoissaan elely ei oikeuta lähmimään ihmisiä.

Jos taas tiedät, etten halua, ja sinähän tiedät sen viimeistään kun sanon sen - näin: "ÄLÄ KOSKE" - miksi teet sen uudestaan? Jäikö ilmaisusta jotain epäselväksi?

Ei se ole pyyntö. Se on käsky. Ja tehotonta käskyä seuraa tehokkaampi. Se tarkoittaa: jos sinä et lopeta lääppimistä, minä nappaan sinulta nenän poskelle, koska minulla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, ja jos sinä et kunnioita koskemattomuuttani, niin en minäkään sinun.

Enkä minä ole se janari, joka huitoo tai rähisee hysteerisenä tyhjän päiten. En harrasta catfighteja, avareita enkä muutakaan drama queen -paskaa. Siitä et saa minua kiinni. Mutta katsos, homma vain menee näin: ensin sanon hyvästi, sitten sanon pahasti, sitten pamahti. Aina ei sanat riitä kertomaan.

Toisinaan pyrin tietysti poistumaan paikalta. Mutta tiedätkö mitä? Sinä olet se ongelma, sinun pitäisi poistua. Minulla on oikeus olla olemassa, missä minua huvittaa.

Minä kyllä annan mahdollisuuden perääntyä siististi, koska olen mielelläni sekä järjestämättä kohtauksia että tekemättä kärpäsistä härkäsiä. Se mahdollisuus kannattaa käyttää. Fiksu ihminen käyttää sen, ja pyytää anteeksi. Tyhmä jatkaa.

For your information:

Lääppimistä ei ole: pelkästään hanuriin tarraaminen, vaan kaikki vastentahtoinen koskettaminen.

Lääppiminen ei ole: hyvä läppä, kaverijuttu, flirttailua eikä normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.

Lääppimistä ei oikeuta: mikään. Varsinkaan se, että olen noin lähtökohtaisesti ystävällinen ihmisille. Siis todennäköisesti myös sinulle, aina siihen asti kunnes perseilet. Ystävällisyys on ihan normaalia ihmisten välisessä kanssakäymisessä, se ei ole kutsu tulla lähmimään.

Lääppiminen on: toisen ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus. Ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksista äärimmäisimpiä on raiskaus. Lääppiminen on ihan sillä samalla janalla, vaikkakin eri päässä. Se on väärin.

Sinä teet väärin. Lopeta.

PS. Tarkennus epätietoisille.

FAQ: Entä jos lääpin vahingossa? A: En usko, että se on mahdollista. Kysymyshän ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi koskettaa toisiaan vaan siitä, että koskettaminen on vastentahtoista eikä liity normaalin kanssakäymiseen. Kysymys on vain siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus päättää, kenen kanssa ja miten on fyysisessä kontaktissa. Liikaa vaadittu?

Kirjoitettaessa soi: Teflon Brothers - Jeesus Kristus (-kaan ei voi auttaa kun ihminen on sika)

Pelkurit

2011-04-28T15:13:00.015+03:00

Pelkurilla on kaikkein vähiten syytä pelätä. Hän on usein sekä fyysisesti että taloudellisesti vahvoilla ja törmääkin "uhkiin" lähinnä internetin keskustelupalstoilla, muiden pelkurien irvokkaasti kuvailemina. Mässyn, mässyn.

Pelkurin todellisuudessa tämä maailma on vaarallinen paikka: on hänestä nuorempaa väestöä, vääräuskoisia, epäsuomalaisia ja jopa noita saatanasta seuraavia, itsenäisiä naisia. Heidän vuokseen on pelkurilla henki helpossa. Tai näin hän ainakin itse vakaasti uskoo.

Pelkuri nyyhkii nokka pystyssä, kuinka ei kohta uskalla kadullakaan kävellä, kun nuo epäihmiset alati häntä vaanivat. Tosin pelkuri nyt harvemmin kävelee kadulla muutenkaan, koska hänen mielestään kadut ovat sitä varten, että niitä pitkin kävellään kauppaan ja kaupasta pois. Siis jos sinne kauppaan ei pääse autolla.

Yhtä kaikki, siellä ei saatana saa lampsia yhtä ainoaa hippiä, denaa, teiniä, mamua tai köyhää. Eikä oikeastaan yhtään ketään muutakaan. Paitsi kauppaan ja takaisin kiiruhtavia pelkureita. Kaikki muut uhkaavat väsymättä pelkurin henkeä ja terveyttä.

Siksipä pelkuri vaatii, että kaikki paitsi pelkurit pitää "yleisen edun" (termi, jota pelkuri käyttää synonyyminä täysin epärationaaliselle pelolleen) nimissä hävittää näkyvistä. Lennättää jonnekin, teljetä jonnekin tai typistää hänen kopiokseen. Laittaa ruotuun. Kieltää. Tämä ihan vain siksi, että pelkuri on ihmisen malli ja ihmisen malli on jumalan kuva ja apua ne jyrää meittin.

Ei uskalla enää kadulla kävellä.

Saatanan pullamössöaikuiset.

Minulla on teille kysymys. Jos tällaisen huruakan ei ole kertaakaan värikkäässä elämässään tarvinnut pelätä ketään muuta kuin pelkuria: mitä helvettiä Te oikein pelkäätte?

Kirjoitettaessa soi: Popeda - Jätäntäntähän

Mikä Tuksussa ärsyttää?

2011-04-07T15:13:00.018+03:00

Sofi Oksanen puolusti hiljattain valtakunnan ykkösblondi Johanna Tukiaista arvosteluryöpyltä todeten, että tyyppihän on aika harmiton. Olen Oksasen kanssa tismalleen samaa mieltä, enkä täten voi käsittää, mikä Tuksussa ärsyttää.

Ihmisethän ärsyyntyvät julkkiksista pääasiassa kahdesta syystä: he joko ovat kateellisia ärsytyksen kohteelle tai kokevat tämän uhkaavan omia arvojaan tai jotain edustamaansa asiaa. Minulla on aika hyvä mielikuvitus, mutta en keksi, millä tavoin Tuksu konkreettisesti uhkaisi - saati mitä - arvoja tai asioita. Silkka typeryyskin voi ärsyttää, mutta ehkä ennemmin kuitenkin huvittaa, ja toisekseen viisas ihminen ei julmistu typerälle niin, että spämmää tälle tappouhkauksia netissä.

Selvennän. Saatan itse snadisti ärsyyntyä Timo T.A. Mikkosen tai Loka Laitisen horinoista, mutta vaikutus jää kuitenkin aika vaatimattomaksi, koska en ota kumpaakaan heistä hirveän vakavasti. Loppujen lopuksi teksteillään on minulle lähinnä huumoriarvoa. Samalla tavoin en ymmärrä, että jos Tuksu jollekulle edustaakin brassailua, pinnallisuutta ja egoismia, suuttuuko tämä joku Tukiaisen tyttärelle tosissaan, koska kokee "vaatimattomien ja syvällisten" arvojensa olevan uhattuina? Kovinpa on syvällisyys heikossa, jos yhdestä Tuksusta järkkyy, etten sanoisi.

Koska olemme Suomessa, joku julli voi tietysti oikeasti olla kateellinenkin lööppijulkisuudesta, mutta en usko tämän selittävän koko likasankoefektiä. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: Tuksu tekee kipeää parodiaa vihaajan ihanteista tai jopa vihaajasta itsestään. Glamuuuuriin tuksahtanut peruslissu hermostuu, kun joku toteuttaa hänen vaivalla rakentamaansa kuvaa naisellisuudesta tai seksikkyydestä väärin - vetämällä sen överiksi. Sama voi käydä jannuillekin: heidät on ikään kuin huijattu pitämään isolla rahalla rakennettua naiseutta ainoana ja oikeana naiseutena, ja sitten kun joku vie sen askeleen pidemmälle - ehkä vain muutaman sentin - he huomaavat tulleensa huijatuiksi. Se olikin yhtä maalia, silikoonia ja tekoripseä koko homma. Niin vituttaahan se.

Toinen (se ikävämpi) vaihtoehto on, että tässä maassa vain on niin helvetisti kanavoimatonta naisvihaa, että sitä on pakko purkaa sopivaan kohteeseen. Ja sopiva kohdehan on perinteisen huora-madonna jaon ensinmainittua muistuttava - olkoonkin, että Tuksu on vaikuttanut mielipiteiltään sekä seksin että ihmissuhteiden suhteen lähinnä konservatiiviselta. Sikäli en horottelua kohdallaan ymmärrä. Joskaan en ymmärrä muutenkaan.

Kyllähän Tuksulla on tilillään myös väkivalta- ja viinasekoiluja. Mutta hei, niinhän oli Matti Nykäselläkin - ja vielä aika vitusti enemmän? Kaiken järjen mukaan Suomen kansan pitäisi rakastaa tätä naispuolista Nykästä, vieläpä kun sitä niin kovin haukutaankin siellä meeediassa. Onko ero sitten siinä, että Nykäsellä on tilillään paitsi vaimonhakkausta, myös merkittäviä urheilusaavutuksia? No, ihan merkityksettömänä saavutuksena en pitäisi myöskään potkujen järjestämistä ilmeisen tampiolle ulkoministeri Ilkka Kanervalle. Se oli sentään naisen teko!

En mä mikään Tuksu-fani ole (enpä). Mutta ihmettelen, miksi harmiton strippari on suomalaisten ykkösinhokki. Salaa tosin toivon ja luulen, että kyseessä on vuosisadan kusetus. Sellainen, jossa Tuksu esittää idaribimboa ja tekee sillä paitsi tiliä, myös parodiaa kaikesta edustamastaan.

Joka tapauksessa, silmät kiiluen linkkejä klikkaileva ja sitten moralistisesti määkivä yleisö on pitänyt mimmin pinnalla jo vuosikausia. Tuksu-yleisö 1-0.

P.S. Tulipa Sofi Oksasesta vielä mieleeni... Hänestä eräs toveri totesi osuvasti jotensakin näin, että "kun Oksanen sanoo suomalaisten miesten olevan väkivaltaisia, niin suomalaiset miehet sanovat, että vitun valehteleva virolaishoro, sietäisi saada turpaansa".

Kirjoitettaessa soi: Livstid - Nikkedukke

How to become a girl

2011-03-14T21:21:00.009+02:00

Olen lopultakin päättänyt alkaa kunnon tytöksi. Minulla ei todellakaan ole hajua, mikä se sellainen on (paitsi jotain, mitä minun pitäisi olla ja mitä en ole), mutta kohta 23 vuoden tyttö-ideaalin tarkastelun jälkeen olen laatinut asiasta 50-kohtaisen muistion itselleni: How to become a girl. Sen pohjalta uskon voivani edustaa tuota stereotypiaa melko uskottavasti ja täten helpottaa elämääni olemalla helpompaa seuraa sekä miehille että naisille.

1. Osta kengät, joilla ei voi kävellä.
2. Myy kirjat ja levyt.
3. Ja työkalut.
4. Äläkä lainaa niitä. Et saa itse käyttää niitä.
5. Osta lisää vaatteita.
6. Lopeta läpänheitto.
7. Lopeta myös härskien puhuminen.
8. Älä ajattele liikaa.
9. Lopeta opiskelu.
10. Osta taskupeili ja käytä sitä.
11. Älä mene meikittä ulos.
12. Hanki hiustenpidennys.
13. Laitata geelikynnet.
14. Käytä muutenkin enemmän aikaa ulkonäköösi.
15. Käytä vähemmän aikaa sivistyäksesi.
16. Opettele puhumaan ihmissuhteista.
17. Opettele puhumaan joutavia.
18. Lopeta oluenjuonti.
19. Ihastele vauvoja.
20. Ihastele puettuja koiria.
21. Osta jokupaskatvsarja-boksi.
22. Istu aina jalat yhdessä.
23. Älä puhu kavereista sukunimillä.
24. Älä ole liikaa mitään mieltä.
25. Älä puutu tekniikan maailmaan.
26. Esitä tyhmempää kuin olet.
27. Hymyile enemmän.
28. Kiroile vähemmän.
29. Raportoi kuukautisvuodoista kavereille.
30. Selitä tunteesi kuukautiskierrollasi.
31. Lopeta tekeminen.
32. Opettele olemaan. Muita varten.
33. Osta edes yksi vaalea takki.
34. Vaalenna myös hiukset.
35. Puhu miehistä enemmän kuin miehet sinusta.
36. Opiskele jokainen "mitä mies haluaa" -juttu ulkoa.
37. Luule niitä todeksi.
38. Tekeydy empaattiseksi. (Älä helvetissä ole!)
39. Tekeydy heikommaksi kuin olet.
40. "Pelkää" ötököitä, eläimiä, ukkosta ja pimeää.
41. Inhoa kaikkea "inhottavaa".
42. Leiki äitiä aikuisille ihmisille.
43. Huolestu asioista.
44. Älä kyseenalaista auktoriteetteja.
45. Puhu normaalia korkeammalla äänellä.
46. Keksi itsellesi keskiluokkaisen naapurintytön historia.
47. Vähättele itseäsi.
48. Vähättele erityisesti muita naisia.
49. Toistele "miehet Marsista, naiset Venuksesta" -tyylisiä paskasanontoja.
50. Naura kaikille miesten kertomille jutuille. Myös paskoille ja silloin, kun niissä nauretaan sinulle.

Ensi jaksossa: 50-kohtainen ohjeistus aiheesta How to make a suicide after losing self-esteem.

Objektiivinen näkemys yhteiskunnasta

2011-03-08T18:58:00.001+02:00

Totuus löytyy tämän linkin takaa

Narttujen ylistys

2011-03-06T22:49:00.018+02:00

Lukuohje: kirjoittaja ei näe maailmaa sukupuolten välisenä kamppailuna, eikä ihmisiä ensisijaisesti sukupuolensa edustajina.

Näin lähestyvän naistenpäivän kunniaksi ajattelin kertoa vähän panojuttuja.

No en (tällä kertaa), mutta hippasen ajattelin kirjoittaa naisten seksuaalisuuden kontrollista nuoren naisen näkökulmasta. Onhan noita tietysti tärkeämpiäkin aiheita, kuten valtiontalous ja leipäjonot, mutta tämäkin aihe koskettaa kuitenkin puolta ihmiskunnasta. Naisia leipäjonoissa ja naisia linnoissa, kutakin tavallaan. Lievimmillään kiusaamisen, kontrollin ja vittuilun, pahimmillaan nyrkkien, puukkojen ja kunniamurhien muodossa.

Aiheesta ovat kirjoittaneet paljon fiksummin monet muut (lisään loppuun linkkilistaa paremmalla aikaa), tämä kirjoitukseni perustuu silkalle nähdylle, kuullulle ja koetulle mutu-tiedolle. Kirjoituksellani ei siis ole mitään merkitystä. Random horon horinoita.

No niin. Ei pitäisi tulla uutisena: seksuaalinen vapaus on länsimaissakin edelleen eri tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Vilkasta seuraelämää viettävä (joskus viettämätönkin) naisihminen leimataan (myös naisten taholta) yhä lutkaksi siinä, missä mies on sonni, pukki ja pelimies. Munamies. Jonkin verran joustonvaraa annetaan yläluokkaisille naisille, jotka kalliita tuotteita kuluttamalla todistavat, etteivät ole halpoja. En muista kenenkään aikoihin paheksuneen esimerkiksi Sinkkuelämää-tähtiä. Enkä mä nyt sano, että ympäriinsä paneskelu on hyvästä ja panemattomuus pahasta. Enkä sano toisin päinkään. Sanon vaan, ettei sen mukaan pitäisi ketään arvottaa.

Naisen, ainakin keski- tai työväenluokkaisen naisen (luokattomista puhumattakaan!), halu on yhä tabu: naisen kuuluu edelleen kieltäytyen ja vastaavasti parisuhteessa käytettäväksi antautuen varjella mainettaan. Tätä sääntöä rikkovat saavat kyllä kuulla olevansa horoja ja pihtareita, elleivät onnistu olemaan tekemisissä vain kivojen ja fiksujen ihmisten kanssa. Kohtelu on sen mukaista. Nimitys riippuu siitä, kuka on jäänyt ilman. Aina ei tarvita edes sääntörikkomuksia: elämme maailmassa, jossa jo ennen ensisuudelmaansa saa kuulla olevansa huora. Siis jos on tyttö.

Kaikki tyttömäiseksi mielletty on usein aikuisten silmin hutsahtavaa. Pikkutyttöjä paheksutaan lyhyistä mekoista ja meikkikokeiluista, etteivät vain tulisi vietelleeksi setiä. Älkääkä nyt vielä möliskö brätzeistä ja muista siellä: kokonaan toinen juttu ovat yhä nuorempia koskevat ulkonäköpaineet ja se, että tyttökin voi olla monella tavalla. Tarkoitan, että yhtä typerää, kuin paheksua tyttölasta kynsilakan käytöstä, on syöttää tälle propagandaa, että vain prinsessamainen tyttömäisyys on tyttömäistä. Miksei sitten vaikka nappiverskat ja puissa kiipeily?

Vanhemmat kohtelevat edelleen tyttö- ja poikalapsia eriarvoisesti, mitä tulee seksuaalisuuden heräämiseen ah-noina-ihanaisina teiniaikoina. Naistenmies-pojista ollaan pikkasen ylpeitä siinä, missä syöjätär-vamppiteinit lukitaan ovien taa. Olen vakaasti sitä mieltä, että joidenkin vanhempien, useammin ehkä isien, tyttäriinsä kohdistama hysteerinen siveellisyydenvarjelu ei ole mitään suojelunhalua, vaan joko epävarmuutta oman seksuaalisuuden ja kasvatuksen suhteen tai silkkaa omistus- ja tirkistelynhalua. Taistelua "poikaystävän" (tai vastaavan) kanssa tytön seksuaalisuuden hallintaoikeudesta. Ikään kuin kumpikaan sitä pystyisi kontrolloimaan...

Josta juohtuikin mieleen, että lienemme myös jokainen lukeneet tarinoita siitä, kun isä törmää tyttärensä kuviin jynkkysivuilla. Sitten on tyttö nolona ja isukki pahana. En ymmärrä, miksi. Jokainen on jonkun lapsi ja jokainen on katsonut pornoa. Sitten taas porno, naisten seksuaalisuuden vapauttajana ja vangitsijana, olisi kokonaan oman bloggauksensa arvoinen juttu.

Kontrollista vielä. Sitä perustellaan tyttöjen ja naisten kohdalla usein sillä, että halutaan välttää hyväksikäyttöä. Kuka olisi huolissaan poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Ai niin, mutta siinä missä pojat haluavat aina panna kaikkea mitä liikkuu, ei tytöillä voi olla seksuaalisia tunteita, joten siinä missä poikia ei voi hyväksikäyttää, on jokainen seksuaalinen teko tytön kanssa automaattisesti tämän onnettoman hyväksikäyttö... (Tämä ei sitten ollut pedareiden, jotka myös efebofiileiksi ja hebofiileiksi itseään kutsuvat, puolustus. Eikä varsinkaan poikien dissaus. Tartteeko monta intternetsin kansainvälistä läbänderimerkkiä?)

Hyväksikäytöltä ei muuten varmasti suojaa se, että kielletään seksuaalisuuden toteuttaminen. Päinvastoin. Sen sijaan heitän villin veikkauksen, että paras suoja hyväksikäyttöä vastaan - siinä määrin kuin sellaiseen voi vaikuttaa - on hyvä itsetunto ja joku luotettava läheinen, jolle voi puhua, jos on tarvis. Miettikää sitä, vanhemmat. Miettikää, miten suhtaudutte naisiin yleensä, miten heistä puhutte. Tytöt imevät sen kaiken itseensä, minäkuviinsa. Miettikää, haluatteko tehdä heidän itsetuntonsa riippuvaisiksi toisten huuteluista. Moralisoiva suhtautuminen on usein vaikutuksiltaan verrattavissa hyväksikäyttöön.

Toinen juttu, joka suojaa tehokkaasti myös henkiseltä hyväksikäytöltä, on kulttuurinmuutos - tasa-arvoisempaan suuntaan. Tyttöjä opetetaan edelleen miellyttämään. Hymyilemään, vaikka ei hymyilytä. Pehmentelemään sanomisiaan. Toimimaan diplomaatteina ristiriitatilanteissa. Vaikenemaan omasta osaamisestaan, olemaan nauramatta kovin kovaa. Laittamaan muiden tarpeet omien edelle. Niin milloinka semmoinen tossu ja pulkka oppii sanomaan ei? Tai ylipäänsä yhtään mitään. Näin sitten voi tulla väärinkäsityksiäkin, jos ei haluta, mutta halutaan miellyttää. Kyllä, olen sitä mieltä, että tytöt on kasvatettava itsellisemmiksi.

Ja sitten se koko naiseuden paradoksi. Ristiriitaiset ja valtaisat vaatimukset ovat yksi puoli. Itse en näe tätä niin suurena ongelmana, koska täällä voi jokainen kuitenkin itse päättää, kenen vaatimuksia täyttää tai olla täyttämättä. Voihan sitä olla yhtä aikaa huora ja madonna ja mitä vielä - hienoa, jos vain on tilaa olla. Meistä on moneksi. Sen sijaan ongelmallisempaa on sulloutua vain yhteen rooliin. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa on naiset jaoteltu hoivaajiin, nussittaviin ja hyviin jätkiin. Tai jotenkin muuten, tämä oli kahdessa sekunnissa keksitty heitto. Joka tapauksessa mikä tahansa vastaava "roolitus" estää aika tehokkaasti naisia olemasta sellaisia kuin he haluaisivat olla, ja pitää kontrollin poissa heiltä itseltään.

Lopuksi haluan sanoa, ettei ihan varmasti ole helppoa pojillakaan. Ja ettei minulla ole mitään miessukupuolta vastaan - päinvastoin. Ja että sukupuoli- ja tasa-arvokäsitykseni ei ole niin yksioikoinen, mitä tästä voisi käsittää. Ja että siskojen solidaarisuudesta riippuu myös paljon (HEHEHE). Ja että Suomessa nämä asiat nyt ovat verrattain hyvin, että turhaahan tässä rutisen. Ja muuta sellaista sinänsä tosiasiaa, mitä aina kuuluu sanoa, jos aikoo kertoa jotain typeriä akkojenpuolustusjuttuja.

Ei mulla muuta.

Lopuksi haluan esittää kiitokset äidille, isoäideille ja omaani edeltäville naissukupolville noin yleensä. Ilman kamppailujanne olisin minäkin suurin piirtein koiran asemassa, ja huolenaiheetkin olis vähän totisempia. Kuten, että montako kakaraa tässä lutikoiden täyttämässä läävässä selviää talven yli hengissä ja mihinkä puuhaaraan tämänkin äpärän lykkään... Vilpitöntä rispektiä täydestä sydämestä.

Kiitos myös kaikille hyville jätkille, sukupuoleen katsomatta.

Mutsien syytä kaikki tyynni

2011-02-15T20:08:00.011+02:00

Lastenhoito on yksi niitä asioita, joista melkein kaikilla - riippumatta siitä, koskettiko asia henkilökohtaisesti vai ei - on jokin vankkumaton mielipide. Yhteistä kaikille (kahdelle) näkökannoille on se, että "jos mutsi ei tee näin, se on paska mutsi". (Tähän väliin mainostan yhä vallan oivaa Paskaäidin päiväkirjaa.)

Uusin rääkäisy aiheeseen tuli Hesarista. Uusi ja uusi. Kuvio on vanha. Lasten päivähoitoa arvostavat haukkuvat kotiäidin duunia tekevät. Kotiäidit ja päivähoitoa arvostelevat haukkuvat "itsekkäät uranaiset". Tämä Hesarin provo on taas ensinmainittua kategoriaa. Mutta tiedättekö mitä? Molemmat kiihkoilijat ovat ihan vitun väärässä. Ja molemmat voivat olla oikeassa.

Kaikkien lapsellisten mielestä olen tietysti jäävi sanomaan yhtään mitään yhtään mihinkään, koska olen omasta tahdostani ainakin toistaiseksi lapseton. Minua vain suunnattomasti vituttaa se, miten siitä, kuinka ihminen (moralistien saarnoissa yhä usein nainen ja äiti) päättää hoitaa jälkikasvunsa kasvatuksen, tehdään poliittinen kiistakapula. Moralistiset puheenvuorot raikuvat suuntaan ja toiseen, yhtään ymmärryksen pisaraa ei vastapuolelle suoda. Siinä temmellyksessä unohtuu, että mukula taas pärjää ihan varmasti sekä kotona että päiväkodissa.

Kotihoidontukea olen aina puolustanut perustellen, että lastenhoitokin on työtä ja kotihoidontuki pieni summa siitä työstä. Vähän kuten omaishoidontuki. Vaikka olenkin lapseton, niin suuren pesueen vanhimpana tiedän, että työstä se muksunhoitokin käy (ja se vasta käykin), ja sitä ei arvosteta paljon paskaakaan.

Toinen juttu sitten on se, miten tämä arvostus voitaisiin osoittaa niin, että ne eivät olisi aina naiset, joiden työura katkeaa ja joille ei kerry eläkettä kotivuosistaan. Ja ettei töissäkäyvää pienten lasten äitiä pidettäisi tästä syystä itsekkäänä. Ja ettei päivähoitojärjestelmää romutettaisi siinä samalla.

Katson ajattelevani pelkästään loogisesti, kun vaadin oikeutta päivähoitoon siinä, missä kotihoidontukeakin. Jonkinlaista sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista tämä keissi varmasti vaatisi.

Tahtoo vain sanoa: on se nyt perkele, kun eivät saa naiset ja vanhemmat saisivat vieläkään ihan oikeasti valita. Tehdä päätöksiään jälkikasvuaan koskien ihan ilman poliitikkokaartin saarnoja saati toisten vanhempien länkytyksiä siitä, mikä on oikeaa vanhemmuutta.

Ja voi, kun ns. uusi vasemmisto ei antaisi periksi arjen ja työn käsitteiden uudelleenmäärittelyistä. Tämä on nimittäin sitä kovinta ydintä, jossa vasemmisto on tänään vahvoilla: työ ei ole pelkkää palkkatyötä.

Tsuurnalistin hajatelmia työstään, osa 1

2011-01-25T01:07:00.013+02:00

Läppärini tiedostoja perkatessani törmäsin seuraavaan viimekesäiseen tekstiini. Kirjoitin sen silloin pelkästään itselleni, mutta sen ammatillista pohdintaa koskevat osat ovat edelleen ajankohtaisia ja niissä saattaa olla jotain, joka kiinnostaa muitakin kuin itseäni. Näkökulma on ehkä turhan kyyninen, koska se kertoo niistä kriiseistä, mitä varmasti moni toimittaja kohtaa jossain vaiheessa uraansa ammatillisuuttaan pohtiessaan ja alansa kehitystä seuratessaan. Kokonaiskuvani työstäni ja sen merkityksestä on todellisuudessa paljon valoisampi kuin seuraava teksti antaa ymmärtää.

"Tommy Tabermann on kuollut. Tänään on kuuma, kostea ja painostava ilma. Kaupunki uhkaa taas häätää romanit Satamasta. Minua on lainattu Ilta-Sanomissa. -- Anatomia. Monotonia sai minut melkein harkitsemaan (kauno)kirjoittamisesta luopumista. Itsetarkoituksellinen omaelämänkerrallisuus on kirjallisuudessa noloa. Haluan muuttaa ulkomaille. --

Olenkohan onneton uutistoimittaja? Vihaan pinnallisuutta ja pätkittäisyyttä. Vihaan pintaraapaisuja ja puolihuolimattomuutta. Haluan perehtyä, pohtia, sulatella ja muodostaa rauhassa näkemyksiä. En halua oksentaa keskeneräisiä vaikutelmia tai lainattuja faktapätkiä ihmisille. Uutisjournalismi tänään on perseestä. Tämän päivän lehti on huomenna vanha. Sivut on täytettävä, joskus siinä onnistutaan paremmin ja joskus huonommin. Useimmissa lehdissä silläkään ei ole väliä - kunhan ne ovat täynnä. Mikään ei muutu. Kaikki unohtuu.

Ihmisillä on liikaa informaatiota ja he saavat sitä mistä tahansa enemmän kuin sanomalehdestä. Nykyisin uutisjournalismi laahaa aina sosiaalisen median ja muiden verkostojen perässä. Jokainen uutinen on jo käsitelty ja pureskeltu jossain muualla, kun toimittaja toimittaa sen muka tuoreena. Oikeasti uutta ei voi syntyä muuten kuin esittelemällä uusia näkökulmia. Siihen ei ole aikaa. Toimittajan tehtävä tiedonvälittäjänä on entistä turhempi. Sen sijaan toimittajan tehtävä kokemuksen välittäjänä on entistä tärkeämpi. Muttei siihen oikein ole aikaa, eikä ennen kaikkea uskallusta. Oikeat uutiset harvemmin löytyvät Facebookista.

Niin kauan kuin muistan, olen työssäni jotenkin halunnut olla hyödyksi ihmis- ja yhteiskunnalle. En ole koskaan tiennyt, mikä on se tapa, mutta ydin on säilynyt koko ajan samana: haluan välittää kokemuksia ihmisten kesken, että he ymmärtäisivät paremmin toisiaan. Eivät välttämättä hyväksyisi, mutta tietäisivät, mitä kukin on mieltä ja miksi. Haluan näyttää yksilön ja ympäristön kohtaamisessa syntyvät kokemukset osana jotain suurempaa kokonaisuutta, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin maailmaa. Ikään kuin olisin joku saatanan valo pimeässä, hah. Johan on suureellinen kuvitelma. Haluan lisätä ymmärrystä, vaikka omani on kovin vajavainen.

Ehkä haluankin ensisijaisesti lisätä omaani. Ehkä journalismi on vain hyvä tekosyy ronkkia ja raapia itseä kiinnostavia aiheita ja asioita. Muka sen varjolla, että muidenkin pitää saada tietää niistä. Ja sitten siitä vielä maksetaan. Kummallinen työ. Siitä ei tee yhtään vähemmän kummallista se, että toisten toimittajien arvostamat toimittajat tekevät yleisön mielestä monesti helvetin kuivia juttuja. Muita pidetään rahvaanomaisina siihen asti, kunnes niille vahingossa myönnetään joku palkinto. Eikä mikään ole kiusallisempi ilmestys kuin toimittaja, joka luulee päässeensä kiinni pienen ihmisen sieluun ja sitten empaattisesti esittelee löydöstään – ihastuneena omaan herkkyyteensä ja ehkä vielä säikähtäneenä jutunaiheestaan, sillä suuri osa toimittajista (kuten kaikista ihmisistä) on tynnyrissä kasvaneita kermaperseitä. Siinä sitten pollastellen vaatimattomana, kaikkensa antaneena, ihmisen mittaisena. Hyi helvetti.

Näkemykset, vaikutelmat, maailmankuvat, ihmiskuvat ja -kohtalot. Ne ovat aina kiinnostaneet minua. En ole kiinnostunut näennäisen irrallisista, näennäisen objektiivisista faktoista, vaan siitä, miten ihmiset ovat ne omissa päissään jäsentäneet ja merkityksellistäneet. Miten faktat ovat vaikuttaneet ihmisten elämiin. Toisaalta en ole kiinnostunut myöskään pelkistä emootioista, kokemuksista: olen kiinnostunut siitä rajapinnasta, missä ihmisen maailmankuva ja käsitykset syntyvät näennäisen rationaalisesti. Siksi en muista monenkaan sodan vuosilukuja. Sen sijaan osaan analysoida, mihin uskoen sodat käytiin ja mitä vastaan. Olen siis kiinnostunut syy–seuraus-suhteista, maailman tärkeimmästä ja typerimmästä kysymyksestä: miksi. --

Vähän väliä mietin, olenko huono toimittaja. Pohdin liikaa työni merkitystä, kun minun pitäisi jo ammatillisen lojaaliuden nimissä korostaa sitä. Mutta mitä hyödyttää kirjoittaa juttuja kalankääreisiin? Mitä ylipäänsä hyödyttää käyttää elämäänsä pohdiskeluun, kun voi esimerkiksi juoda ja naida?

Taidan sittenkin olla toimittaja."

"Ai sä et vielä asu kadulla? Kohta asut."

2010-12-08T20:24:00.009+02:00

Muun muassa näin kuulin kuvattavan lakia, joka sallii nuorten toimeentulotuen leikkaamisen. Enimmillään 40 prosenttia, alimmilleen 250 euroon. Tulisitko sinä toimeen 250 eurolla kuussa? Minä en. Eikä ihme, koska summa jää noin 800 euroa köyhyysrajan alle.

Osmo Soininvaaran ideoimaa ja tänään hallituspuolueiden (kokoomus, keskusta, vihreät, RKP) läpiajamaa lakia perusteltiin sillä, että näin saadaan nuoret opiskelemaan ja töihin. Nimittäin tukea voidaan lain mukaan leikata nyt koulutuksesta kieltäytyvällä tai sen keskeyttävältä nuorelta.

Eikö olisi ollut vähän fiksumpaa taata opiskelupaikka kaikille alle 25-vuotiaille, eikä jälkeen päin kepittää heitä siitä, etteivät opiskele? Ai niin, paitsi etteihän opiskelu takaa työpaikkaa, kaikkea ei voi koulussa oppia, ei ole järkeä opiskella mitä sattuu jne. Miksi nämä argumentit eivät päde nyt? No eivät tietenkään päde, koska nyt kepitetään nuoria eikä päättäjiä.

Kepitysuskovaiset eivät kaiketi ole tutustuneet tempputyöllistämiseen tai työttömän nuoren arkeen ylipäänsä. Saati sellaisen, jolla on opiskeluvaikeuksia tai vaikkapa mielentervys- tai päihdeongelmia. Sitä paitsi, kun meille opiskelijoille vasta huudettiin, millaisia loisia olemme, niin mitäs tuota suotta sellaista statusta tavoittelemaan.

Koko sutena syntyneen lain suurin ongelma on kuitenkin se, että se kerta kaikkiaan riistää ihmisarvon yhdeltä niistä ihmisryhmistä, joka on jo nyt jätetty mopen osalle. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, että rakenteelliset ja yhteiskunnalliset, osin poliittisin päätöksin luodut ongelmat siirretään heidän vastuulleen. Näin tehdään voittoa niille, joilla on, hyväksikäyttämällä niitä, joilla ei ole. Ja se on härskiä ja surullista.

Lain on arvioitu tuovan noin neljän miljoonan säästöt. Hah. Monikokymmenkertaiset tulevat olemaan kulut, kun ihmisiä yritetään paimentaa ja ruoskia kuin karjaa? Inhimillisen kärsimyksen määrää ei käy mittaaminen, mutta syrjäytymisen kulut tulevat vielä nousemaan pilviin. Jos ihminen kituuttaa toimeentulon minimillä muutenkin, on mahdollisesti masentunut, muusta syystä työkyvytön, tai ehkä erittäinkin työkykyinen ja -haluinen mutta työtön ja kaiken päälle yhteiskunnan tarpeettomaksi leimaama, tuleeko siitä iloinen yhteiskunnan jäsen ja veronmaksaja, kun se laitetaan paitsi polvilleen, vielä nuolemaan maata?

Terveisiä Arkadialle: haistakaa vittu.
Terveisiä kepitetyille: autot palamaan.

P.S. "Miksi eduskunta leikkasi toimeentuloa vain alle 25-vuotiailta? - Se haluaa nuoria huoria. - Sen mielestä nuorten on parempi myydä huumeita tai persettä kuin olla kotona. - Se ei vielä huomannut, että kansaneläkekin on yli 250 euroa kuukaudessa."

Vakavasti ottaen, jos itse olisin turhien ja kusisten työllistämis- ja kouluttamistoimenpiteiden uhri, niin ottaisin sen 250 euroa ja syrjäyttäisin itseni sitten viimeistään aivan vapaaehtoisesti tämän yhteiskunnan ulkopuolelle. Nälkä kasvattaa joskus ihan muuta kuin nöyryyttä. Mitä turhaan kumartelemaan, kun ei ole mitään menetettävääkään.

Kuraiset arvoni

2010-10-31T23:30:00.011+02:00

Facebookissa, tuossa helvetinkoneessa, on, kuten kaikki tiedämme, mitä erilaisimpia sovelluksia. Viimeisimpänä ruudulle lävähti ”Millaiset arvot omistat” -sovellus. En tehnyt testiä, mutta siitä tuli kuitenkin mieliteko arvioida arvoja kuin mitä tahansa omistettavissa olevaa hyödykettä tai turhaketta. Kuten nyt vaikka kenkiä.

Miksi juuri kenkiä, no koska kengät ovat esineiksi harvinaisen tärkeät. Se johtuu siitä, että kengillä on liikkumisen mahdollistajina tai estäjinä melkoisesti merkitystä ja ”mikä on tärkeintä, on liike”.

Suhtautumistani pukeutumiseen ylipäänsä kuvaa pätkä muuan suomalaisartistin vuoden 1978 debyyttialbumin kahdeksannesta biisistä: ”Vaatteista ei tää poika piittaa, rumat vain niillä koreilee. Kunnon kengät kyllä pitää olla, muuten liukastuu peehen.”

Siis.

Arvoni tuntuvat hankittaessa kovahintaisilta, mutta maksavat itsensä vuosien saatossa takaisin. Arvoni ovat ennen kaikkea mukavat ja käytännölliset, mutta arvoista vähänkään ymmärtävän silmään myös melkoisen makeat.

Niissä on ideaa ja niillä on funktio, ne on hankittu harkiten. Minulla ei ole kovin monia arvoja, mutta harvoista arvoistani pidän huolta sitäkin paremmin. Vaikka toisaalta - jos eivät kestä menossa mukana, eivät olleet sen arvoiset.

Arvoni eivät ihan helposti mene pois muodista, jos koskaan ovat jossain sellaisessa mukana olleetkaan. Ne kestävät hyvin aikaa, elämää ja kulutusta. Ne mahdollistavat minulle monipuolisen liikkumisen, vaikka ovat kaukana tervee(llisi)stä.

Arvojani ei noin vain heitetä menemään. Sen sijaan niitä kuuluu paikata ja puhdistaa.

Jos arvot kaikesta huollosta huolimatta meinaavat käydä vanhoiksi, niistä tulee festariarvot. Ne siis otetaan mukaan kesällä pari-kolmipäiväiseen poikkitaiteelliseen kesätapahtumaan ryvettymään. Jos ja kun arvot eivät kestä testissä, ne joutavat roskiin.

Jos ne kestävät, ne kestävät vain jeesusteipin voimin. Jeesuksella paikatuissa arvoissa taas ei välttämättä ilkeä ihmisten ilmoilla kulkea.

Siisteintähän olisi, jos voisi vain juoksennella ympäriinsä aivan arvoitta. Sellainen vain on vähän hankalaa tässä kylmässä maailmassa, jossa pitkä on matka ja kivinen tie päällystetty lasilla ja paskalla.

Oikeastaan arvoista puhuminen on pelkkää pinnallista (pohjallista) läpätystä niin kauan, kuin tie on niin kivinen kuin se monille meistä on.

Puolueeton toimittaja

2010-10-11T14:32:00.009+03:00

Aamulehdestä ei-niin-yllättäen Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtajan pallille pompannut Matti Apunen vaatii Journalistiliitolta apua toimittajien puoluekantojen selvittämisessä.

Mikäpä siinä. Mutta laitetaan samoin tein julkisiksi myös elinkeinoelämän pamppujen ja mediatalojen omistajien puoluekannat. On aika naiivia kuvitella, että näiden rinnalla jonkun rivitoimittajan mahdollinen puoluekanta vaikuttaa journalistiseen sisältöön juuri mitenkään.

On myös aika 70-lukulaista luulla, että toimittajilla yleensä on minkään puolueen jäsenkirjaa. 2000-lukulaista sokeutta on luulla objektiivisiksi toimittajiksi niitä, joilla ei jäsenkirjaa ole. Ei se, ettei toimittaja a) osaa nähdä asemaansa poliitisella ja muulla kartalla, b) myönnä sitä, tee hänestä puolueetonta.

Paraskin "puolueettoman tiedon välittäjä" laulaa aina jonkun lauluja - enemmän tai vähemmän, omiaan tai muiden, tahallaan tai tahattomasti. Ammattitaitoa on nähdä, kenen. Ja yrittää sitten olla laulamatta ihan hirveästi kenenkään. Suurinta puolueellisuutta ja valheellisuutta on väittää, että omat journalistiset tuotokset ovat puolueettomia.

"Puolueettomuus" ei ole toimittajan mielipiteettömyyttä, näkökannattomuutta tai maailmankatsomuksettomuutta, vaan kykyä nähdä mahdolliset riippuvuussuhteensa ja asemointinsa sekä poliittisissa että muissa yhteyksissä. Ja kykyä erottaa omat intressit työstään - siinä määrin, kuin se aidolla innolla täydestä sydämestään työtään tekevälle ihmiselle on edes mahdollista. Eiväthän toimittajat ole mitään koko maailmankaikkeuden näkeviä ja sitä objektiivisesti analysoivia teknisiä aivoja, vaan ihmisiä, jotka toimivat kuten ihmiset toimivat.

Toisaalta heillä useimmiten on kaikesta huolimatta vakaa pyrkimys objektiivisuuteen ja muutamiin muihin journalistisiin hyveisiin. Itsekin esimerkiksi arvostan muutamia kokoomuslaisiksi tietämiäni toimittajia toimittajina. En myöskään koskaan ole saanut omassa työssäni kuulla puoluekantani vääristävän sitä. Järjestään ainakin omalla kohdallani yhteiskunnallista aktiivisuutta on pidetty ajattelun, ei aivopesun, merkkinä.

Ymmärrän toki Apusen kannan. Valta mediassa sekä muualla on parhaillaan melko porvarillista, ja valta-asemassa oleva katsantokanta näyttäytyy suurelle yleisölle aina objektiivisena. Siksi olisi kiva paljastaa joukosta vääräuskoiset vastakulttuurin ja marginaalien edustajat. Stalin-kortit viuhumaan vaan - niidenkin kohdalla, jotka ovat hädin tuskin eläneet Neuvostoliiton vielä ollessa olemassa. Minäkin olin kolmen vanha, kun se hajosi. Ilmiselvä stallari ja DDR:n huora siis.

Journalismin puolueettomuus voisi olla myös toimittajien puoluekantojen julkisuutta. Jos sillä siis olisi mitään merkitystä. Samaan syssyyn pitäisi kuitenkin rehellisyyden nimissä julkistaa mediatalojen omistajien ynnä muiden todellisuudessa valtaa käyttävien puolekannat. Oikeastaan kaikkien niiden, joilla katsotaan jotain valtaa tässä maassa olevan. Eikös? Vai miksi juuri vain toimittajien?

Itsellenihän asia on yksi ja lysti, koska olen sen suhteen jo tehnyt journalistisena itsemurhana pidetyn kaapistatulon. Olkoonkin, että toimittajuuteni on vielä varsin alkutaipaleella. Tein sen rehellisyyttäni, lähinnä itseäni kohtaan. Luottavaisuudesta siihen, että myös toimittajan ammatissa toimiva saa toteuttaa yhteiskunnallista ja poliittista itseään. Ja ennen kaikkea luottavaisuudesta siihen, että ihmiset ajattelevat itse, eikä Apusen tarvitse tehdä sitä heidän puolestaan.

Life in plastic, it's fantastic!

2010-08-23T20:55:00.017+03:00

Joku kenties provosoitui tiedosta, että moni nuori nainen käyttää järjettömiä rahasummia ulkokuoreensa. Satoja ja tuhansia euroja kuukaudessa ripsien- ja hiustenpidennyksiin, rakennekynsiin, merkkivaatteisiin ja -laukkuihin, tiesi Aamulehti kertoa.

Toivottavasti kukaan ei sentään elä niin tynnyrissä, että olisi yllättynyt. Koostuuhan koko ihmiskuvastomme, mitä kollektiivisesti ihailemme, pelkistä botox-muovi-geeli-liima-virityksistä. Tottakai ihmiset haluavat tulla ihailluksi, eivätkä varmasti nuoret tytöt vähiten. Etten ehkä kuitenkaan ensimmäiseksi heitä syyttäisi turhamaisuudesta tai tyhmyydestä kun miettii, millaisen sekopäisyyden keskellä tässä eletään. Sitä paitsi, jos sanot nuorelle tytölle: "muoviviritelmä Y on helvetin hyvännäköinen" ja perään "mutta sinä olet hyvä juuri noin" - arvaa, uskooko hän?

Miestenlehtiä muistetaan aina parjata, mutta salakavalinta on naistenlehtien propaganda: naisen täytyy viettää X aikaa päivässä hoitaen käsiään ("Kätesi ovat käyntikorttisi!"), X aikaa hoitaen jalkojaan, X aikaa nyppien kulmiaan, X aikaa muita karvojaan, X aikaa kuntosalilla, X aikaa body pumpissa ja X aikaa lutraten itseruskettavia, kunnes hitaampikin lissu uskoo, että on täysin kelvoton ihmisenä, ellei tee kaikkea edellämainittua ja vielä paljon enemmänkin. Vähemmästäkin syntyy ulkonäöstään neuroosin kehittäviä pakko-olla-sitä-ja-tätä-ennen-kuin-olen-mitään-ihmisvirityksiä. Sama koskee nykyisin poikia siinä missä tyttöjäkin.

Ja mikäs siinä, jos siitä nauttii. Tokihan jokainen saa työntää rahansa - tai vanhempien rahat, jos sattuu rikkaasta perheestä olemaan - mihin haluaa. En koe sen olevan itseltäni pois. Itse asiassa, tuohon AL:n haastateltavien arvokonservatismiin - mies on perheen pää ja miehen on elätettävä perhe - yhdistettynä aivan päin vastoin...

Onhan nimittäin helvetin hyvä, että muovitukkaiset muijat noukkivat ne äijät (tai äijät muijat, muijat muijat ja äijät äijät, whatever) parempaan talteen, jotka suostuvat elättämään ne vain siksi, että niillä on muovitukka. Itsehän en niin saapasta äijää kelpuuttaisi, jolle riittää palkinnoksi elättämisestä muijan muovitukka. Enkä niin konservatiivista tai huonoitsetuntoista, joka haluaa elättinaisen. Että hyvä vain, kun noukkivat toisensa kuljeksimasta muitten riesoina. Antaa kaikkien muovitukkien kukkia!

Mutta siltä varalta, että blogia sattuisi lukemaan joku itseäni nuorempi, joka uskoo edelleen, että tarvitsee ihan välttämättä muovitukan. No: ota se tukka tai ole ottamatta. Pääasia, että nautit itsestäsi ja olostasi vartalossasi. Se on sinun, ota se omaksesi! Paineet olla tietynlainen ovat järjettömät, se on varmasti vaikeaa. Yritä silti haistattaa paskat kriteereille, jotka ovat luoneet ne, jotka rahastavat epävarmuudellasi. Voin luvata, ettet tule pettymään!

Keskity ennemmin siihen, miltä kroppasi tuntuu, miten viihdyt siinä ja mihin voit sitä käyttää kuin siihen, miltä se jonkun muun silmin näyttää. Sillä kummallista kyllä - viimeisin huolenaihe yleensä poistuu, kun aiemmin mainitut ovat hanskassa. Yritän vain sanoa: katso peiliin, katso oikein antaumuksella, mutta katso rakastaaksesi, älkää kritisoidaksesi. Nauti. Nauttiva ihminen on kaunis ihminen. Itseään vimmaisesti trimmaava neurootikko yleensä ei.

Tähän yhteyteen vielä sananen hedonismista, joka oli linkittämässäni jutussa ymmärretty mielestäni täysin väärin. Eiväthän nämä mimmit ymmärrä hedonismista mitään. Ei hedonismi, joka tulee kreikankielisestä nautintoa tarkoittavasta sanasta, liity siihen ruumiillisuuteen, joka on markkinamiesten standardoima. Se liittyy siihen ruumiseen, joka on sen kantajan nautittavissa. Tietenkään nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta harmittavan usein ne sekoitetaan.

Itse asiassa nämä "hedonismit" (joista ensinmainittu muistuttaa ilmenemismuodoissaan enemmän perikristillistä ruumiillisuuden kieltämistä ja sen rääkkäämisen ylistämistä kuin minkään sortin hedonismia) ovat toisilleen täysin vastakkaisia. Toinen tähtää nautintoon, onnellisuuteen ja mielihyvään. Toinen tekee kaikkensa, että se olisi vain pirunmoisella rahasummalla harvojen ja valittujen saavutettavissa. Ja tässä on villakoiran ydin. Kyllä ulkonäöstä ja vartaloista saa ja kuuluukin nauttia, mutta nautinnon rahastuskoneiston kautta kierrättäminen on paitsi turhaa, myös typerää.

Ei minulla ole kerta kaikkiaan mitään rakennekynsiä, tekoripsiä eikä silikonitissejä vastaan. Olen vain tyytyväinen niin kauan, kun minua ei niitä pakoteta ottamaan. (Tai herra tiedä, ehkä joku päivä haluankin ottaa. Ja sitten otan. Mistä sen tietää.)

Mutta sanonpahan vaan, että helppo lieka koko hässäkkä. Turhan helppo. Minun käyttäytymistäni ohjaillaksenne saatte keksiä astetta ovelamman ja aika monta astetta houkuttelevamman keinon.

Tämä vaarallinen kaupunki

2010-08-23T17:19:00.017+03:00

Kansanedustaja Marja Tiura (kok) on huolissaan Tampereen turvattomuudesta. IS: "Tiura asuu itsekin ydinkeskustassa ja hän on joutunut näkemään yhtä ja toista. 'Kansa istuu portailla, kittaa kaljaa, kusee ja paskantaa. Viikonloppuna ei uskalla kulkea ovesta. Ei niille uskalla mitään sanoa', Tiura kertoo."

Että ihan portailla istuvat.

Vaikka en allekirjoitakaan linkittämäni IS:n jutun kuvausta keskustan kaduista yhtenä suurena virtsaränninä, niin myönnän: tiemmä suurin osa kansasta todella virtsaa ja ulostaa. Ja kun ilmaisia yleisövessoja ei kaupungissa liiemmin ole, niin ennen kai sitä porttikongiin kusee kuin housuihinsa. Siinä eivät paljoa sakot ja sormen heristelyt auta. Sen sijaan epäilen vahvasti, että vessat saattaisivat auttaa.

Mutta turvattomuushan oli jutun varsinainen pointti. Siispä siihen.

Seuraa subjektiivinen parikymppisen naisen näkemys-kokemus: Olen asunut Tampereella nyt neljättä vuotta. Sinä aikana on tullut liikuttua keskustassa jokaiseen mahdolliseen vuorokauden- ja vuodenaikaan, yksin ja seurassa, selvinpäin ja vähemmän selvinpäin. Myös minihmeessa ja varmaan ilmankin hametta. Kertaakaan en vielä ole tuntenut oloani turvattomaksi - ainakaan yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan kaupungin keskustassa. Ei ole ollut syytä.

Siksi olen vähän pihalla aina, kun puhutaan Tampereen keskustan turvattomuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä, mitä ja ketä minun kuuluisi siellä pelätä? Niin ymmärrän sitten pelätä, jos syytä on. Kysymys ei suinkaan ole siitä, etten osaisi pelätä. Useasti olen lyhyen elämäni aikana pelännyt, joskus jopa henkeni edestä. Mutta en vain vielä kertaakaan Tampereen keskustassa.

En toki halua vähätellä kenenkään turvattomuuden tunnetta tai sen oikeutusta. Toteanpahan vain, ettei turvattomuus kaupunkitilassa vähene ainakaan sillä, että ihmiset piiloutuvat peloissaan omiin luukkuihinsa tillistelemään ovisilmästä tuohon hirvittävään ulkomaailmaan.

Ja niinhän he tekevät, kun hysterisoidaan sillä, kuinka tuolla ulkona on niin vaarallista. Tottakai voi olla. Ja tottakai voi tapahtua mitä vain. Mutta sellaista tämä elämä nyt vain on. Tampereen keskustassa ja muuallakin.

Muttei varmaan ihan eniten Tampereen keskustassa.

Tiura tarjoaa ratkaisuksi "turvattomuuteen" Hämeenkatua edestakaisin tepastelevaa poliisipartiota. Niin kenen turvattomuuteen? Jos se on kansa (kuten Tiuran sanoin on), joka siellä portailla istuu ja kaljaa kittaa, niin eihän kansaa itseltään voi suojella? Vai pitääkö ehkä kansanedustajaa suojella kansalta? Ei kai sentään, sillä kansanedustajahan on nimenomaisesti kansan edustaja, heidän puolellaan. Eikö?

Vakavasti puhuen: jos turvattomuus on oikea ongelma, niin onhan se ratkaistava. Rohkenen kuitenkin epäillä, että toistaiseksi turhan pelon lietsonta on pirusti pahempi ongelma. Vielä vakavammin puhuen: ratkaisu turvattomuuteen on jossain ihan muualla, kuin lisääntyvässä valvonnassa.

Palataanpa vielä alun pissa-kakka-teemaan: turha rypistellä, kun on jo housussa. Vink, vink: kasvavat tuloerot jos jokin aiheuttavat ihan varmasti levottomuutta ja turvattomuutta, jolle ei pari poliisia lisää tee mitään. Eikä tee muuten parikymmentäkään. Itse ongelmalle ei tee tuhannenkaan kyttää mitään. Päinvastoin.

Tällähän tarkoitan tietenkin, että jokainen portailla istuva ja kaljaa juova henkilö on se oikein huolella syrjäytetty, joka varmaankin kohta tempaisee Juuri Sinua puukolla. (Tähän internetin kansainvälinen ironia-merkki, varmuuden vuoksi.)

Etenkin turvattomuutta tunteville naisille voin lopuksi tarjota lohduttavan tilaston suoraan vuodelta 2007: koko maassa tapetuista 47 naisesta vain kolmen tappaja meni kategoriaan "ennalta tuntematon / ei tietoa". Aika epätodennäköistä siis, että ulkona tulee tuntemattoman nyrkistä tai puukosta, ainakaan kuolemanvakavasti. Samansuuntaisia ovat raiskaustilastot. Että rohkeasti, akat, vaan kaduille: turvallista siellä on koteihin verrattuna!

"Sanonpa vaan ja kysyn myös"

2010-08-16T17:52:00.011+03:00

Tunnustan. En ole ikinä kirjoittanut yhtään yleisönosastokirjoitusta, vaikka erilaiset kannanotot kuulunevat jokaisen yhteiskunta-aktiivin peruspakkiin. Toki minullakin olisi ollut monta hyvää syytä yleisönosastokirjoittaa. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikaista vuosien laiskuuden kirjoittamalla saman tien useammankin kansalaisjournalistisen tuotoksen.

---

"Naapuri! Lopeta se hyväntuoksuisten ruokien tekeminen tai tarjoa koko talolle. Eihän täällä ketään enää huvita lämmittää purkkihernekeittoa ja mitä meidänkin opiskelijarappu sitten syö, kysyn vaan!? T. Nimim. Liian hyväntuoksuisia ruokia tekevät naapurit saatava vastuuseen"

"Nyt kun syksy taas tulee, ei kukaan enää jaksa puhua koirankakakasta. Koska omassa elämässäni ei ole koirankakkapökälettä suurempia ongelmia niin ehdottaisinkin, että keskustelisimme kakasta myös näin syksyisin. T. Nimim. Urat ne ovat minunkin kenkieni pohjassa"

"Sinä nuori, joka olit Elintarvikekaupassa mätäkuun kuudes päivä viittä vaille viis ja kohta vainaa! Ostokset (arvatenkin viinaa, tupakkaa ja muita myrkkyjä!) tehtyäsi et suinkaan poistunut kotiisi, vaan jäit istumaan tuulikaappiin JA SEN JÄLKEEN vielä kaupan pihalle seisoskelemaan! Pihalle myös sylkäisit ja siitä tuli minulle paha mieli. Ei pidä nuoren ihmisen noin lorvia ja seisoskella ja ihmisiä vihastuttaa. T. Nimim. Limainen iljettävä nuoriso pilaa koko maailman"

"Ei ollut kaksisataa vuotta sitten lakko-oikeutta ja työaikalainsäädäntöä ja muita kommunistien keksintöjä. Liian pitkälle on menty tässä työläisten nöyristelyssä. Mielestäni ihan turha on ruikuttaa kesken työpäivän että pitäisi muka kusellekin päästä kun eihän siitä kukaan hullu maksa että sinä kusella käyt. Näin ei saada uutta Nokiaa Kiinaan. T. Nimim. Suomi nousuun vaipat housuun"

"Olipa 'mukava' taas tulla käymään synnyinseudullani Syrjälänkorvessa kun sinnekin on viety tietokoneet, kännykät, autot, faksit, sähköposti, höyryposti ja muut nykyajan vempeleet. Missä aito wanhanajan maaseutu, missä aidot wanhanajan maalaispuvut, missä lato, latotanssit ja Tauno Palo? Typerät maalaiset haluavat sitä paitsi myös ostaa ruokaa kaupasta. T. Nimim. Kenen on vastuu?"

"Ei nämä nykyajan nuoret enää kunnioita mitään ja pullamössöä vain syövät vaikka sitä on kyllä syöty viimeksi 70-luvulla. Ja minä sanon jotta pitäisi olla koulussa ainakin sata tuntia pesäpalloa viikossa ja siellä takoa nuorten päihin sen ainoan yhtään järkevän nuorisolaulun sanoin ja vähän sillä mailalla Herran ja herrojen pelkoa että Beat on the brat with a baseball bat vaan! Ja hiihtoa myös lisää että kaikki vapaata kasvatusta kannattavat opettajat osaisivat edes suksia sieltä koulusta vittuun! T. Nimim. Näin mukavaksi minutkin hakattiin"

"Minun elämässäni kaikki on mennyt pieleen ja kaikkeen on syynä somali. Samaten kaikkeen mikä on Suomessa vikana on syynä somali. Etenkin siihen etten saa naista ja minulla on siksi paha mieli ja huutelisin niille jos uskaltaisin. Naisille ja somaleille molemmille. Suomen naiset voisi kanssa lähettää pois ja tuoda jonkun toisen maan naiset tilalle kun nämä suomalaiset ovat liian tasa-arvoisia ja muutenkin pilalla. Eivät Sotiemme Veteraanit taistelleet minkään tasa-arvon puolesta vaan siksi että idiootit kuten minä olisivat yhä perheen päitä ja saisivat hakata kaikki. T. Nimim. Koti, uskonto, isäm maa"

"Miehet naiset exät nyxät ja en minä ainakaan. T. Nimim. Kaikkitietävä kyynikko"

"Täälläkin Perähikiällä on huomattu ilmiö, että keski-ikäisiä ei kiinosta kuin pään sekoittaminen ja kaikenlanen irstailu. Tuolla ne pörräävät pitkin kyliä ja tekevät mitä sattuu. Missä ovat vanhemmat silloin, kysyn vaan? T. Nimim. Vastuullinen vanhempi 76 v."

"Kyllä minua kauhistuttaa nämä kaikki nykyajan ihmisten turmiolliset vaatimukset muka ihmisoikeuksista. Mitä siitäkin tulisi jos kaikki ihmiset saisivat tehdä mitä haluaisivat ja elää kenen kanssa haluaisivat? Se olisi hirveä maailma! T. Nimim. Sodoma ja Gomorra"

---

Kirjoituksista suoranaisesti vain ensimmäinen pohjautuu omaan elämääni, mutta sitäkin katkerammin. Nyt yleisönosastokirjoittajaurani ansiokkaasti avanneena voin todeta, että johan helpotti. Kokemus oli kaunis, vaikka jälki rumaa - kuten on elämässä monen muunkin asian laita.

Räsäsen sammakot

2010-07-08T18:51:00.012+03:00

Päivi Räsänen herätti pienimuotoisen kohun päästellessään sammakoita blogissaan. Tällä kertaa Pride-kulkuetta vastaan tehtyä iskua käsitellessään.

Suurimmaksi osaksi kirjoitus on ihan tolkullinen. Isku tuomitaan, mielenosoitusvapautta puolustetaan ja niin päin pois. Mutta sitten: "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" FAIL. Joskus tyyppien omat poliittiset tarkoitusperät paistavat niin kirkkaasti läpi, että silmiin sattuu.

Nähdäkseni on aika vastuutonta eturivin poliitikolta (eikö hän muuten itse ole osa parjaamaansa poliittista eliittiä?) ensin pestä omat kätensä asiasta tuomitsemalla isku, mutta sitten kuitenkin hykerrellä tyytyväisenä, kun joku on tehnyt likaisen työn ja hyökännyt noita ikäviä arvoliberaaleja vastaan ihan konkreettisesti. Väkivallan syyksi esitetään siis kuitenkin mielipiteen ilmaisun vapaus ja eritoten vapaa mielipideilmasto. Samalla logiikalla kirkonpolttojen syy on arvokonservatismi kirkon piirissä.

Toinen erikoinen pointti kirjoituksessa on, että Räsänen esittää huolestuneisuutensa nuorten natseilusta, mutta toteaa sen johtuvan vaikenemisen politiikasta maahanmuuttokeskustelussa. Nyt ollaan jo hommalaisten vesillä, kun hoetaan, että "maahanmuutosta on voitava keskustella"... Vaatii melkoisesti mielikuvitusta yhdistää joidenkin pikkujätkien idioottimainen tempaus homomarssia vastaan maahanmuuttopolitiikkaan. Mediassa on toki jauhettu natsisympatioista (mikä nyt ei järin suuri yllätys ollut), mutta kyllä tässä vaihteeksi aika härskin populistisia yhteyksiä väännetään asioiden välille.

Eikä siinä, kyllä mä ymmärrän Räsäsen intressit puolueensa puheenjohtajana. Mutta ymmärtääkö Räsänen, ketä ja mitä hän tällaisilla höpöhöpölausunnoilla tukee? Pahoin pelkään, että ymmärtää.

P.S. Onko siirtolaiskeskustelun muuten joku kieltänyt jossain? Etenkin siirtolaiset itse ovat halunneet lisää keskustelua, viimeisimpänä esimerkiksi perustamalla siirtolaisparlamentin. (Todettakoon heti, ettei kyseisen siirtolaisparlamentin tarkoitus ole hyökätä jo olemassaolevaa parlamentaarista järjestelmäämme vastaan sen koommin kuin "kriitikkojen" koteihinkaan.)

P.S.2. Olin itsekin mukana Pride-kulkueessa - tosin en saanut kyynelkaasusta, hädin tuskin huomasin tapahtunutta. Mietiskelin marssilla, että ihan kiva meininki, mutta eipä tällä taida enää hirveästi virkaa nykypäivän Suomessa olla, mutta hyvä kun on kivaa. Niinkin näköjään käy, että meikäläinen erehtyy. Rasti seinään!

P.S.3: Onhan se ihan vitun kovien jätkien touhua suihkutella kyynelkaasua ihmisoikeuskulkueeseen, jossa on mukana pikkulapsia.

Tissi, viina, murha, piina

2010-06-23T21:22:00.015+03:00

Onneksi olkoon, jos klikkasit otsikkoa: tulit kusetetuksi. Mutta ei se mitään, niin tulen minä ja tulevat kaikki muutkin koko ajan. Tsuurnalistit (ja sellaisiksi parhaansa mukaan tekeytyvät, kuten allekirjoittanut) ovat verkkojournalismin aikoina kovilla, kun pitää keksiä yhä vetävämpiä otsikoita, joita porukka sitten vaistonvaraisesti mahdollisimman paljon klikkailee - yleensä pettyäkseen. Ja joo, huomio ei ole oma eikä uusi, mutta ilmiö yhä vain koominen.

Koska ette olisi kuitenkaan halunneet kuulla vaikkapa puoluekokouskuulumisia tai muuta missään määrin relevanttia (NOT), kiusaan otsikkoa klikanneita niin kuin raflaavaa otsikkoa klikanneita yleensä kiusataan: palkitsemalla en mitenkään. Mainittakoon, että alla lainatuista otsikoista en poikkeuksellisesti klikannut yhtäkään, tein vain valistuneita arvailuja sisällön suhteen. Lupaan palata vakavampiin aiheisiin juhannuksen jälkeen. Elitististä, mediakriittistä ja näsäviisasta juhannusta kaikille! (Ja paskat. Ihan vaan hyvää juhannusta.)

Ampparit.comin klikatuimpia kirjoittamishetkellä viimeisten tuntien ajalta:

Viettele mies sänkyyn tällaisen pukeutumisen avulla

Leggingsit, haaremihousut vai lappuhaalari? (Vakavasti puhuen: mikä tahansa noista?)

Kalastajan kauhunhetki: Joesta löyty hukkunut mies

Nyt kyllä nykii niin että, tätä eivät kyllä kotona usko... Jore, kamera valmiiksi!

19-vuotias teinipoppari julkaisi “herutuskuvansa” verkossa – katso kuvat

"19-vuotias" ja "teinipoppari" ja "herutuskuvansa" toimis paremmin.

Mies makasi vuosia kuolleena huoneessaan - sisarukset eivät uskaltaneet avata ovea

Mitteehän se Pentti siellä, no antaa Pentin olla, ee kehtoo koko ajan rampata, vasta kuiten kolome vuotta männynnä.

Olisiko sinun tyttöystävästäsi tähän?

Olisi? Mistä tahansa nyt kysymys olikin.

Elizabeth Hurleyn rintavako vetää sanattomaksi – katso kuvat

Olen yhä puhekykyinen.

Ulkomaalainen mies tunkeutui yöllä nukkuvien lasten kotiin Kajaanissa!

Ulkomaalaisia Kajaanissa! Varokaa lapset!

Marien jättirinnat saavat silmät seisomaan - katso kuvat!

Ai silmät. No ei riitä tissit, hapanta tarttis.

Hups, Jessica Alban löysä paita paljasti sisältönsä – katso kuvat

Voi paita minkä teit! (Vähän löysä otsikko?)

Suomalaista onnisti: Mittari sataan miljoonaan nokialaiseen

Nokialla vissiin vähän pupuiltu sitten viime tilaston? Ja minkä mittarin ne niihin asentaa, alkometrin?

Äidin kauhunhetket - pikkuvauva jäi kuumaan autoon

"Hätätilanteen sattuessa riko lasi?"

Suomi tänään kolmella virkkeellä

2010-06-08T01:21:00.004+03:00

Ihmisoikeuksille lasketaan hintaa. Mikä tahansa hinta on liian korkea. Vanhat mummot ja hajonneet perheet hirtetään avunpyyntöihinsä yksisilmäisen laskelman perusteella.

Oikeisto-suomi-sanakirja, osa 2

2010-06-02T13:08:00.010+03:00

ihminen = suomalainen, kansalainen, veronmaksaja, kuluttaja tai muu tarkkaan määritelty ihminen; ei missään tapauksessa kuka tahansa ihminen

kilpailukyky = taikasana, joka toimii perusteluna mille tahansa toimenpiteelle missä tahansa asiassa

korkeintaan yksi ydinvoimala = ainakin kaksi ydinvoimalaa

lama = hyvä syy toteuttaa uusliberalistinen rakennemuutos

puolustusvoimat = sotavoimat; väkivaltakoneisto

sananvapaus = jokaisella on ilmaisun- ja sananvapaus - niin kauan, kunnes joku silmäätekevä loukkaantuu; kaikesta saa puhua, paitsi sellaisesta, mikä voi häiritä liiketoimintaa

siviilipoliisi = virkapukuistakin poliisimpi poliisi

syrjäytynyt = kaukaa kierrettävä epäihminen, jonka puolesta kuuluu puhua vaalien alla

taloudelliset realiteetit = mikä tahansa uusliberalismin oppien mukainen, oli sillä tekemistä realiteettien kanssa tai ei; mikä tahansa, mikä vie rahan rahan luo sieltä, missä sitä todella tarvittaisiin

tuottavuus = ks. kilpailukyky

viherpiipertäjä = se tyyppi, joka todella tajuaa realiteettien päälle ja on siksi vaiennettava

yhteiskuntaoppi = yrittäjyyskasvatus

Oikeisto-suomi-sanakirja

2010-05-18T00:33:00.008+03:00

Pitänyt huvikseen värkätä jo aiemmin tällaista. (Huvikseen, niin, vaikka asia onkin vakava. Tai ei sen vakavampi, kuin maan koko poliittisen ilmaston ja yhteiskunnallisen keskustelun hallinta typerillä latteuksilla.) Jatkoa seuraa. Fraasiehdotuksia käännettäväksi otetaan myös vastaan.

---

Arvostamme kaikkea työtä. = Arvostamme, että joku tekee sitä halvalla. Mieluummin ilmaiseksi.

Kaikella työllä on tarkoitus. = Kyllä niistäkin duuneista joku fyrkat käärii, mistä ei duunarille mitään käteen jääkään. Kuten niistäkin, jotka vahingoittavat ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisiä.

Kannatamme mahdollisuuksien tasa-arvoa. = On ihan reilua, että maratonin voittaa se tyyppi, joka lähtee liikkeelle kilometriä ennen maaliviivaa.

Kateellisten panettelua. = Sulla mikään nälkä oo, oot vaan kateellinen.

Luokkaristiriidoista puhuminen on vanhanaikaista. = Kaikilla on kaikki ihan yhtä hyvin ja jos ei ole, niin oma moka.

maahanmuutto *liitä termi mihin tahansa yhteyteen* = Aika vekkuli tuo Soini, kyllä sen peppua kannattaa tässä vaiheessa jo vähän lipaistakin. Eipä ainakaan liity yhtään minkään maan työläiset yhteen.

Meillä täällä Suomessa on kaikki ihan hyvin. = Mulla ja mun kavereilla ainakin on kaikki ihan hyvin.

Olemme kaikki työläisiä. = Pörssikeinottelu ja kaikki rahan nyhtäminen rehellisen työläisen selkänahasta on työtä siinä missä rehellinen työkin.

perustulo = Se vaarallinen juttu, joka kyllin suurena estää mm. listan ensimmäisen kohdan toteutumisen. Ja monet muut hyvät kusetukset.

sotiemme veteraanit = Mitä nää nyt taas olikaan, no niidenkin nimissä saa ihan hyvät fyrkat käärittyä.

Suomen kilpailukyvystä on pidettävä huoli. = Jos ette tee töitä yhtä halvalla ja yhtä paskoissa olosuhteissa kuin kiinalaiset, niin me mennään Kiinaan. Mennään me kyllä muutenkin.

suomalaisten yritysten yhteiskuntavastuu = Ei sitä oikeasti ole sen enempää kuin muillakaan, mut kunhan keksittiin tämmöinen joutsenlipputermi.

Työn tekemisen pitää aina olla kannattavaa. = Nuole mun kenkii, saat keksin. Ehkä.

vasemmisto = Stalin

Vastakkainasettelujen aika on ohi. = Äänestä sitä tyyppiä, joka kusee sua silmään.

vastuullinen markkinatalous = Nääks sää sellasta jossain? No em määkään, mut kuulostaa hyvältä enkä keksiny parempaakaan peitetermiä tälle riistohommalle.

Opiskelen vaikka vittuillakseni

2010-04-21T17:37:00.011+03:00

Tänään demottiin Helsingissä maksuttoman koulutuksen puolesta. Harmikseni en päässyt mukaan: poissaolo olisi johtanut tippumiseen eräältä pakolliselta kurssilta.

Tämä kevät on jauhettu korkeakouluopintojen maksullisuudesta. Ajatusta on ajettu läpi - vaikkei sitä sitten yhtäkkiä kukaan ollutkaan ajanut läpi - ja niin edelleen, tyypillistä vastuutonta venkoilua porvaripoliitikoilta. Mutta yhtä kaikki vastustettu on ja puolustettu, ja puhuttu. Enimmäkseen asian vierestä.

Julkinen keskustelu on keskittynyt asian kontekstoinnin ja politisoinnin sijaan ruotimaan opiskelijoiden opiskelumoraalia. Sen sijaan, että puhuttaisiin maksuttoman koulutuksen merkityksestä yhteiskuntamme kehityksessä, tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisessa, siitä miten hieno saavutus ja järjestelmä historiallisestikin on kyseessä; sen sijaan, että mainittaisiin sanallakaan koko koulujärjestelmämme erinomaisista puolista, joista nyt halutaan päästä eroon, spekuloidaan yksittäisten opiskelijoiden opiskelumotivaatiolla. Blaa, blaa, blaa.

Ei yllätä. Niin tehdään kaikkien yhteiskunnallisten kysymysten kohdalla nykyisin. Työttömyysongelmat, vanhustenhoidon ongelmat, lastensuojelun ongelmat, päihdeongelmat ja niin edelleen. Olkoon ihan mikä vitun ongelma tahansa, se on aina vain yksittäisen ihmisen ja hänen laiskuutensa tai muun huonoutensa vika. Rakenteissa, politiikassa, talousjärjestelmässä jne. ei tietenkään ole vikaa, eikä niitä näin ollen tarvitse muuttaa. Ehkä asioita ei vain osata nähdä laajemmassa mittakaavassa, ehkä uusliberalistinen propaganda on nielty niin täydellisesti, ehkä usko mediaan puolueettoman yhteiskunnallisen keskustelun luojana ja ylläpitäjänä on nykyisin yksinkertaisesti naiivi.

Mutta opiskelija on laiska, piste. Se tarvitsee keppiä ja pamppua, suunsa avatessaan kumiluoteja ja kyynelkaasua. Mutta niinhän valtakunnassa usein tarvitaan joku hylkiö, jota syyttää kaikesta. Koska liikemiehiä, pörssikeinottelijoita, perijättäriä ja muitakaan oikeita loisia ei saa kutsua laiskoiksi, tarvitaan aina joku muu, jota syyttää verorahojen törsäämisestä, vittumaisista säistä ja ilmastonmuutoksesta. Milloin on luotu myyttiä laiskasta työläisestä, milloin laiskasta maahanmuuttajasta (jota myyttiä tuoreimmat tilastot tosin ikävästi rappeuttivat), viime aikoina jälleen laiskasta opiskelijasta.

Haluatteko kuulla uutisen? Jos laiskoja opiskelijoita jostain löytyykin (saa ilmiantaa, en ole vielä päässyt tutustumaan!), ei heidän opiskeluaan ainakaan kukaan muu maksa. (Tosin nyt puhun vain yliopisto-opiskelukokemuksella.) Opintotuki katkeaa liian vähistä opintosuorituksista, joita on oltava kuukautta kohden vähintään viiden op:n edestä. Ja jos opintotukea nostaa, kuten varmasti useimmat, 9 kuukautta 12:sta, tukikuukausia riittää kuudelle vuodelle. Ei siis kymmenelle tai kahdellekymmenelle. Ei, vaikka vaihtelisi välissä alaa tai koulua kuinka. Tukikuukaudet riittävät jo nyt yhteen maisteritutkintoon. Eivät siis kolmeen tai viiteen. Yhden opintopisteen taas on laskettu vaativan noin 27 tunnin työpanoksen; joskus se on vähemmän, mutta monesti myös rutosti enemmän. Lisäksi opiskeluun kuuluu paljon muuta oppimista edistävää toimintaa, josta ei pisteitä tipu. Jos siis meinaa nostaa opintotukea ja ehkä opintojen suorittamisen lisäksi oppiakin jotain (mikä kai on opiskelun varsinainen tarkoitus?), ei siinä paljon ehdi löysäillä.

Eikä huvitakaan, kun syömalainaa alkaa olla tonneja (ihan ilman että lihomaan olisi päässyt), opiskelupäivät ovat vähintään 12-tuntisia ja mielessä on vain, että milläs helvetillä tässä nyt eläisi. Saati elääkö sitten, kun valmistuu. Tai jos osa-aikatyö (mikä tietysti menee opiskelun edelle, työnantajalle on sun opiskelus se ja sama) vie ajan ja puhdin opiskelulta. Toisaalta: en ainakaan itse koe tilannettani mitenkään erityisen huonoksi, koska olen kuitenkin nuori, terve ja vastuussa vain itsestäni. (Huomio: Moni opiskelija on myös perheestään tai muista läheisistään, sillä eivät kaikki opiskeiljat ole sellaisia parikymppisiä vastuuttomia riähkiäisiä kuin minä.) Ja koen itseni etuoikeutetuksi saadessani opiskella yhtä unelma-alaani. Vaikka opiskelen täyspäiväisesti, en halua opiskelustani mitään palkkaa. Mutta ei, en helvetissä olisi valmis maksamaan tästä riemusta. Ja ihan vain siksi, etten pystyisi. Tämän enempää, kuin maksan nyt. Jos opintotuella tulisi jotenkuten edes toimeen, niin vot. Mutta työtönkin ansaitsee paremmin. Vaikkei hänkään korvauksellaan toimeen tule.

"Mutta kun veronmaksajien rahoilla..." Veronmaksaja se on opiskelijakin. Opiskelija maksaa veroja opintotuestaan, osa-aika- tai keikkatyöstään (melkein jokainen opiskelija tekee jotain työtä myös lukukausien aikana) ja myöhemmin työelämässä veroistaan. Sitä paisi iänikuinen "siellä ne veronmaksajien rahoilla" -purpatus jättää huomiotta yhden pikku jutun. Nimittäin ihan kuin koulutus ei tuottaisi yhteiskunnalle mitään hyvää. Ihan kuin sen ainoa funktio olisi tehdä joidenkin ihmisten elämästä kivaa (joka ei tietysti sekään ole huono funktio). C'mon... Jos kärjistetään, niin vittuakos sitä ihminen lukutaidolla tekeekään. Turhaa hupia. Naisille varsinkin. Eiksje?

Kysymys ei koko debatissa pohjimmiltaan ole mistään muusta kuin tästä: haluammeko kouluttaa kyvykkäitä vai rahakkaita. Jo nyt duunariperheistä mennään harvoin yliopistoon tai akateemisesta perheestä duunarialoille. Luokkarajat ovat oikeasti olemassa. Halutaanko rajoille pystyttää vielä muurit ja vetää piikkilankaa?

Lukukausimaksuja on väliin puolusteltu myös sillä, että opiskelijoiden on sanottu vaativan parempaa opetusta (jonka muka maksullisuus toisi, hah). Ei minulla ainakaan ole opetuksessani suurempaa valittamista koskaan ollut. Koskaan se ei yliopisto-opintojeni aikana ole ollut ala-arvoista, mutta muutamankin kerran erinomaista. Useimmiten ihan vain hyvää. Ja millä tavoin tätä suuresti kauhisteltua yhteiskunnan "taakkaa" opiskelijoista kevennetään sillä, että opiskelijat maksaisivat paremmasta opetuksesta? Aivan vitullista puppupuhetta. Semminkin, kun tausta-ajatuksena on jälleen: rahalla, ja vain rahalla, kuuluu saada kunnon opetusta, sivistystä ja koulutusta. Johan on sivistynyt ajatus.

Lopuksi pieni selvennys blogauksen otsikkoon. En opiskele hinnalla millä hyvänsä ja ensisijaisesti toki aivan muista syistä kuin vittuillakseni. Mutta taitaisin sittenkin opiskella vaikka vain vittuillaksenikin - niille, jotka haluavat pitää duunarien kakarat poissa yliopistojen käytäviltä maisemaa rumentamasta. (Sitä paitsi, kyllä prolebeibet on keskimääräistä hotimpaa porukkaa, että se siitä.)

Ai niin. Ne lukukausimaksut. Voisihan sitä opiskella vittuillakseen ulkomaillakin. Tai sitten ihan vain muuttaa johonkin mukavaan lämpimään maahan tekemään hanttihommia 14 opiskeluvuoden jälkeen, sama kai se mulle. Kyllä fiksut pärjää ilman Suomeakin, mutta Suomi ei pidemmän päälle ilman fiksuja.

P.S. Käsitykseni opiskelijoista, heidän opiskelumotivaatiostaan ja rahatilanteestaan voi myös olla vääristynyt siksi, etten hengaile hirveästi pappa betalar -opiskelijoiden porukoissa. Kai niitäkin on jossain oltava. Mutta yhtä kaikki opiskelujen maksullisuudella ei ole sen jengin opiskelutahtiin tai -motivaatioon mitään vaikutusta. Muiden motivaatioon ja tahtiinhan vaikutus on negatiivinen.

Meitä jyrätään!

2010-03-04T20:06:00.004+02:00

Onpahan ollut varsinainen iloisten uutisten viikko. Eilen OPM:n asettamalta työryhmältä tuli nerokas idea, että pistetään opiskelijoille lukukausimaksut, niin valmistuvat nopeammin.

Jos ajatus on vastenmielinen jo ihan senkin takia, että se olisi taas osaltaan paluuta luokkayhteiskuntaan, niin ei hyvää päivää mikä "logiikkakin" siihen sisältyy! Kun nyt opiskelijoiden valmistumista viivästyttää (jos viivästyttää) lähinnä opiskeluaikainen työssäkäynti, kun opintotuella ei elä, niin ratkaisu siihen on, että pistetään ne maksamaan opiskelusta. Siis: vaaditaan opiskelijoilta, joiden opiskelut viivästyvät rahanpuutteen vuoksi, lisää rahaa, niin johan valmistuvat. Samalla logiikallahan maasta loppuisi työttömyys, jos työttömille määrättäisiin työttömyyssako. Asunnottomuus, jos asunnottomuussakko. Köyhyys, jos köyhyyssakko. Vitun neropatit.

Ja ihan näin tiedoksi kaikille opiskelijan asemaa kadehtiville, ettei korkeakouluissa voi nykyisin sluibailla muutenkaan mielin määrin. Opintotukikuukausia on tietty määrä ja ne ovat vastikkeellisia, opintoaikoja on rajattu. Yliopistokin on enemmän koulu ja tuotantolaitos kuin yliopisto: ainakin omalle ikäluokalleni akateeminen vapaus on lähinnä urbaanilegenda. Ja se opintotuki asumislisineen on maksimissaan 499,60 euroa kuukaudessa veronalaista tuloa. Syömälainaa voi toki nostaa, mutta yhä harvemmalla on mitään takeita takaisinmaksukyvystä valmistumisensa jälkeen.

Ja kuten muuan suositun facebookryhmän ympärillä käydystä keskustelusta tiedämme, kokoomuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, eikä oikeastaan kenelläkään, eikä kukaan halua maksuja, ne nyt ovat ihan muuten vain siellä hallitusohjelmassa. (Jonka ideointi on ulkoistettu isolla rahalla jenkkiläiselle konsulttifirmalle. Bravo!) Ja koko lukukausimaksuskeida on pelkkää vasemmiston propagandaa ja lokakampanja... Oh, kunpa olisikin!

Lukukausimaksuehdotus nyt ei ollut tältä hallitukselta mikään yllätys, mutta tuo valehtelun määrä oksettaa jo kyynistyneimpiäkin. Vanhanen, Virkkunen ja muut suoltavat suut silmät täyteen paskaa, että mitään maksuja ei ole tulossa (1. valhe), eikä ainakaan suomalaisopiskelijoille (2. valhe). "Ei ole otettu askeltakaan siihen suuntaan." Mitä se ehdotus sitten tekee hallitusohjelmassa, jos kaikki sitä vastustavat?

No, opiskelusta työelämään. Tänään sittenEK:n pamput vaativat muutoksia lakkolakiin. Lakoista on kuulemma haittaa, ja ne pitäisi siksi kieltää lailla. NO SHIT! Lakon idea on pakko. Lakko on niitä harvoja järeähköjä keinoja, mitä duunarilla on käytössään porvaria vastaan. Lakko-oikeus on sitä paitsi vähän kuin sananvapaus. Se kuuluu erottamattomasti demokraattiseen, sivistyneeseen yhteiskuntaan. Tosin enpä tiedä tällä menolla, kuinka kauan Suomea enää ilkeää sellaiseksi kutsua.

Ihan tavan janttereistakin monet ovat omaksuneet hyvin pomopuolen propagandan ja syyttelevät AKT:ta ahneudesta. Tai sitten ovat jollakin kierolla ja käsittämättömällä tavalla kateellisia, kuten toiset opiskelijoille. Joitakuita nöösejä taas pelottaa, että karambola loppuu kaupoista.

Kovaa on meno. Onneksi sitä ei tarvitse hyväksyä.

Vihreä kapitalismi?

2010-01-26T21:09:00.008+02:00

Tulin juuri Tampereen yhteiskunnallisen opiston kolmannesta keskustelutilaisuudesta, joka järjestettiin nimellä Vihreä kapitalismi - mahdollisuus vai illuusio?. Porukkaa oli paikalla mukavasti toista sataa, alustajat hyviä ja keskustelu värikästä. Vastaukset asetettuun kysymykseen vaihtelivat, mutta monipolvisen keskustelun kulun voi erittäin väkivaltaisesti tiivistää seuraavaan:

Hommat kusee ja maapallo hukkuu paskaan, koska kapitalismi. (Näin, vaikka kapitalismin ansioita ei kukaan käynyt kiistämään.) Siitä olivat ainakin puheenvuoroja käyttäneet läsnäolijat jokseenkin yksimielisiä. Ja onhan tämä tiedetty. Vallitseva talousjärjestelmä on tuhoisa ihmisille, eläimille, ympäristölle, kaikelle. Se uhkaa inhimillistä hyvinvointia erityisesti siellä, missä siitä on ennestäänkin pulaa. Ja mitä me teemme, mitä minä teen, mitä pitäisi? En minä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kaiketi vallankumous tai odottaa maailmanloppua.

"So not - kuhan hyppy kulkee, ja sehän ei kule." Tähän lainiin on hyvä lopettaa tämä nollapostaus, jonka ainoa niin sanottu saavutus on implikoida se vanha totuus, ettei tässä järjestelmässä ole hevon vitun järkeä, ja siksi on turhauttavaa toimia sen ehdoilla. Sentään voi lohduttaa itseään ajatuksella, että yhteiskunnallinen keskustelu ja toiminta vaikkapa nyt opiston puitteissa ovat ainakin yhdenlainen tapa väistellä noita ehtoja ja luoda itse uusia. Sellaisia, jotka lähtevät ihmisistä, yksilöistä.

Ei saa sanoa näin

2010-01-26T16:11:00.004+02:00

"Täytyy sanoa noin
Ja täytyy sanoa näin."

Hazard-hazardin ja muiden vastaavien tapausten jälkeen ei voi kuin todeta, että kovin on herkkänahkaiseksi mennyt touhu. Journalistin uudet eettiset ohjeet voisivat kuulua: älä kirjoita mitään, mistä joku voi ehkä mahdollisesti loukkaantua. Eli oikeastaan parempi, kun ei kirjoita mitään. Jos on pakko kirjoittaa, niin vain kivoista asioista kivalla tavalla.

Itseäni yllätti suuresti Ludvig Borga -kolumnista noussut kohu. Miten helvetissä ihmiset jaksavat ottaa itseensä moisesta? Okei, asian olisi voinut sanoa nätimminkin, ehkä mediakritiikkipointti hukkui monelta tuohtumukseen. Mutta mikä se sellainen vaatimus on, että asiat pitäisi aina esittää nätisti, eikä ketään saisi suututtaa? Ei ole mikään rikos sanoa asioita, niin kuin ne ovat tai olivat. Tai vaikka kärjistetystikin, kolumnista kun on kyse. EI OLE RIKOS SANOA ASIOITA, JOISTA JOKU SAATTAA LOUKKAANTUA. Ei se niin vaarallista ole, jos tulee paha mieli. Aikuinen ihminen pystyy kyllä käsittelemään pahaa mieltä. Aikuisen ihmisen pitäisi myös käsittää, mikä on kolumni. Se on eräänlainen rajatusta näkökulmasta kirjoitettu mielipidekirjoitus.

Minua hirvittää kaikki moralistinen kaakatus siitä, ketä mediassa on muka milloinkin loukattu ja kenen pitäisi kulloinkin pyytää anteeksi. Sitä paitsi, miten ajatuksiaan voi edes pyytää anteeksi ja miksi pitäisi? Totta puhuen, se keskustelu on erittäin paikallaan silloin, kun selkeästi liikutaan journalistietiikan rajoilla. Mutta että joka helvetin herneestä nenässä, eihän siitä mitään tule. Yhä useamman märkä uni tuntuu olevan, että kaikki omaan maailmankuvaan istumattomat tai muuten epäilyttävät ajatuksetkin olisivat laittomia.

Hazardista vielä. Viime aikojen kohua vasten minua hymyilyttää eräs Hazardiin liittyvä muisto. Hän oli kerran yliopistolla opettamassa meille kolumnien kirjoittamista. Olimme innoissamme räväkästä luennoitsijasta ja laitoimme kukin suurin odotuksin kyhäelmämme hänelle arvosteltavaksi. Muistaakseni hän tyrmäsi tekstini täysin sillä perusteella, että siinä haukutaan liikaa kaikkea (kuten varmaan tehtiinkin, ja tylysti). Mikä sievistelijä, puhisin silloin...

Kouluväkivallasta

2009-12-15T06:49:00.009+02:00

Kelan tutkimusproffa Raimo Raitasalo puuttuu väkivaltakeskusteluun tämän päivän Hesarissa. Tosin juttu on mielestäni otsikoitu typerästi: "Nuorten väkivaltaa ymmärretään liian pitkälle". Paskanmarjat. Sitä ei ymmärretä ollenkaan. Ja ymmärtämisellä en tarkoita tässä päänsilittelyä, jota nyt ei varsinkaan pidä harrastaa, vaan syiden ymmärtämistä.

Yhtä kaikki, Raitasalolla oli hyviä pointteja. "Puhutaan koulukiusaamisesta, vaikka kyse on väkivallasta". Niin. Ei-aikuisiin kohdistuvaan väkivaltaan on tavattu suhtautua vähätellen. Aikuisten väkivalta lapsia ja nuoria kohtaan on kuritusta, lasten tai nuorten keskinäinen väkivalta koulukiusaamista, joka on jo sanana aivan perseestä ja tuo mieleen jonkun "äiti, mä en tahdo mennä kouluun" -ruikutuksen ja jonkinlaisen käsittämättömän kuvan uhrin vajavaisuudesta.

Toisaalta kasvuikään kuuluu tietty omien fyysisten rajojen testaus ja monen sortin painiminen, ja siinä voi koulun henkilökunnalla ynnä muilla olla vaikeutta erottaa nämä väkivallasta. Puhumattakaan siihen puuttumisen problematiikasta... Ei minulla ole tarjota mitään taikakeinoa. Kaikki lussutus ainakin yleensä vain pahentaa tilannetta. Mutta tiedoksi: jos siellä on monta yhden kimpussa tai isompi pienemmän, niin kyllä silloin kannattaisi uskaltaa edes puhua väkivallasta.

Puhun nyt oman kokemuksen pohjalta, ehkäpä sitten vastoin parempaa tietoa. Itse olin yläasteaikoina tappeluissa (joita riitti koulun muusta syystä vaihtoon asti) aina altavastaajana. Jostain syystä minä olin myös se, joka sain siitä nootit. Ehkä oli väärin pistää vastaan eikä ottaa huvikseen turpaan tai selkään. Yhdellekään opettajalle tuskin olisi tullut mieleen puhua minusta koulukiusattuna - kiusaajaksi epäiltiin muutamaan kertaan - enkä sellaiseksi itseäni mieltänytkään.

Ja tässä tullaan siihen, että voitte uskoa, että kun muita keinoja kuin väkivalta ei jää, niin siihen on turvauduttava. Tämä puoli koulu- ym. väkivallasta on juuri se, jota ei ymmärretä. Ja ne, jotka ovat kokeneet väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä joka taholta - niin voi nyt helvetti, en pahemmin sano - ovat joko käsittämättömän tyhmiä tai ylimaallisen viisaita, jos eivät vastaa siihen samalla mitalla. (No, toisilla tietysti viha kohdistuu itseen jne. mutta tämä ei olekaan tieteellinen artikkeli aiheesta.) Kannattaisi miettiä myös, että kuka on syyllinen sellaisessa tilanteessa, jossa vuosien vittuilu päättyy yhteen mojahdukseen. Henkisen väkivallan rankkuutta monesti aliarvioidaan ja keskitytään vain siihen, mitä voidaan silmin nähdä ja todistaa.

Voin vaikka lyödä vetoa siitä, että monen koulussa väkivaltaa kokeneen ensireaktio esim. koulusurmiin oli, että "siitäs saivat". Sitähän ei ääneen saa sanoa - eikä ihme sinänsä, vastenmielinen ajatus se onkin. Mutta sanonpa silti, porukka jatkaa ruususen untaan kuitenkin.

Synninitsepäästö a.k.a. mitäs nyt vittua

2009-12-10T16:00:00.009+02:00

Varoitus: Ei sisällä mitään yhteiskunnallisesti missään määrin merkittävää, mutta kohtalaisen joukon vittu-johdannaisia.

Tunnustan. Tämä tauko sekä blogikirjoittelussa että kaikenlaisessa muussa luovuudessa on johtunut siitä, etten ole ihan äsken kokenut omaa osallistumistani, tekemisiäni tai ajatuksiani kovin merkityksellisiksi. (Se ei silti tarkoita, etten seisoisi niiden takana.) Motivaatio osallistua ei ole ollut hukassa, mutta keinot ovat olleet. Eikä todellakaan ole kyse siitä, ettei niitä olisi olemassa.

Olen etsinyt sitä tapaa ja väylää, missä ja miten minulla olisi jotain annettavaa ja vittuuntunut luullessani, ettei ole sen koommin tapaa kuin annettavaakaan. Erityisesti tapa on ollut hukassa. Siis itseluottamus käyttää sitä. Jopa sen rakkaimman, kirjallisen ilmaisun, olen kokenut etäiseksi ja vaikeaksi.

Vituttaa, ettei ehdi millään oppia ja kykene muistamaan kaikkea sitä, minkä haluaisi. Vituttaa, kun ei koe kykenevänsä antamaan mitään kulloinkin käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Oma kykenemättömyyden tunne vituttaa. Vituttaa, kun pohjimmiltaan tietää, että se on paskapuhetta. Että oman osallistumisen jääväys on loppujen lopuksi vain seurausta jostain turhantarkasta superegosta tai muusta psykoanalyyttisesta höpönlöpöstä.

Sekin vituttaa, että minulla on hyvin vähän vastauksia ja huomattavan paljon kysymyksiä. Miksei elämässä riitä, että on vain ja yrittää olla ihminen? Tekee sen minkä jaksaa ilman, että tarvitsee olla paras? Miksi ihmisen arvo määrittyy tai tuntuu määrittyvän yksinomaan sen tuottavuuden ja tekemisten kautta? Eikö ihmisellä ole muuta arvoa? Jos ei, miksi sillä olisi oikeus olla olemassa? Mistä tuotte tähän ne todisteet, jotka todella haluaisin edelliseen kysymykseen liittyen nähdä? Okei. Tiedän kyllä 100-prosenttisella varmuudella omat vastaukseni näihin. Ne olivat retorisia kysymyksiä, joilla yritin hahmotella vitutukseni, minä vs. maailma, luonnetta.

Ai niin, melkein unohdin. Sekös vasta vituttaa, että moni täysi riemuidiootti mekkaloi samaan aikaan, kun itse luulen silkkaa viisauttani vaikenevani.

Ehkäpä tämän ällöttävän henkilökohtaisen, mutta julkisen mojauksen myötä annan itselleni luvan taas olla jotain mieltä ja olla sitä julkisesti. Vetoan ja tulen vetoamaan aina siihen, että vaikka teoreettinen ymmärtämykseni ja tietämykseni maailmasta on vielä hyvin rajallinen (siitä huolimatta, että sitä yritän koko ajan kehittää), niin empiriaa on parikymppiseksi senkin edestä. Ja näillä mennään. Sitä - että tiedän kaikesta kaiken - odotellessa ei kai edelleenkään auta kuin toimia nykyisen järjen ja ymmärtämyksen varassa.

Eka kolumnini Kusarissa

2009-09-07T18:51:00.004+03:00

Tässäpä linkki.

Enemmän aikaa ja tarpeeksi rahaa

2009-08-19T19:43:00.008+03:00

Väitän, että otsikon kaltainen ajatus on miltei jokaisen suomalaisen toiveita-listan kärkikaartia. Siksi Taloussanomissa esitellyt Rederan tutkimustulokset eivät yllättäneet. Kaikki eivät sittenkään halua pikkupomoiksi tai uhrata koko elämäänsä työlle. Oliko se tosiaan yllätys?

"Myös ihmisten sitoutuminen työhön ja yrityksen tavoitteisiin on laskenut." Kas kummaa. Ensin on piiskattu itsestään vuosien ajan kaikki irti odottaen jotain ihmeellistä vapahdusta tai palkintoa työelämässä, ja sitten saadaan joukolla kenkää.

"Jopa 89 prosenttia tutkimukseen vastanneista kokee työelämän vaativampana kuin ennen. 96 prosenttia on sitä mieltä, että työssä pitää saada entistä enemmän aikaan vähemmässä ajassa ja pienemmillä resursseilla kuin ennen."

Nämä ovat aika yksiselitteisiä lukuja. Hyvin monet ihmiset ovat työssään väsyneitä, kaikkensa antaneita, äärirajoilla. Milloinkahan homma leviää käsiin? Jossain ne rajat tulevat vastaan kovimmallakin raatajalla.

Tässä on vielä se ristiriita, että työn määrä jakautuu varsin epätasaisesti. Samaan aikaan kun porukkaa potkitaan pihalle niin ne, joilla duunia on, on sitä yltähypäten. Kumpikaan porukka tuskin on pidemmän päälle erityisen onnellinen tästä tilanteesta.

Tilanteeseen on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu: duuniviikosta 30-tuntinen (tai muu työajan lyhennys), niin saadaan työllisyysluvut nousuun ja ihmisille enemmän aikaa olla keskenään, touhuta kodeissaan, olla ja ajatella. Veikkaan, että tällainen hyvinvoinnin lisääntyminen kertaantuisi monella tapaa ja toisi huikeat säästöt esimerkiksi niillä sektoreilla, joilla nyt torjutaan lääke- ja asiantuntija-armeijoin erilaisia henkilökohtaisia ja sosiaalisia ongelmia.

Laista 8-tuntisesta työpäivästä on kohta jo sata vuotta, olisiko seuraavan uudistuksen aika? Varsinkin, kun taitaa se kahdeksan tuntiakin olla monelle 1800-luvun lopun tyyliin kellonympäri-duunipäviä tekevälle jo utopiaa.

Siitä rahasta vielä. Se, että tutkimuksessa raha oli määritelty vähimmän tärkeäksi asiaksi, tuskin tarkoittaa sitä, ettei rahasta pitäisi ja saisi puhua. Mistäpä muusta politiikassa puhuttaisiin. Itse tulkitsen tutkimustuloksen niin, että porukka ajattelee rahaa olevan tarpeeksi, kun sillä pärjää. Huomionarvoista tässä on, että hyvin moni ei pärjää - ei vaikka tekisi niska limassa duunia. Se ei voi olla oikein.

Lupaan palata asiaan.

Huh huh, mikä urakka! Demokratia on.

2009-08-12T21:59:00.004+03:00

"Tunneliadressin jokainen nimi pitää tarkistaa", uutisoidaan Tampereella. Pahus sentään. Onhan se kerta kaikkiaan harmillista ja työlästä, miten joudutaan ottamaan asiasta X mielipiteensä antavien kansalaisten aktiivisuus huomioon.

Lapsi ei ole ihminen?

2009-08-12T20:55:00.003+03:00

Lasten pahoinpitely on Suomessa kriminalisoitu jo jokunen vuosi ennen syntymääni, mutta asenteet pohjautuvat yhä kolmattakymmentä vuotta tuonkin jälkeen raamatulliseen "joka kuritta kasvaa" -propagandaan. Siksi henkilökohtaisesti niin sanotusti vistottavat kaikki lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa puolustelevat kommentit, joita asian uutisoinnin tiimoilta aina esiintyy.

Ei lasten pahoinpitelyn yleisyys ja oikeuslaitoksen siihen puuttumattomuus ole mikään uutinen. Eikä myöskään se, että monet muuten fiksut kasvattajat siihen joskus turvautuvat. Mutta se kuitenkin on, että aikuiset pitävät sitä kohtalaisen laajalti (?) pätevänä kasvatuskeinona. Mikä helvetti siinä on, että "pienempiä ei kiusata" -periaate ei päde lasten, noiden kaikista avuttomimpien ja riippumattomimpien, kohdalla? Kyllä nyrkkihommat pitäisi osata rajoittaa edes suhteellisen tasavertaisten aikuisten kesken tapahtuviksi. Mutta miettikääpä, mikä kohu olisi syntynyt tällaisessa tapuksessa? Jos aikuinen ihminen (esim. avio- tai avomies naista tai nainen miestä) olisi mäiskinyt toista koiranremmillä? Kuinka moni sitä ilkeäisi puolustella? Miksi sitten lapsen ollessa kyseessä?

"Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta", by Pelle. Väkivaltaa nähneissä ja kokeneissa on aina niitä, joilla on tarve puolustella sitä (mahdollisia syitä en lähde tässä erittelemään), mutta löytyy paljon myös niitä, jotka eivät tyystin tyrmää väitettä, että väkivalta synnyttää väkivaltaa ja uskovat siihen, ettei vanhemman oikeuteen automaattisesti kuulu tehdä hänestä biologisesti peräisin olevalle yksilölle, mitä huvittaa. Tarvinneeko mainita, että kuulun jälkimmäisiin. Kun sanat loppuvat, niin nyrkit puhuvat. En suinkaan väitä, etteikö väkivaltaista kasvatusta kokeneista voisi kasvaa ihan fiksuja ja mukavia ihmisiä. Ihmismieli on mukautuvainen. Sen sijaan väitän, ettei kukaan lapsena väkivaltaa kokenut ole suoranaisesti tuosta itseensä kohdistuneesta epäoikeudenmukaisesta ja kypsymättömästä voimankäytöstä juurikaan hyötynyt. Monelle se on aiheuttanut paljon haittaakin. Monelle ihan helvetin paljon.

Maalaisjärjestä... Rimpuilevan, raivokohtauksen saaneen lapsen saa ottaa väkisin syliin ja viedä sieltä marketista muualle huutamaan. Mutta omaa turhautumistaan ei saa purkaa siihen kakaraan - ei varsinkaan fyysisessä muodossa. Ja jos näin käy, ei sitä silti tarvitse hyväksyä. Inhimillisiä ovat vanhemmatkin, mutta erehtyminen ei kategorisesti oikeuta väkivaltaa.

Ollaan pienimpien puolella.

Kesäkuulumisia

2009-08-11T19:45:00.007+03:00

Kaikille kahdelle uskolliselle lukijalleni pahoitteluni kirjoitustauosta. Olisi pitänyt ilmoittaa, että "nyt olen tauolla N aikaa".

Kesä on mennyt (ja menee vielä kuukauden) lähinnä työn merkeissä. Nyt syksyn tullen aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa päivittää blogia taas säännöllisesti. Josko kertoisin näin parin kuukauden tauon jälkeen jotain tuosta bloggaamattomasta ajasta.

Duunit. Olen ollut toimitusharjoittelussa Akaan Seudussa toukokuusta asti ja olen vielä syyskuulle. Alkukesästä duunipäivien jälkeen menivät vielä illat melko tiiviisti Raksanuoret-lehden toisen numeron parissa. Noiselle olen tehnyt juttua kesän aikana melko harvakseltaan.

Opiskelut. Kesän aikan en ole tehnyt yhtään mitään opiskelujen eteen. Näihin aikoihin viimeistään aloitan murehtimisen siitä, pääsenkö ja mille kursseille, mistä alan vääntää kandia jne. Kurssien päällekkäisyys on jossain määrin ongelma joka helkkarin syksy.

Kesäasiat. Olen syönyt mansikoita kerran, uinut kahdesti ja ollut kaksilla festareilla. (En keksinyt millään mitään, mitä olisi ollut kolme. Tarkoitus kyllä oli Ilosaaren ja sattumankauppa-Saunan lisäksi mennä Puntalaan ja Valmuun, mutta olin niiden aikaan kipeänä.) Ei kovin kehuttava kesäasioiden saldo.

Media. Madonna. Jackson. Madonna. Jackson. Vaalirahakohu. Viimeisin ihan aiheesta. Madonna. Jackson. Madonna. Perseestä molempien hypetys.

Syksysuunnitelmat.Vanuilua, Moskovaa ja ehkä Köpistä. Sitten onkin jo joulu.

Knoppi. Ostan jonkin törkeän tyylikkään taulun, jonka törkeän tyylikkäästi kiinnitän itse seinälleni uutuuttaan hohtavalla akkuporakoneellani. Heti kun löydän poran arvolle sopivan taulun.

Muut. No onhan sitä vähän humputeltukin.

Vielä räjähtää

2009-06-10T20:52:00.003+03:00

(Jos haluat siirtyä suoraan asiaan, skippaa ensimmäinen kappale.)

Vasemmistoliiton vaalitappio ja sitä seurannut puheenjohtajan ero on käynnistänyt keskustelun puolueen tilasta laajemminkin. Tästä puolestaan on internetin keskustelupalstoilla yhtä lailla kuin kahvipöydissäkin päästy kysymyksiin muun muassa puolueen tarpeellisuudesta ja vasemmistolaisuudesta yleensä. Puuttumatta tässä puoluepolitiikkaan eli läpättämättä poliittis-ideologis-teoreettista jargonia tämän enempää (ehkä teen sen myöhemmin) tai viitsimättä ottaa kantaa väsyneisiin kommariläppiin esitän lyhyesti helvetisti yksinkertaistetun näkemykseni nykytilanteesta parin laajan ydinteeman kautta.

Suurin osa suomalaisista on vahvasti toimivien julkisten palveluiden kannalla. Julkisilla tarkoitan sellaisia, joita persaukinenkin voi käyttää. Toimivaa ei tarvinne selittää – jokaisella on kokemuksensa toimimattomista. Julkisella puolella, otetaan nyt esimerkiksi vaikka terveyden- tai vanhustenhuolto, työskentelevät tietävät kokemuksen kautta senkin, miksi hommat kusevat. Avataan nyt vielä: jotkut tässä maassa haluavat ajaa julkiset palvelut alas. Käytännössä se tarkoittaa, että työntekijät joutuvat työssään järjettömän tiukille ja työskentelemään paikoin varsin onnettomissa puitteissa. Tyhjästä on paha nyhjästä toimivia palveluita. Sopii kuitenkin kysyä, mihin suomalaisen veronmaksajan työstään julkisten palveluiden eteen maksamat verorahat menevät? Miksi helvetissä niillä veroilla ei saada toimivia julkisia palveluita, kun niistä kerran maksetaan ja halutaankin maksaa? Kysymys on rahan suuntaamisesta. On ihan turha väittää, etteikö rahaa riittäisi. Meillä Tampereellakin riittää tunneliin ja parkkiin autoille, Koukkuniemen mummoille ja papoille ei sitten millään. Yksityistettyjen palveluiden ihanuudesta höpisevät voivat puolustella saman tien jenkkityylin loistavuutta. ”Jos ei ole rahaa (eikä edes vähän vaan ihan vitusti), et pääse hoitoon.” Etkä kouluun. Etkä tarkkaan ottaen melkein minnekään. Kuole kadulle, synnytä kadulle. Siistiä.

Suurin osa suomalaisista työssäkäyvistäkin ja muista niin sanotusti yhteiskunnalle hyödyllisistä yksilöistä on sitä mieltä, ettei silloisessa elämäntilanteessaan tuottamattomia ihmisiä voi ihan saunan taaksekaan viedä tai ojaan potkia. Ihan vain, koska suurimmalla osalla ihmisistä on sydän (ja tämä ihan ilman mitään jeesusteluja). Ja ehkä vähän siksikin, että yhteiskunnan sivistyksen mittari on aina ollut ja tulee aina olemaan se, kuinka se huolehtii heikoimmistaan. Muun muassa lapsista ja vanhuksista. Tuottavuus ei saa olla ihmisarvon mittari. Työtä vieroksuvista ”sossupummeista” jauhaville voisi todeta, että paskaduunista (sellaisesta työstä, jolla ei järjellisesti elä) kieltäytyminen on suorastaan kansalaisvelvollisuus. Ai miksikö, no siksi, että sillä tavoin työt ja työehdot eivät ainakaan parane. Työmies on palkkansa ansainnut, ja –nainen, ja –ihminen. Ja jokainen ihmisarvoisen elämän, olkoon sitten vaikka ihan rehellisesti kusipäinen velliperse ja vapaamatkustaja (joita kokemukseni mukaan on ainakin näissä köyhemmissä kansanosissa muuten helvetin harvassa – ehkä kannattaisi katsella sinne eliittiin päin).

Suurin osa suomalaisista haluaa opiskella, tehdä töitä jne. Suurin osa myös tekee, ja niin pirun kovasti. Sitä työtä ei vain arvosteta, sille ei saa vastinetta. Päättäjät sluibailevat asioita muun muassa tehokkaan mielikuvamarkkinoinnin ja yleisen etäännyttämisen keinoin aivan toiseen suuntaan, mikä olisi kansan enemmistön tahto. Käsitteitä (oikeisto, vasemmisto, porvari, duunari, työväki jne.) sotketaan ees taas. Ihmiset näännytetään töihinsä ja opiskeluihinsa, ja sitten valitetaan, etteivät jaksa kiinnostua politiikasta. (Oikeasti ollaan tilanteeseen tyytyväisiä: näännytetty kansa = hiljainen kansa = päättäjälle hyvä kansa.)

Tälle kehitykselle pitää tehdä jotain. Tämä kehitys muuttuu jossain vaiheessa. Sille tehdään jotain. Nyt näyttää ehkä toivottomalta, mutta mikään ei ole ikuista. Ei edes oikeiston hegemonia. Pinnan alla kytee. Kiinnosti ihmisiä politiikka eli ei (ketäpä se itsearvoisesti kiinnostaisi, korkeintaan välineenä jonkin asian saavuttamiseksi!), kaikkia kiinnostaa se, onko nälkä vai onko töitä (vai kenties sekä että), pääseekö kouluun ja harrastamaan, onko vapaa-aikaa ja mielekästä tekemistä, pääseekö isi lääkäriin, äiti neuvolaan, lapsi hoitoon tai vaihdetaanko mummolle vaipat. Ja niin edelleen. Kaikkia kiinnostaa, onko heillä mahdollisuudet elää elämäänsä, kuten haluavat ilman, että tarvitsee olla huolissaan perusasioista.

(Tästä voinee kukin tehdä omat johtopäätöksensä myös liittyen vasemmiston ja vasemmistolaisen puolueen merkitykseen tässä yhteiskunnassa. Puolueeni suhdetta tämän tontin hoitamiseen, kuten sanottua, kommentoin ehkä toiste.)

Oli miten oli. Pinnan alla kytee. Ja jossain vaiheessa räjähtää. Meissä on voimaa ja meitä on paljon.

Asiat asioina, ihmiset ihmisinä

2009-06-09T21:22:00.009+03:00

Uskomatonta. Vasemmistoliiton tyrmistyttävä vaalitulos ei ole mitään siihen ällistykseen verrattuna, minkä aiheutti oikeuden päätös Johanna Korhosen tapauksessa. Kuinka helvetissä tässä maassa voidaan tehdä tällaisia päätöksiä? Edelleen: hakijan, saati tämän puolison, seksuaalinen tai poliittinen suuntautuminen ei nyt vaan kuulu työnantajalle. Siksi ei voida puhua luottamuspulasta työnantajan puolella, jos työnhakija tai -tekijä ei halua näistä asioista erikseen nimenomaisesti kertoa. Sitä paitsi luottamuspula on hieman pikkusievä ilmaus homo- ja "punamädättäjä"fobialle. Ja muija itsehän oli kepulainen! Huh huh. Jos kuitenkn pidettäsi asiat asioina ja ihmiset ihmisinä.

Kyttääminen ei kasvata

2009-05-25T18:38:00.007+03:00

Joissakin kouluissa käytössä olevasta Wilma-tietojärjestelmästä ja oppilaiden ärsyyntymisestä siihen uutisoitiin jo aikaa sitten. Asia jäi minulta silloin kiireessä kommentoimatta, mutta jäi myöskin niin sanotusti kaivelemaan, joten tulkoon nyt tiettäväksi, mitä mieltä olen moisesta systeemistä. Lyhyesti järjestelmästä: "Wilmaan merkitään tiedot esimerkiksi poissaoloista, häiriköinneistä sekä koepäivistä ja numeroista. Vanhemmat voivatkin seurata lapsensa koulupäivää lähes reaaliaikaisesti."

Ensimmäinen reaktio oli ällistys. Ällistys siitä, miten kiireiset opettajat jaksavat ja ehtivät naputella isoista lapsista, muutamaa vuotta vaille täysi-ikäisistä, edellä mainittuja tietoja järjestelmään. Ällistys siitä, että vanhemmat haluavat rekisteröitynä tuon ikäisten ihmisten elämän joka hetken ja joka teon. Ällistys siitä, että jotkin vanhemmat ja opettajat luulevat siitä huolimatta tietävänsä kaiken nuoren elämästä. (Kyllä nuorten elämään päästään sisälle ihan jotenkin muuten kuin rollittuja kolttosia ja huonoja numeroita näyttöpäätteeltä lukemalla.) Ällistys siitä, että joku luulee sähköistä rekisteriä hyväksi kasvatusmenetelmäksi. Ällistys siitä, että johonkin koulukiusaamiseen ja muuhun nuoren aitoon hätään ei (kaikkien ikävien tapausten jälkeenkään!) saada aikaiseksi puuttua, mutta kyttäykseen kyllä löytyy aikaa ja rahaa. Oliskohan tähän väliin paikallaan yksi Ällistysmies-sarjakuva?

Koepäivien ja -numeroiden naputtelun ymmärtäisin, jos ne merkittäisiin järjestelmään oppilasta itseään varten, eikä tiedoksi tämän vanhemmille. Kuitenkin jotkin oppilaat ovat kommentoineet, etteivät pääse itse edes lukemaan itsestään kirjoitettuja tietoja. Eihän voi olla totta? Jos näin on, niin silloin kyllä mennään yksityisyyden rajojen yli niin että paukkuu. Kyllä nuorella on oltava oikeus tietää, mitä tietoja tästä kyseisenlaisiin järjestelmiin kerätään ja eteenpäin välitetään.

Samoin nuorella on oikeus omaan elämään ja yksityisyyteen siinäkin, ettei vanhemman tarvitse tietää aina ihan kaikkea. Tottakai koulun ja kodin välillä on hyvä olla yhteistyötä ja tiedon hyvä kulkea suuntaan ja toiseenkin, mutta rajansa kaikella. Varsinkin kun tuntuu, että tällainen "rikosrekisteri" on otettu korvaamaan kaikkea muuta normaalia yhteydenpitoa - jota en tosin koulujen resurssipulan tietäen ihmettele. Asiaa voi toki perustella resurssien vähyydellä, mutta ei se sillä sen paremmaksi muutu.

Vastuuntuntoiseksi ei enää yläasteiässä kasveta ankarasti kyttäämällä, koska vastuuntunto ei tarkoita sitä pelkoa, joka on perseessä, kun ajattelee äispän tai ispän lukemaan Wilmasta tehdyistä tuhmuuksista. Eikä vastuuntunnolla ole mitään tekemistä sen kanssa, että lukee kokeeseen ja menee sinne ajoissa vain, kun on ulkoapäin pakotettu. Ei enää yläasteikäisellä. Sitä paitsi, hardliner-häiriköitä joku Wilma varmaan paljon hetkauttaa... Valistunut veikkaus järjestelmän käytön huonoista vaikutuksista: superoppilaat saavat lisää paineita olla aina supereita, häiriköinti ja kilmuilu sekoitetaan keskenään, keskiverto-oppilas saa kärsiä yhdestä mokastaan kohtuuttomasti. Kyllä nuoren pitäisi saada mokailla ilman, että joka moka kirjataan ylös. Eivät aikuisetkaan jaksaisi katsella mokalistojaan, saati antaa muiden katsella niitä. Rikos ja rangaistus -systeemi on jees, mutta pikkumainen ylöskirjaus ei.

Kaiken kaikkiaan en usko, että nuorten rikosrekisteriksi kutsuma järjestelmä voi pidemmän päälle olla mikään toimiva kasvatuskonsti. Tai itse järjestelmässähän ei oikeastaan ole vikaa, vaan sen käytössä. Kuvatun kaltaisen käytön uskon tuovan paljon turhaa katkeruutta opettajien ja vanhempien ja toisaalla koululaisten välille sekä kiinnittävän huomiota vääriin asioihin paljon tärkeämpien kustannuksella. Pikkumainen kissa ja hiiri -leikki sen enempää kuin nuoren elämän läpivalaisu ja näyttöpäätteille rätviminen ei opeta ketään selviämään elämässä. Käsittääkseni kaiken kasvatuksen tarkoituksena on nimenomaan opettaa yksilö selviämään tässä maailmassa ja omassa elämässään, vai olenko käsittänyt ihan väärin?

P.S. Mun läksyjä ei koskaan kuulusteltu, olin aika huoleton koepäivien muistamisessa enkä niistä tehnyt tiliä kotonakaan, yläasteikäisenä tein varmasti sitä sun tätä koulun säännöissä kiellettyä ja tunneillakin kävin väliin aika laiskasti, eikä näistä aina kotiin päin (Emilian neljätoista vee onneksi) kuulluteltu. Silti mun koulu ei mennyt ihan hirveän huonosti. Itse asiassa, se meni aina ihan helvetin hyvin ja enimmäkseen jopa pidin siitä. Eikä musta - kaikesta tästä huolimatta - tullut mielestäni mitenkään ihan kamalan häiriintynyttä.

Kauniit sanat eivät säästä lasta lamalta

2009-05-05T14:47:00.010+03:00

Pitänee näin aluksi pahoitella pitkää kirjoitustaukoa blogissani. Tämä kevät on ollut melkoisen kiireistä aikaa: kun yhtä aikaa opiskelee, tekee töitä ja hoitaa luottamustoimia (jotka nyt varsinkin haluaa hoitaa vastuullisesti) ja kun jossain välissä pitäisi ehtiä nukkua, syödä ja vähän rentoutuakin, niin aina ei ehdi eikä jaksa bloggailla, vaikka asiaa olisi. Tältäkin keväältä olisi ollut sanottavaa aikalailla pirusti asiaan jos toiseenkin, mutta kerron nyt jotain ajatuksia ja tuntemuksia, joita tämänpäiväinen kaupungin perheneuvolan ja lapsiasiamiehen järjestämä Säästä lapsi lamalta -foorumi minussa herätti. Se summaa kuitenkin aika hyvin monia tänä keväänä käsiteltyjä asioita.

Tilaisuuteen oli kutsuttu lapset ja lama -teemaa kommentoimaan asiantuntijoita perheneuvolasta, lasten parlamentista, koulusta, päivähoidosta, neuvolasta, sosiaalityöstä, vapaa-ajan palveluista jne. Lopuksi saimme me valtuustoryhmien edustajat puheenvuoromme. Tiukahkon aikataulun puitteissa keskustelulle ei hirveästi jäänyt sijaa, mikä oli hieman harmi: tässä tärkeässä tilaisuudessa nousi kommentoijien puheenvuoroissa esille asioita monella tasolla ja monesta näkökulmasta koskien lasten ja nuortenkin hyvinvointia ja sen edistämistä.

Sinänsä mielenkiintoisesti rönsyilevässä keskustelussa ei kuitenkaan päästy mielestäni tarpeeksi pureutumaan itse asian ytimeen: miten lapset säästetään lamalta. Yleisesti puhuttiin yhteisöllisyyden merkityksestä ja vanhemmuudesta - molemmat verrattoman tärkeitä asioita edistää ja käsitellä. Arvojakin perättiin ja kaikki varmasti jakoivat huolen lasten hyvinvoinnista. Itseäni jäi kuitenkin kismittämään se, että vaikka huoli oli yhteinen ja henki "jotain tarttis tehrä", niin joiltain tahoilta Tampereen kaupungin lamasäästöjä lasten kohdalta myös kaunisteltiin ja puolusteltiin. Että lasten ystäviä ollaan kyllä niin kauan, kun siitä ei tarvitse maksaa mitään. Lapsista huolissaan olevien hätähuutoon tarjottiin paikoin vastaukseksi pakkoa: kun on pakko säästää, vaikka ikäväähän se on.

Pakko, pakko, pakko! Pakkohan ei ole kuin kuolema, jos siitä lähdetään. "Taloudelliset realiteetit" (joilla oikeistopuolueet sammuttavat kaiken vaihtoehtoja etsivän keskustelun ja yritykset muuttaa asioita) ovat myös melko huono peruste - myös silloin, kun ajatellaan ihan kylmän taloudellisesti. Eikö viime lamasta opittu mitään? Typerä kysymyskin, kun vastaus on, että EI. Taas leikataan, ja pahiten leikkaukset sattuvat niihin heikoimmassa asemassa oleviin, jotka eivät pysty omia oikeuksiaan puolustamaan. Siis muun muassa ja erityisesti lapsiin. Paitsi että se on inhimillinen vääryys, se EI todellakaan ole säästöä. Asiaa on aika paljon tutkittu ja todettu, että a) leikkaukset olivat suhteettoman suuria (vaikka kova oli lamakin) ja laman jälkeen niihin ei juuri tehty parannuksia, b) juustohöylätyn sukupolven myöhempi oireilu tulee hemmetin kalliiksi. (Miksiköhän muuten Ruotsi selvisi viime lamasta nopeammin jaloilleen kuin Suomi? Taisivat tehdä naapurissa vähän päin vastoin, kuin erilaisiin leikkuu- saksimis- ja silpomisesineisiin symbolisesti viehtyneet poliitikot meillä.)

Lapsissa ei vain ole tulevaisuus, vaan lapset ovat tulevaisuus. Pitää varmaan olla vähän tyhmä, että säästää omasta(kin) tulevaisuudestaan? Ja sitten jälleen tähän paljon parjattuun inhimilliseen näkökulmaan: se nyt vaan on väärin ja perseestä, että näinkin rikas valtio ja kaupunki väittää, ettei pysty huolehtimaan lapsistaan. Kaikkia asioita ei nyt vaan mitata rahassa. Se ei suinkaan tarkoita, että ne ovat ilmaisia ja ettei niiden edistämiseen tarvita rahaa. Ei ihminen - lapsikaan, jota maassamme ei vieläkään usein täydeksi ihmiseksi tahdota ymmärtää! - pelkällä pyhällä hengellä ja kauniilla sanoilla elä, kyllä se tarvitsee tietyt puitteet hyvinvoinnilleen.

Ja vielä: lapsia koskevat muutkin kuin suoraan lasten palveluihin kohdistuvat säästöt. Lapset eivät elä irrallaan tästä yhteiskunnasta. On aika kermaperseistä ja ylimielistä mennä sanomaan taloudellisessa ahdingossa elävälle, ehkä osittain elämänhallintansa ja mielenterveytensäkin menettäneelle laman (markkinaliberalismin ja hyvinvointivaltion purkajien) uhrille, että tämä on mahdollisesti huono vanhempi. Asioilla on syy- ja seuraussuhteensa. Jos emme huolehdi kaikista ihmisistä, läheisistämme (paitsi omassa elämässämme, myös yhteiskunnan tasolla ja taholta), jos päästämme hyvinvoinnin jakautumaan epätasaisesti - silloin voimme yhtä hyvin syyttää itseämme jokaisesta huostaanotosta, jokaisesta järkkyneestä lapsen mielestä, jokaisesta nälkäisestä lapsesta, jokaisesta rakkautta vailla olevasta lapsesta. Ja niin edelleen.

On turha itkeä, kun paska on jo housussa. Siksi pitäisi pitää yhtäläisesti huolta jokaisesta kansalaisesta ja turvata jokaisen hyvinvointi (nämä tunnetaan oikeistopropagandassa myös termeillä paapominen sekä pullamössöjen ja sossupummien päähän taputtelu). Lapset maksavat kovimman laskun epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Ja helvetti, että minä olen vihainen siitä! Se ei riitä, jos päättäjät ovat itse lapsineen tyytyväisiä elämäänsä. Nimittäin ne, joilla on isoimmat ongelmat, niistä vähiten huutelevat. Ei väsynyt jaksa, väsynyt haistattaa paskat kaikelle politiikalle ja osallistumiselle ja yrittää joten kuten selvitä hengissä (kaikki eivät selviä). Silti juuri nämä toivonsa menettäneet ja sinnittelijät ovat niitä, jotka apua ja tukea eniten tarvitsisivat. Minua HÄVETTÄÄ, että kaupunkimme on heidät taas ohittanut olankohautuksella. Joitakin pullanmuruja pöydältä on tippunut (kiitos mm. tamperelaisen kansalaisaktivismin!), mutta asenne ja suunta on kyllä harvinaisen selvä: ken ei pärjää, olkoon pärjäämättä. Parempi varmaan monen mielestä olisikin, jos kaikki köyhät ja kärsivät kuolisivat pois silmistä onnekkaampien täydellistä elämää häiritsemästä.

Taas ollaan sen yksinkertaisen totuuden edessä: myönnämmekö kaikille samat ihmisoikeudet ja oikeuden ihmisarvoiseen elämään vai emme. Kaiken poliittisen jargonin ja muun paskapuheen takana tämä on aina se ydinkysymys. Onko jokainen ihminen laulun arvoinen ja jokainen elämä tärkeä.

Tulin tässä kirjoittaessani sen verran vihaiseksi, että vetäisisin varmaan nokkaan sitä, joka tähän nyt tulisi muuta väittämään. Onneksi olen koiran kanssa kaksin kotona, eikä sillä ole muuta sanottavaa, kuin että lenkille. Sinne siis. -->

Hallitus yritti perse edellä puuhun...

2009-03-11T12:17:00.003+02:00

...onneksi jäi yritykseksi. Ainakin siltä osin, että eläkeiän nostotavoitteesta luovuttiin. Johan oli mallissaan, että porvarihallitus yrittää päättää - hups vaan - keskenään moisesta asiasta, ihan kysymättä yhtään keneltäkään. Vähiten kansalta.

On tosin nuristu, että ay-liikkeellä ei ole valtuutusta kansalta toisin kuin eduskunnalla ja hallituksella. Asia ei ole ihan noin yksioikoinen. Aika moni äänestämättä jättänyt (melkein joka kolmas äänestysikäinen!) varmaankin kuuluu johonkin ammattiliittoon. (Ja nekin, jotka eivät kuulu, hyötyvät monista ay-liikkeen taistelemista eduista. Monet niistä tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, joita ne eivät ole: 8 tunnin työaika, työaika- ja työehtolait, vuosilomat, lomapalkka- ja irtisanomissuojasopimukset, talvilomaoikeus...)

Ay-liike on yksi kanava parlamentarismin rinnalla, eikä nähdäkseni mitenkään "parlamentarisminvastainen". Pikemminkin jonkinlainen vastavoima yritysmaailman vaikutusvallalle. (Markkinataloushan ei mene missään koskaan demokratian edelle, eihän? Ei Suomessa ainakaan?) Ay-liike on palkansaajan asialla, ja palkansaajia on rutosti. Ei se ole mikään pienten piirin etujen ajaja, vaan yleisen työ- ja sitä kautta kaiken muunkin hyvinvoinnin kannalta merkittävä tekijä.

Tässä Vanhasen hiihtolomaoivalluksia ja muita neronleimauksia päivitellessä on tullut väkisinkin mieleen, että pitäisikö eduskuntavaalit järjestää vähän useammin. Mahtaa nimittäin seuraaviin taas unohtua nämä tuoreen hallituksen töppäilyt... Ihmisen muisti on lyhyt, jos vastassa on mainostoimistojen superpropaganda. Ja se on ihan inhimillistä.

Urkintalaki huomenna eduskunnan päätöskäsittelyssä

2009-02-23T20:25:00.005+02:00

Lex Nokianakin tunnetun urkintalain mukaan taloyhtiösi, koulusi, kirjastosi, työpaikkasi tai muu vastaava käyttämäsi internetyhteyden keskitetysti tilannut taho pääsee urkkimaan netinkäyttöäsi. Tarkkaan ottaen kyse on tunnistetietojen tarkkailusta: esimerkiksi työnantajasi ei voi esimerkiksi lukea, mitä sähköpostia olet lähettänyt, mutta halutessaan tietäisi, kenelle. Sama koskee esimerkiksi chatteja ja vaikkapa Skypea - sekä teoriassa että käytännössä kaikkea internetinkäyttöäsi. Lex Nokian työnantajille ynnä muille lupaamia valtuuksia ei ole poliisillakaan.

Jos isoveli valvoo -touhu ei kiinnosta, niin kannattaa seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen ottaa selvää, mitä edustajasi on Lex Nokiasta mieltä. Vinkki: esimerkiksi sen yksilönvapauden ja liberalismin airueena esiintyneen korvapuolueen kansanedustajista en tiedä yhtäkään, joka olisi Lex Nokiaa vastaan. Yleensä ottaen näyttää jakautuvan aika siististi poliittisen värikartan mukaan vasemmalta oikealle tuo kanta: vastustaa - kannattaa.

Päihdeäitien pakkohoidosta päihdevanhempien tukemiseen

2009-02-21T14:57:00.003+02:00

Päihdeäitien pakkohoitokeskustelu käy vieläkin kiivaana. Nykyisin pakko tuntuu olevan lopullinen ratkaisu milloin mihinkin - tällä kertaa päihdeongelmaisten äitien lasten oikeuksiin. Harva päihdeäitien pakkohoitoa kannattava vain ymmärtää ongelman luonnetta kovin syvällisesti.

Jos päihderiippuvainen äiti tietää, että neuvolasta hänet pistetään riippuvuutensa vuoksi pakkohoitoon, niin hän ei 99-prosenttisen varmasti mene neuvolaan ja muutenkin salaa raskautensa. Päihderiippuvuus, oli se sitten mihin aineeseen tahansa, on nimittäin asia, joka vie riippuvaista kuin pässiä narussa. Jos valittavana ovat a) pakkohoito ja b) raskauden salaaminen sekä päihteenkäytön jatkuminen tai omaehtoinen vähentäminen, niin ei aivan salettiin riippuvainen mene neuvolaan, jossa hänen riippuvaisuutensa voitaisiin todeta. Se ei ole edes (ainakaan pelkkää) itsekkyyttä, se on kemiaa ja se on sairaus.

Valittavana on siis kaksi vaihtoehtoa: a) pistetään pakkohoitosysteemi pystyyn, saadaan hyvä omatunto ja karkotetaan päihdeäidit neuvoloistakin, tai b) kehitetään keinoja saada nekin päihdeäidit neuvolatoiminnan piirin, jotka sinne eivät nyt ehkä syyllistämisen pelossa tule. Onhan parempi, että päihdeäiti lapsineen on edes jossain kontrollissa ja saa jotain apua, kuin että hän on koko neuvolatoiminnankin ulkopuolella. Päihderiippuvaisten äitien hoitoon ohjaamiseksi pitää kehittää lisää keinoja, mutta pakon ei tule olla yksi niistä. Ja ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se toimi.

Sitä paitsi pakkohoitokeskustelusta ei ole pitkä matka siihen, että vaaditaan päihdeongelmaisten sterilisointia. Sitten rikollisten, sitten jotain perinnöllistä sairautta kantavien, sitten köyhien... Ja näin tullaan palanneeksi ajassa 40-80 vuotta taakse päin, kohti rotuopin ja -puhtauden kulta-aikoja. (Pakkosterilisaation aika Suomessa käsitti suunnilleen tuon ajanjakson.)

Suomen lain mukaan syntymättömällä lapsella ei muuten varsinaisesti ole oikeuksia. Siten päihdeäitien pakkohoito olisi ristiriidassa nykyisten lakien kanssa. Jos taas syntymättömälle lapselle katsotaan - raskausviikoista huolimatta - samat ihmisoikeudet kuin äidille, kärsii äidin ja naisen oikeus määrätä itse omasta ruumistaan. Ollaan siis jälleen lähellä "aborttikysymystä": milloin sikiöstä tulee ihminen. Rohkenen arvella, että naisesta, joka on saanut itse määrätä ruumiistaan ja lisääntymisestään, tulee parempi äitikin kuin sellaisesta, jonka ruumiin on katsottu kollektiivisesti kuuluvan ihmissuvulle ja joka on näin menettänyt itse oikeutensa siihen.

Syntymättömän oikeuksista hallitus totesi viime vuonna mm. seuraavaa: " -- Äidille on tarjottava terveysneuvontaa, jotta hän osaisi toimia syntymättömän parhaaksi ja välttää tätä uhkaavat vaarat. Raskauden aikana naiselle on taattava mahdollisuus säännöllisiin tarkastuksiin sairauksien ja muiden riskitekijöiden havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi. Äitiä ja sikiötä uhkaavat sairaudet on hoidettava asianmukaisesti. Syntymättömän hyväksi tarkoitettuja tutkimuksia ja hoitoja on oltava helposti saatavilla."

Sairaudet, kuten päihderiippuvaisuus, on siis hoidettava asianmukaisesti. Tästä kaikki lienevät samaa mieltä. Edelleen väitän, että parhaiten se onnistuu, jos kaikki odottavat äidit ovat neuvolatoiminnan piirissä.

Nytkin keskustelu on kuitenkin koskenut vain päihderiippuvaisia äitejä - kuten tämä bloginanikin. Siksi olisikin aiheellista ottaa keskusteluun sukupuolten välinen tasa-arvo (vai onko se nykyisin jo kirosana?) tässä asiassa: eikö isällä ja miehellä ole ihan vain biologiansa vuoksi mitään vastuuta syntymättömästä lapsestaan? Eikö ole vähän optimistista esimerkiksi vaatia raittiutta odottavalta alkoholistiäidiltä, jonka mies ryyppää ryyppäämästä päästyäänkin?

Ei, ratkaisu ei ole sekä päihdeisien että -äitien pakkohoito, vaan päihdevanhempien tukeminen ja auttaminen kokonaisvaltaisesti. Valittavana on vahinkojen minimoiminen tai ongelmaporukan epäsuora potkiminen pois hoidon piiristä. Ei tarvinne enää mainita, että kannatan ensinmainittua.

Nyt. (Varoitus: sisältää populismia.)

2009-02-19T21:41:00.006+02:00

Rasismi ja ihan silkka junttius on intelligenttiä ("Neekerit Afrikkaan!") ja sitä kutsutaan nimellä maahanmuuttokriittisyys. Talvella pyöräilystä sakotetaan. 13-vuotiaan bikineihin verhottua kroppaa on sopivaa esittää ja arvostella yökerhossa. Nina ja Timo T.A. saavat oman tv-ohjelman. Persut haluavat hylätä uuden ulkomaalaislain ja pistää maahanmuuttajat räveksimään kattoon. Suomessa on 10 000 asunnotonta ja Kuopion yliopiston katolta ilmastointikanavan kohdalta löytyi kuollut mies ("Ohhoh!"). Turkka on 2000-luvunkin suuri radikaali. Vanhojentanssien kunniaksi ajellaan limusiinillä. Vanhusten, lasten ja vammaisten hoitoa arvostetaan - siis tarkemmin sanottuna sitä, että joku tekee sen ilmaiseksi. Jollakulla suomalaisella voi olla HIV tietämättään ("Mitä, suomalaisellako?"). Yliopistolain uudistuksen sisältö ei tunnu kiinnostavan valtaosaa yliopisto-opiskelijoista. Nälänhädän ja äärimmäisen köyhyyden poistamiseen maailmasta tarvittaisiin - anteeksi maalaisuuteni, huomenna matkustan kilometrin Tampereen keskustaan - vitusti vähemmän rahaa, kuin nyt laitetaan ympäri maailman "elvytykseen". (Kuka on se kuoleva, ketä elvytetään?) HS-raadin mukaan valtaosa hyvästelisi missikisat ("Ei voi olla totta!"). Miehillä on kuulemma edelleen putkiaivot ja naisella tippaleipä-sellaiset. Emilia Kukkala on mies.

Korvat ja kykypuolue, varakkuus ja vittumaisuus.

2009-02-12T21:28:00.010+02:00

Nyt on sitten tutkittu tämäkin: mitä varakkaampi ihminen on, sitä töykeämmin hän käyttäytyy. Me köyhät olemme huomanneet tämän jo aikaa sitten, ja siksi - paksuista lompsistanne huolimatta, beibet - ystävystyneet, pariutuneet ja paritelleet keskenämme. (Joskaan köyhyyden periytyminen ei ole suurimpia syitä sen lisääntymiseen maailmassa, mutta tämä on taas asia erikseen.)

Nythän selvisi sekin, kiitos tutkimuksen, miksi esimerkiksi minä ja kämppikseni olemme molemmat niin helevetin mukavia! Sama pätee kaikkiin rakkaisiin ystäviini ja tuttaviini. Sen sijaan sama ei päde bättre folk -ministereihimme, noihin toivopuolueen kykyihin (tai kykypuolueen toivoihin, miten vain) ja koko kansan antitoivoihin... Avainsanat: Lindén ja pakkonakuilu. (Kyllä mekin nakuilusta tykätään, mutta ei työnantajan käskystä, eikä edes ministerin. Sori, Suvi.)

Ja sekin selkisi, mitä kyky-toivo-talkoo-jne-jne-puolueen korvakampanja tarkoittaa. Seinilläkin korvat on, ja isoveljellä silmät! Ei osannut Orwellikaan kuvitella, millaista on Vuonna 2009.

Lisää Facebookissa.

Stop mainosräteille (etenkin ikkunoissa)!

2009-01-12T18:13:00.007+02:00

AL: Ikkunat peittoon mainosrätillä - yhdenvertaisuusloukkaus
HS: Kohumainos poistettiin kerrostalon seinästä

Helsingin kaupunki voisi loppuneen ja loputtomasti rahaa syöneen Stop töhryille! - katutaiteen nollatoleranssikampanjansa tilalle ottaa uuden tavoitteen: Stop mainosräteille (etenkin ihmisten ikkunoissa)! Kiinteistöliiton suosituksen mukaan ihmisen ikkunoita ei passaisi peittää mainosräteillä ja rakennusvirasto aikoo kehottaa taloyhtiötä poistamaan lakanan. Naapurin ikkunat kun saatiin verhota taloyhtiökokouksen enemmistön päätöksellä (varmaan sen toisen, mainoslakanattoman rapun naapureiden). Että ihan suositetaan ja kehotetaan! Kyllä jos meikäläisen ikkunan eteen olisi tuommoinen humahtanut, niin... No, se luultavasti ei kovin kauaa siinä olisi ollut. Eipähän tosin ole enää sen helsinkiläisenkään talon seinällä.

Tämä on periaatteellinen kysymys. Mainosyhtiön edustaja Svein Erik Sugenn sanoi Hesarin jutussa yrityksensä haluavan tuoda lisää mainoskankaita talojen seiniin muuallakin Suomessa. "Me toivomme, että talojen julkisivuissa olevaa mainontaa kohdeltaisiin samoin kuin esimerkiksi bussipysäkkien ulkomainontaa", sanoo Sugenn. Tiedätkö mitä, Sugenn? Siinä tapauksessa minä toivon, että katutaidetta kohdellaan samoin kuin firmanne - ja kaikkien muidenkin firmojen - mainoksia. Voin tulla piirtämään ensimmäisen graffitin Sugennin oman ikkunan alle. Vai diggaakohan hän enemmän niitä mainosrätei ja -lumpui? On varmaan omankin talonsa niillä verhonnut...

Ai niin, voihan hän asua omakotitalossakin. En minä oikeasti halua mainosrätei sen enempää kuin lumpuikaan ja katutaidetta ihmisten kotitaloihin. Monesti tupataan ajattelemaan, että kerrostalo on julkista aluetta ja "kaikkien käytössä", mutta omakotitalo ei. Niin kuin ei tietysti olekaan, mutta kerrostalokin on jonkun koti. Tai aika monenkin. Julkisen tilan käytöstä sitten toinen kerta, mutta lyhyesti voisin todeta, että mieluummin katselen graffiteja alikulkutunneleissa kuin typeriä mainoksia bussipysäkeillä. Tai valtavia mainoslakanoita rakennusten seinissä.

Uusavuttomuus

2009-01-06T21:53:00.008+02:00

Uusavuton on mukava sana. Itsekin käytän sitä silloin tällöin. Se on myös adjektiivi, joka tiivistää kätevästi yhteen sanaan lauseen "ennen kaikki oli paremmin ja vanhan ajan taidot uuden ajan, esimerkiksi atk-taitoja, tärkeämpiä". Oli miten oli, uusavuton-sanalla tarkoitetaan vähän milloin mitäkin, puhujasta riippuen. Se on siis mitä mainion haukkuma- ja leimasana. Mietin, mikä minulle on uusavutonta, ja tulin siihen tulokseen, ettei uusavuton ole minulle suinkaan synonyymi tyhmälle tai pullamössölle. Toiset vaan osaa toisia juttuja.

Jos kuitenkin mietitään ihan perusjuttuja, niin kyllä kenen tahansa pitää osata esimerkiksi vaihtaa lamppu, siivota, kulkea julkisilla, keittää ja kuoria perunat, täyttää pyöränkumit ja rasvata ketjut, pestä ja silittää pyykit. Ja mitä kuka tahansa osaa myös jos vain haluaa osata... No, napin ompelu, sulakkeen vaihto, kalan ruotiminen, auton renkaiden vaihto, hajulukon ja viemärin puhdistus, yksinkertaisten huonekalujen kokoaminen, taulujen kiinnittäminen, jätteiden lajittelu ja vaikkapa farkkujen paikkaus. Niin, ja ruoanlaitto noin ylipäänsä. Tietokoneen kytkeminen kuuluu myös tähän sarjaan, mutta sen voisi laskea ns. vanha-avuttomuuden piiriin.

Sitten on sellasia asioita, jotka ovat toisille itsestäänselvyyksiä ja toisille ydinfysiikkaa. Minulle itsestäänselvyyksiä, siis asioita jotka ovat miltei yhtä helppoja ja luonnollisia kuin hengittäminen, ovat esimerkiksi soutaminen, puulämmitteisen saunan tai nuotion sytyttäminen, pilkkiminen (ei se baarissa pilkun aikaan tapahtuva), lehmän lypsäminen (sekä käsin että koneella) ja vaikkapa koiran kynsien leikkaus.

Sen sijaan en osaa virkata kuin patalapun ja kutoa kuin kaulaliinan. En tiedä, miten sukset voidellaan, enkä osaisi vaihtaa öljyjä luultavasti muihin kuin omaan autooni - siihenkin hädin tuskin. Noin ylipäänsä ottaen ihailen valtavasti käsityöläisiä, siis ihmisiä, jotka virkkaavat päiväpeittoja, kutovat ryijyjä ja väsäävät puusta kasaan ihan mitä tahansa. Herrinjee - siinä on ihmisyys ylimmillään! Muista perinteisistä ns. duunarintaidoista puhumattakaan.

Oma lukunsa ovat erinäiset kikat. Ruokasooda ja etikka auttavat moniin likoihin ja tahroihin, tiukan purkin kannen auki sitä lämmittämällä, vanhat autot auki melkeinpä lusikalla. Ja näitähän riittää.

Edellä esitetty uusavuttomuus-pohdinta ei kuitenkaan ole mikään yleispätevä totuus. Nimittäin ei käy syyttäminen sitä kadulla kasvanutta, joka ei osaa keittää perunoita. Koko käsite onkin hyvin venyvä. Mutta mitä ihan jokainen ihminen osaa? Ainakin laulaa, piirtää ja nauraa. "Taide" ja itsensä ilmaiseminen ei ole läheskään aina "taidoista" riippuvaista. Summa summarum: eläköön kaikki taitajat, alaan ja ammattiin katsomatta!